Joulukuun juttuja ja hieman vuoden vaihtumistakin

Oi voi, vihaisesta palautteesta päätellen olen taas ollut laiskana blogin suhteen. Kyllä mä oikeasti kirjoitan tätä aina jonkin verran eteenpäin, että jonkinnäköinen aikajana säilyisi! Julkaiseminen ja oikoluku on vain eri asia...

Täh? Miten niin me ei päivitellä tarpeeksi usein?

Tässä kuitenkin joulukuun kuulumispläjäys:

Joulukuun alussa kävimme leouinnilla Hyvinkään koirauimalassa. Mukana oli 7 muuta leoa Murun lisäksi. 

Matka meni hienosti (mitä nyt Muru katsoi menomatkalla, että ihmiset ovat kivempia matkaseuralaisia kuin auton takaosassa matkanneet kolme muuta leoa ja luuhasi takapenkkiläisten välissä rapsuteltavana). Pysähdykset sujuivat myös hyvin ja aina kun tultiin takaisin taukopaikalta, Muru odotteli meitä kuljettajan penkillä istuen. Erittäin hyödylliseksi osoittautui "käy pissalla" -komento ja Murua ei tarvinnut pissatauoilla odotella. Itse koirauimala oli mukava kokemus. Koirat huuhdeltiin ennen uittamista ja pienen empimisen jälkeen Muru "kiskaistiin" uittajan toimesta altaaseen. Siitä vasta riemu alkoi ja Muru ui kuin pieni vesimurmeli! Ei tarvinnut minun paljoa "Muru, mene uimaan!" -houkuttelupyyntöä lausua kun neiti pomppi rampeilta hakemaan lelua keskeltä allasta. Murmeli olikin ainoa tyttö meidän porukasta (6n + 2u) joka meni altaaseen ilman uittajaa tai hihnaa. Pojat uivat ihan mielissään.

Uinnin jälkeen Murmeli aiheutti oman shown'sa kieltäytyessään isosta pölynimurin näköisestä kuivauskoneesta ja siinä minä sitten kuivattelin (itseensä hyvin tyytyväistä) Murminaattoria hiustenkuivaajalla. Meni muuten kauan mutta tuli kuivaa jälkeä! Paluumatka sujui hienosti ja nyt kelpasi leokaveritkin matkaseuraksi väsyneelle pennulle. Murmeli pötkötteli keskimmäisenä muiden leojen joukossa auton perällä ja nukkui suurimman osan matkasta. Jopa 1,5 tunnin pysähdys meni hyvin kun kaksijalkaiset kävivät ruokailemassa. Uinti todella väsytti pikkuisen ikiliikkujan! Koko matkan kruunasi toisen leopennun herännyt r-r-r-rakkaus Murua kohtaan ja Muru olikin ihmeissään naama ja korvat kuolassa kun leopentu päätti pestä Murun varuilta useampaan kertaan. Huippu matka, toivottavasti tehdään tämmöinen uudestaan!

Saatiinpa manttelit sade- ja kurakeleille.

Maan muuttuminen valkoiseksi on ollut pienelle leolle ihmetys ja Mini on tuntunut olevan lähinnä närkästynyt Murun hepuleista. Mini ei ymmärrä mikä siinä valkeassa kylmässä aineessa niin ihmeellistä on, että siitä pitäisi riemuita joka kerta kun lenkille pääsee! Muru ottaa kaiken irti; pentu juoksee ylämäkeen, ottaa vauhtia ja hyppää liukkaaseen kohtaan alamäessä, liukuu hetken ja tekee kaiken uudestaan. On naapureilla ollut ihmettelemistä kun taluttaja on vaan töröttänyt paikoillaan pieni (turhautunut) koira vieressään ja iso pennunoloinen tapaus on juossut ylös alas mäkeä.

"Leikittäiskö tällä? Jooko?"

Joulun lähestyminen tietää jouluruokien laittoa (Muru koittaa kaiken aikaa olla avuksi, Mini nuohoaa mahdolliset pudonneet ruokapalat), lahjojen paketointia (kiitos tytöt, paketeissa oli enemmän koirankarvoja kuin teippiä..) ja perinteisen joulukuvan ottamista (Mini poseeraa kuuliaisena kinkun voimalla, Muru ei ymmärtänyt miksi kinkkusiivujen välissä tarvitsisi vaivautua - järjestelmäkamerani haisee ylikypsältä keittokinkulta..).

Vuoden 2012 joulukuva, olkaa hyvät! Radikaalit kuvanmuokkaukset.

"Huoh tää kuvaus on tylsääää!"

Jouluaattona kaikki kuitenkin rauhoittui ja meidän laumamme matkasi tyttöjen "mummolaan" eli vanhempieni luokse. Siellä hyvin riemuissaan olleet tytöt saivat paljon naudan jauhelihaa (nam nam!) ja nuolla kipot ja kupit puhtaiksi ruokailijoiden jäljiltä. Lahjojen avaaminenkin oli huippua, koska tyttöset saivat monta pakettia! Erityisesti kaksi pitkää pakettia kiinnitti molempien huomion ja ne annettiinkin lahjapapereineen kaikkineen tutkailtaviksi. Ilo oli suuri kun molemmille paljastui paketeista hurrrjan kokoiset luut (Mini jaksoi poistaa koko paperin, Murua jouduttiin vähän avittamaan)!

"Emo, sano sille, että se EI VOI tehdä noin!"

Joulun aikaan neidit saivat lenkkeillä keskustassa, eli hieman vaihtelua tavallisiin lenkkeilymaastoihin. Kuulemma suhtaudun tyttöjen toilailuun kuin katastrofivanhempi, joka vähättelee ja ihmettelee juttuja mitä tyttöjen käytöksestä kerrotaan. "Ei ne minun tytöt tuollaisia lenkeillä voi olla..!" "Mitenkä niin Muru murisi jollekin vastaantulijalle?" "Eihän Mini nyt vedä hihnassa.. Ja Murukin kävelee aina vieressä!" "Täh? Miten niin et pärjää kahden kanssa yksin lenkillä?" jne. Ehkä se on uskottava, että minun pienet karvaiset enkelini eivät niin enkeleitä muiden hallinnassa olekaan. Pistetään osasyy Murun teini-iälle, osasyy sille, että en ole juuri muiden antanut noita ulkoiluttaa.

Oma reppu paras reppu.

Tyttöjen masut pysyivät onneksi joulunajan hyvässä kunnossa (tällä kertaa olin varautunut apteekista eläimille ostettavilla tableteilla, jotka rauhoittavat mahantoimintaa) ja rapsutuksia sateli joka suunnalta. Pikkuiset kyllä niitä jaksoivat vaatiakin. Päätimme lähteä sukulaisvisiitille Ouluun ja lähtöä edeltävänä iltana trimmasin karvat Murun varpaiden väleistä ja noin 20cm matkalta tassuista - eipähän enää lumipaakut tartu!

Söpö Mini päiväunilla vanhempien luona.

Oulun vierailu meni varsin mukavasti. Demi-koira jo odottelikin kahta kaveriaan ja alkurähinöiden jälkeen (Mini vs. Demi, jokakertainen juttu..) tytöt tulivat ihan hyvin toimeen ja nauttivat riekkumisesta ja juoksemisesta aidatulla takapihalla. Itsehän pääsin taas näkemään serkun ja hänen kihlattunsa omistaman leonberginkoira Duken (joka muuten oli suurin syy siihen, että leo meidänkin laumaan tuli!), joka oli yhtä hurmaava höntti itsensä kuin aina sekä silkkiturkki-sekarotuisen Lunan sekä serkun+kihlatun uuden talon, jossa oli aivan ihanat kivilattiat. Varmasti Dukelle huippukiva kun lattia pysyy viileänä. Parempi materiaali kuin tämä muovimatto-mikälie joka meidän kämpästä löytyy. :) Mukava reissu kaikin puolin.

Siltä reissulta palattiin tyttöjen kanssa viimein kotiin oltuamme viikon menossa. Pakko myöntää, että kyllä hieman väsytti, ihan koko laumaa!

Hyvin väsynyt parivaljakko.

31.12 sujui paremmin vaikka vähän tuli mietittyä, että miten Muru suhtautuisi ilotulitteisiin. Ensimmäisten rakettien räjähtäessä noin klo 17:30 Muru varmaan luuli, että Venäjä hyökkää ja pelkoa lietsoi vielä se, että oltiin vasta tulossa takaisin iltalenkiltä (hemmetin räkänokat, niitä ilotulitteita saa ampua vasta klo 18 jälkeen ja meidän alueella oli vielä ilotulituskielto?!). Sai todella pidellä pentua joka pyrähteli edestakaisin hihnassa. Onneksi Muru rauhoittui kotiin päästyään ja vaikka olikin valppaana lopun illan, todennäköisesti Minin välinpitämätön suhtautuminen satunnaisiin ulkoa kuuluviin pamahteluihin sai Murunkin melko rauhalliseksi. Vuosi vaihtui kavereiden kanssa Bezzerwizzeriä pelatessa ja leffaa katsellessa sekä koiria rapsutellessa. Jos nuo kaksi jotain osaavat niin rapsutusten kerjäämisen!

Hyvää uutta vuotta 2012!

Pst, bloggaus kirjoitettu 2.1 mutta päivään tämän 31.12, että menee joulukuulle arkistoihin. ;)

Hui kun paljon on taas tapahtunut!

... Sitten viimeisimmän blogipäivityksen! Tyttöjen juttuja onkin tullut päiviteltyä Facebookiin (kavereiden kyllästymiseen asti), joten tsekataanpa sieltä aikajärjestyksessä. :)

---

Ensimmäinen juttu, josta pitää kirjoittaa on Murun takajalkojen kipeytyminen. Murmelihan kävi minun kanssa pentukurssilla sekä tokokurssilla samaan aikaan. Keskiviikon tokossa Muru osoitti pienoista hyytymistä ja seuraavana päivänä pentukurssin viimeisellä kerralla meidän piti olla enää vain katselijoiden roolissa, koska Murun takajalat selvästi aristivat niin paljon, ettei se enää halunnut tehdä mitään ja pyrki vain makuulle. Noh, kurssi loppui illalla ja suunnattiin varovaisesti kotiin. Siitä sitten heti lääkärissä seuraavana päivänä käyttämään. Perjantai on melkoista helvettiä saada koiralle eläinlääkäriaika vaikka heti aamu kahdeksalta soittelemaan aloinkin (miksi AINA nämä jutut sattuvat perjantaina???!!!) ja vaikka olin valmis viemään Murun päivystykseenkin (kipulääkettä tuon kokoiselle, pliis?!) niin eivät nähneet hommaa niin akuutiksi, että olisivat kokeneet tarpeelliseksi Murun sinne ottaa. Onneksi kotoa löytyi Minskulta joskus jäänyttä kipulääkettä ja sain luvan käyttää sitä, tosin säästeliäästi, koska eipä ollut paljoa jäljellä...

Maanantaiksi saatiin onneksi aika ja viikonloppu meni varsin huolestuneissa tunnelmissa. Maanantaiaamuna mentiin Murun kanssa eläinlääkärille, tosin "oireet", eli takajalkojen aristaminen, olivat jo lieventyneet. Eläinlääkäri laittoi meidät juoksemaan monta kierrosta ympyrää aseman pihalla ja lopulta sanoi, että Murun takajalat eivät liiku niin kuin pitäisi ja aristaa selvästi vielä.. Eli röntgenit ja bollerioositesti otettiin. Parka olikin pian lihakseen pistetyn nukutusaineen jälkeen kovin uninen ja nukahti röntgenhuoneen oven eteen. Siinä sitä sitten silittelin kunnes hoitajat tulivat hakemaan Murun kuvattavaksi. Pariksi tunniksi siis siitä töihin ja kohta taas Murua hakemaan ja tuloksia kuulemaan.

Röntgenkuvan tulos oli puhdas ja eläinlääkärin kommentti röntgenkuvasta olikin, että "erinomaiset lonkat tulossa". Borrelioositesti oli negatiivinen. Tunnustelussa Muru ei erityisesti mitään lihastakaan aristanut ja kasvukivuista kysyessäni eläinlääkäri totesi, etteivät ne yleensä kumpaankin takajalkaan tällä tavalla oireile. Päädyttiin siis siihen, että todennäköisesti Muru oli (varmaankin riehuessa...) reväyttänyt jonkin syvemmän lihaksen selästä ja se nyt sitten säteili takajalkoihin. 2 viikkoa kipulääkkeitä ja lepoa.

Koska Muru määrättiin lepäämään, Mini pääsi viemään tokokurssin loppuun. Mini on jo kertaalleen yhden alkeiskurssin tokoa suorittanut, joten tämä oli enemmän kertausta.. Kuitenkin viime kerralla järjestäjä oli eri, joten ihan mukava oli mennä uudestaan katselemaan miten sujuu. Mini hoiti homman kotiin eikä edes hölmöillyt niin paljon kuin yleensä. ;) Saatiinpa kokeilla omien taitojen mukaan myös muita asioita.

---

Minulla oli todella paljon suunnitelmia syyslomaviikolle; Hurts-yhtyeen keikka Helsingissä, parin päivän shoppailumatka, käynti Pielavedellä (hakemassa Mini hoidosta + tapaamassa Minin siskoa Mantaa), kaverin tuparit... Joten olin hyvin onnellinen, että kaveri- & sukulaisverkosto on näin valmis ottamaan koirulit hoitoon ja asiat järjestyivät varsin kivuttomasti!

Muru pääsi vanhemmilleni hoitoon perjantai-sunnuntai väliselle ajalle. Kuulemma oli vähän ulissut mutta ruoanlaitosta ylijäänyttä jauhelihaa saatuaan asettui hyvin taloksi. Siitä sitten maanantain ja tiistain neiti oli yhden kaverini luona hoidossa ja siellä oli myös leikkiseurana Tellu ja Dina -koirulit. Kuulemma oli hienosti mennyt täälläkin! ... Toivon.

Muru ja Dina leikkivät. Kaverin ottama kuva.

Mini oli perjantaista keskiviikkoon Pielavedellä kavereiden luona mökkeilemässä ja pitämässä Jimi-puudelille seuraa. Minikin oli kuulemma käyttäytynyt varsin mallikelpoisesti. :)

Tiistai-iltana hain siis Murun kaverilta hoidosta ja keskiviikkona mentiin Murun kanssa hakemaan Miniä Pielavedeltä. Oli lievästi sanottuna huvittavaa, että Mini tuntui olevan enemmän riemuissaan Murun kuin minun näkemisestäni. ;) Noh, pääasia, että oli ikävä! Illalla käytiin myös viemässä Minin Manta-siskolle synttärilahjapaketti.

Torstaina käytiin koulutuskentällä juoksentelemassa kaverin kanssa ja mukana oli myös tyttöjen kaveri Lumikki-terrieri. Yleensä näiden riehumistapaamisten jälkeen uni maittaa ja kyllähän se tälläkin kertaa paikkansa piti.

Kyllä kelpaa r-r-r-r-riehua!

Pari päivää ehdittiin olla Kuopiossa kunnes piti taas lähteä, tällä kertaa kaverin tupareihin. Puolimatkapysäkki oli Oulussa, jossa täti asui, eli tytöt jäivät sitten sinne hoitoon muutamaksi päiväksi. Tädillä on myös Demi-koira, jonka kanssa Mini hieman otti viime kerralla yhteen.. Tällä kertaa Minillä ei ollut juoksuja menossa, joten tytöt tulivat paremmin toimeen. Kuulemma kaikki sujui "oikein hyvin" mutta "ei vähään aikaan jaksa kolmea koiraa vahtia". :)

Suuri kiitos kaikille jotka hoitivat koiria. Oli minullakin mukava syysloma. Nyt ei tarvitsekaan koirille hoitajaa vähään aikaan!

---

24.10! Mini täytti 4 vuotta! :) Minun pieni suuri maastonakki, aina niin ystävällinen ja ikuinen koiranpentu on jo nelivuotias! Mihin se aika oikein katoaa!? Minkula sai synttärilahjaksi hienon nahkaisen taluttimen (jonka Muru söi kahtia myöhemmin....), herkkuja ja paljon rapsutuksia! Tämä neiti opetti minut pitämään koirista vaikka olin vannoutunut kissaihminen vuosia. Paljon onnea pieni rakkaani. <3

Mini ja maksalaatikko-kakku.

---

Kasvattajan kanssa juteltiin Murun kasvusta (Muruhan on siis pieni leo ja nirsohko mitä tulee nappuloihin..) ja tultiin siihen tulokseen, että vaihdetaan Royal Canin Giant Junior saman merkin Junior Activeen. Selkeästi rasvaisemmat nappulat näyttävät tuoneen tulosta ja Muru tuntuu tykkäävän noista nappuloista enemmän. Tarjoilen Murulle myös muuta energiapitoista silloin tällöin, mm. jauhelihaa. Tarkkailen kovasti edelleen Murun kasvua. Kaikki tosin sanovat aina Murun jonkin ajan jälkeen nähtyään, että se on taas kasvanut mutta en minä vain mitään huomaa! Toisaalta pidän neitiä vieläkin samana 8,8kg painoisena pallerona, joka varasti sydämeni heti neidin nähtyäni. Huomenna koitan muistaa käydä punnitsemassa Murun eläinlääkärin vaa'alla..

---

Tuossa olivat kai nuo pääkohdat lokakuulta. Mukaan mahtuu toki monta ratkiriemukasta hetkeä, mm. Muru pääsi Lumikin kanssa tutustumaan agilitykenttään ja Mini opetti Lumikin menemään putkiesteen. Toisena iltana taas Muru varasti tiskipöydältä avonaisen mozzarellaraaste-pussin ja kanniskeli sitä ylpeänä pitkin kämppää. Harmi vain, että pussi oli tosiaankin avonainen ja Muru kantoi sitä kallellaan. Murun takana ovelasti hiippaillut Mini söi juustot parempiin suihin. Yhtenä päivänä taas kotiin tullessani sain huomata, että Murulla oli ollut tylsää ja useampi lelukorin lelu oli vaihtanut ulkomuotoaan.

Sisustusta Murminaattorin tapaan.

Tänään käytin juuri kaksi tuntia (kyllä vain :D) Murun harjaamiseen ja selvittelin nyt kunnolla Murun "pyrstöhaituvat" selvityssuihkeen kera. Oikeastaan koko turkki tuli käsiteltyä tuolla suihkeella, sillä neidin kovasti kasvattama talviturkki tuntui hieman sähköiseltä. Tämän jälkeen käytin jopa puolisen tuntia Minin furminoimiseen (oi ihana furminaattori!) ja sen jälkeen puolisen tuntia maton harjaamiseen, joka oli saanut osansa Minin talvikarvaan vaihtamisesta. Kyllä, meillä on matot lattialla! Whuu!

Muru n. 7,5kk.

Mini 4v.

Dinosaurusmaista lokakuun alkua!

Mainitaan se tärkein nyt alkuun. Meille muutti pari päivää sitten ihka oikea dinosaurus! Nimesimme tulokkaan Elmeriksi. Elmeri on turvaluokitukseltaan 8/10, eli sen pitäisi kestää hurjatkin painileikit pitkään menemättä rikki. Sen verran tujut saumakohdat tuossa dinossa on, että tuskinpa Minikään sitä ihan heti tuhoaa.

Murun uusi ihastus.

Sitten muihin aiheisiin (hieman uutislukijamaistako?)! Muru on löytänyt kasan uusia ystäviä täältä Kuopion suunnalta ja sattuvatpa nuo kaverit olemaan samaa rotuakin. Olemme siis käyneet leolenkeillä, joiden aikana leot saavat juoksennella meidän lenkkeilijöiden mukana muutaman tunnin ajan metsässä. Kyllä vaan Murmeli näytti pieneltä isojen poikien vierellä... Joka kerta tosin muut leolenkkeilijät ovat huomauttaneet, että Muru olisi taas saanut korkeutta lisää. Tyttöhän ottaa kavereitaan kiinni! ;) Mini liittyi joukkoon viime lauantaina, koska en vaan yksinkertaisesti uskaltanut ottaa pientä koiraa mukaan kun isoja koiria oli useampi paikalla (viime lauantaina leoja oli vain 3 lenkillä). Mini on nykyään sitten ego-leo, eli johtaa porukkaa. Mitäpä muuta tuolta nakilta pystyi odottamaan..

Pentukurssi lähenee loppujaan ja ollaan Murun kanssa treenattu jo seuraavaa kurssia varten - eli Muru aloittaa tokon. Mini jatkaa agilityä. Näin pysyy omistajallakin homma mielekkäänä! Pentukurssissa on seuraavalla kerralla loppukoe mutta uskon, että Muru hoitaa homman kotiin tyylikkäästi. Sen verran hienosti on koko kurssi mennyt kun alun mörkökausi lähti helpottamaan. Viime kerralla sattui pieni haveri kun Muru meni maahan käskystä vähän turhankin innokkaasti. Neiti linkkasi oikeaa etutassua lopputunnin ja vielä seuraavana päivänä. Jouduttiin siis pitämään muutaman päivän lepo. Nyt on kaikki hyvin ja etujalat toimivat taas hienosti.

Murulla tosiaan siis oli mörkökautta jonkin verran. Uudet ihmiset pelottivat koirista puhumattakaan! Mitenkäs tätä mörkökautta hoidetaan? No tulta päin tietysti. Mahdollisimman paljon ihmiskontakteja (herkkua ihmisille käteen, niin Muru tykkää :D) ja mahdollisimman paljon koirakavereita (kilttejä sellaisia). Vieläkin hieman epäilevästi suhtaudutaan mutta eipähän juokse enää karkuun.

Matokuurit tytyille annetaan heti kun tuo pentukurssin vika kerta on ohitse. Tähän loppuun voisi vielä todeta, että on riemukasta omistaa kaksi koiraa syksyllä. Sadekeli + mutainen tie = mutaa ja hiekkaa kämppä täynnä. Innolla odotamme pakkasia!

Syyskuun tapahtumia

Paljon on kerennyt tapahtua sitten viime kirjoituksen! Koitetaanpa päivitellä tähän blogiin kaikki tärkeimmät. Ei ole tullut juuri blogia kirjoitettua, sillä olen toiseen blogiin "joutunut" keskittymään ihan työn puolesta.

Kuun alussa käytiin Hangossa siskon luona. Oli todella huippu reissu! Tytöt olivat kiltisti mukana ja tutkivat innokkaasti uusia lenkkimaastoja. Annettiin tytyille myös lupa juoksennella vapaana rannan tuntumassa. Voi sitä riemua kun molemmat pääsivät rellestämään oikein kunnolla! Kissoja riitti ja paljon. Niitä piti vähän pelätä - tai Minin tapauksessa jahdata.

Hieman yli viikko sitten heitin tytöt takakonttiin ja käänsin auton kohti pohjoista. Ensimmäisenä päivänä ajettiin Tyrnävälle serkkujen luokse. Muru suhtautui serkkujen koira Demiin hienosti! Tytöt leikkivät ja Muru ihmetteli Demin tapaa hieman haukkua leikkimisen välissä. Yhden kerran jopa olen kuullut Murun haukkuvan, eikä neiti tälläkään kertaa innostunut. Ihan hyvä vaan.
Mini taas hölmöili juoksuhormoneissaan ja yleensä hyvin Demiin suhtautuva Mini suorastaan hyökkäsi Demin kimppuun ja Demihän vastasi. Päädyttiin siis tädin kanssa repimään koirat irralleen toisistaan. Onneksi illan mittaan Mini rauhottui ja sopu löytyi Demin ja Minin välille. Etenkin tädin kodin takapihalla tuntui olevan huippua juoksennella (ja meidän iloksi koko parin päivän visiitin ajan satoi).

Seuraavana aamuna lähdettiin Murun kanssa kasvattajan luokse Kemijärvelle käymään. Harjasin Murun oikein edustavaksi ja viilasin neidin kynnet - ja tietenkin Muru veti aamulla ennen lähtöä Ripa-Rapat, eli kaatui kyljelleen märällä takapihalla. Sinne meni huippuedustavuus! Mini jäi Demin kanssa kotiin odottamaan. En juoksuista koiraa mukaan halunnut ottaa etenkin sen edellispäivän rähinäepisodin takia.

Kasvattajan luona oli kivaa. Murun mörkökausi nosti hieman päätään ja murisipa neiti Molla-siskolleen heti pihaan saavuttua. Kesti yllättävän kauan ennen kuin Muru rentoutui tarpeeksi, että leikkiminen Mollan kanssa alkoi. Pälätettävää riitti tälläkin kertaa ja tarjoilut olivat hyvät. Kasvattaja tykkäsi Murun kehittymisestä ja jalat olivat suorassa. Hyvä, sillä en itse tätä osannut katsoa. :) Hauska episodi oli kun yritettiin saada Muru ja Molla samaan kuvaan. Kuitenkin onnistui muutaman yrityksen jälkeen! Kasvattaja myös mittasi Murun säkäkorkeuden (en minä tohelo sitäkään osaa tehdä..) ja tulokseksi saatiin 66cm. Käydään varmasti pian uudestaan, koska kavereilla on Rovaniemellä tuparit jossakin välissä ensi kuuta. Käytiin Murun kanssa tulomatkalla myös näiden kavereiden luona. Muru oli kovin väsy päivästä ja vaan uinuili koko käynnin ajan. Kiva kämppä muuten!

Illalla nähtiin vielä serkkua, serkun kihlattua ja näiden kahta hurmurikoiraa Lunaa ja Dukea (joka onpi myös aivan ihanan kiltti leonberginkoira ja ehkä suurin syy miksi tämä rotu minullekin päätyi!). Muruparalla oli siis kovin pitkä päivä mutta tytteli jaksoi vielä keskittyä vieraisiin koiriin. :) Hauska oli nähdä möhköfantti-Duken kokoero Muruun verrattuna. :D Luna olikin enemmän kiinnostunut Ministä. Juoksut on ihmeellinen asia koirien suhtautumisessa toisiinsa.

Näin me poseerataan. Molla vasemmalla ja Muru oikealla.

Murun painoa en ole blogin kasvuosioon päivittänyt. Miksikö? No koska en jaksa enää nostaa Murua! Vähän ennen kasvattajalle lähtöä punnitsin Murun eläinlääkärin aulassa olevassa vaa'assa ja vaaka näytti noin 33kg:aa. Nyt Muru painaa varmaan pari kiloa enemmän, koska tyttö tuntuu vankistuneen. Mutta 6kk ikäinen Murmeli siis on 33-35kg painoinen iloinen pieni tytteli.

Minin paino? Tänään 11,5kg! Yes! Sain Minin "Muru-kilot" "herkut pois, lenkkiä enemmän" -keinoilla! Mini myös auttoi nirsoiludieetillään ihan itse. Hyvä, että nakki on entisissä mitoissaan. Maastonakin juoksuja kesti aikalailla tasan 3 viikkoa, eli ne ovat taas ohi noin kahdeksaksi kuukaudeksi.. Samalla neidin rakkaus muita koiria kohtaan palasi, eli enää ei murista. Onneksi Minillä juoksuväli on melko pitkä.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia on Match-show, johon vein Murun. Saatiin punainen nauha mutta ei sijoituttu. Ei hullummin silti ensikertalaisilta. Koska olen laiska ihminen, liitän tähän vain sähköpostin, jonka lähetin kasvattajalle mätsäreiden tapahtumista (mitäs sitä nyt turhaan uudelleen koko juttua kirjoittaa!):


Heippa!

Mätsärit meni hienosti vaikka kelasin mielessä ihan kaiken mahdollisen mikä voisi pieleen mennä! Lähdettiin aamulla hieman ennen klo 10 ajamaan Siilinjärvelle. Kehät oli ilmoitettu alkavan klo 12 ja otin varman päälle, eli antaisi Murun rauhassa tottua tilanteeseen. Muru ilmoitettiin pikkupentuihin ja sai siinä vaiheessa numeron 9. Luulin näiden mätsäreiden olevan pienehkö tapahtuma mutta lopulta 5-7kk ikäisten pentujen ryhmään tuli peräti 32 osanottajaa!

Tapahtumapaikan ympäristö oli siis täynnä koiria ja ihmisiä. Ensiksi Muru aristeli ja yritti kiertää ihmisiä ja koiria kauempaa. Mentiin kuitenkin "tulta päin" ja tarpeeksi alueella kun kuljeskeltiin, Muru alkoi rentoutua. Vielä kun ihmiset tulivat Murulle herkkupaloja tarjoamaan (tai kun tökkäsin namin puolitutun ihmisen käteen ja pyysin Murulle sen antamaan..), ei Murmeli löytänyt enää yhtään syytä väistellä ihmisiä.


Itse arvostelutilanne meni vallan hyvin. Tuomari oli todella ystävällinen ja Muru otti melko rauhallisesti - alkuun tosin hieman jännitti mutta rauhottui tuomarin käsittelyssä todella nopeasti: antoi katsoa hampaat hienosti ja tuomari sai kopeloida Murua ilman minkäänlaisia ongelmia. Tuomari myös antoi paljon vinkkejä tulevaan. Ihmetys oli suuri kun saatiin punainen nauha!


Saatiin punaisten kehään mukaan vielä Murun leokaveri. Kumpikaan leo ei kuitenkaan sijoittunut. Silti hauskaa riitti ja oli todella piristävää kun Muru lopulta kehää odottaessa rentoutui niin paljon, että makoili mahallaan maassa pää tassujen päällä eikä paljoa jaksanut ohi kulkevista ihmisistä saati kymmenistä koirista välittää. Kokemus oli siis erittäin positiivinen sekä minulle, että Murulle!


Käytiin tyttöjen ja "tyttöjen mummin" kanssa pitkähköllä lenkillä ja törmättiin hevoseen! Tai siis porukkaan, jotka kuvasivat elokuvaa, jossa oli hevoskärry-kohtaus. Oli Murun ilme melkoinen. Mini otti lunkimmin, koska hevonen pysyi etäällä. Tytöt saivat elokuvaväeltä rapsutuksia ja ihasteluja kun odotettiin kohtauksen kuvaamisen päättymistä. Milloin nuo eivät ihailua saisi?!

Ihailusta puheenollen, täytyypä tässä mainita, että tänään Muru aiheutti huomioennätyksen lenkillä. Peräti neljä eri ihmistä tuli kysymään noin 30 minuutin pissatuslenkin aikana Murusta. Olen levittänyt rotutietoutta ja mainostanut kenneliä melkoisesti Kuopion seudulla. Muru vaan jotenkin vetää ihmisiä puoleensa. Onneksi neidin mörkökausi alkaa hellittää ja neiti menee luvan saatuaan (ja tilanteen arvioitumaan) itse tutustumaan ihmisiin eikä pyri karkuun. :) Mini mustiksena menee tietysti heti ensimmäisenä paikalle kun näkee minun juttelevan jonkun kanssa.

Vielä yksi "kohokohta" tämän muutaman viikon blogitauon aikana tapahtuneista: Muru teki ensimmäisen tihutyönsä! Eli korjattavana on Volvon käsijarrun nahkapäällyste, joka sai hieman hammasta. Koiraverkko hankinnassa.

Kuvasaastetta kuukauden ajalta, olkaa hyvät!

"No mutta hyvää huomenta!"

"Yh tuota hengitystä!"

Muru 6kk ja oma kakku.

"Whii, kylpeminen on ihan huippua!"

Rusettipinnit - koska joskus on vaan pakko söpöillä ;)

Piraatti-Mini Hangossa.

Ja Muru löysi siskon kämpästä peilipinnan.

Muoti-Mini.

Maastonakin naistenvaivoja ja leopossun kauppareissu!

Aika mielenkiintoinen otsikko. Oikeastaan kerrataan tässä viime viikkojen tapahtumia koirarintamalla!

Minillä alkoivat juoksut. Onneksi maastonakilla on juoksut vain kerran noin kahdeksaan kuukauteen ja niistä saa "kärsiä" vain kolmisen viikkoa. Ministä tosin tulee äärettömän hellyydenkipeä ja herkästi loukkaantuva primadonna, joka merkkaa hyvin järjestelmällisesti jokaisen lenkkipolun kulman (olen yrittänyt välttää niitä vilkkaimmin käytettyjä lenkkipolkuja joten antakaa anteeksi poikakoiria omistavat naapurini!). Hieman - no oikeastaan hurjan - inhottavaa on Minin tapa ryömiä aamun pikkutunteina sänkyyn nukkumaan. Ei se ole niin koskaan haitannut mutta juoksujen aikaan saa lakanoita kyllä olla vaihtamassa - etenkin kun pieni corgipossuni mystisesti hukkaa juoksuhousut yöaikaan. Vielä kaksi viikkoa, vielä kaksi viikkoa...

Muru kävi ensimmäistä kertaa eläinkaupassa. Kyllä riitti ihmeteltävää! Muru hieman epäilevänä katseli ensiksi myyjiä; "mitä se minulle lepertelee?" -ilmein kun valittiin uutta huippukivaa lelua. Kuitenkin Muru totteli nätisti "istu"-käskyä ja melkein innostui leikkimään kun sopiva lelu löytyi (nyt onpi kaksi raadon näköistä lötkölelua koulutustarkoituksia varten kaapissa!). Siitä lähdettiin hakemaan Murulle hienon käytöksen ansiosta palkkiota herkkuosastolta. Siinä vaiheessa kun Muru huomasi hyllyjen takana olevan aarreaitan (possunkorvia, keuhkopaloja, luita, puruluurullia..!) pienen leonbergin silmät alkoivat sädehtiä ja viimeisetkin jännityksen rippeet lensivät hurjasti vispaavan hännän saattelemina pois. Valittavaa oli melkein liian paljon mutta Muru lopulta päätyi tuttuun ja turvalliseen possunkorvaan ja yritti melkein itse jo ottaa omansa laatikosta. Siihen vedin rajan: käskin Murun istumaan, otin possunkorvan laatikosta ja ojensin aarteen Murmelille (ja muutama otettiin myös pussiin kotia varten). Siitä jatkettiin kassalle (Muru tietysti ylpeänä pää pystyssä omaa herkkuaan kantaen). Murun onnellinen elehdintä ilahdutti kovasti myyjiäkin. :)

Huomenna olisi tarkoitus treffata taas pitkästä aikaa kaverin koiria Tellua ja Dinaa. Eilen oli Lumikki kyläilemässä. Ihanaa kun tytöt tapaavat koirakavereitaan, etenkin nyt kun koirapuistoon ei juuri ole asiaa. :)

12.5. ja 1.9.

Rakkauspakkaukset.

"Mahrotonta nirsoelua!"

Minin puolelta. Mini on aina ollut hieman kranttu mitä tulee kuivaruokaan - märkäruokaa on sen sijaan syönyt ihan kohtalaisella menestyksellä. Nyt Mini on kuitenkin vienyt nirsoilunsa äärimmäisyyksiin ja omistajansa hermot ovat koetuksella. Mini nimittäin syö ihan tyytyväisenä MURUN ruokaa mutta kieltäytyy koskemasta omaansa (jota taas Muru söisi ihan mielellään). Kasvuikäiselle leonberginkoiralle tarkoitettu ape tuskin on se kaikista paras vaihtoehto tuolle reilun 10 kilon liki 4-vuotiaalle nakille, joten olen yrittänyt saada Minin syömään muita raksuja - huonolla menestyksellä.

Onneksi lemmikkikaupoissa on yleensä myytävänä n. 500g "kokeilupakkauksia" (vaikka niiden kilohinta on törkeä, tulevat silti halvemmaksi kuin seuraava pussikoko joka jäisi syömättä..). Tähän mennessä olen varmaankin kokeillut kaikki Royal Caninin pienten koirien ruokamerkit läpi. Myös nirsojen koirien ruoan. Royal Caninista siirryin kokeilemaan Eukanuban nappuloita. Siitä siirryttiin kokeilemaan josko markettiruoka kelpaisi (olisiko ollut Pedigreeltä?), koska sitä Minille syötettiin edellisessä paikassa. Neiti ei viitsinyt sitä edes haistella.

Tässä vaiheessa joku voisi huolestua - mutta kyllä Mini syö. Ei omaa ruokaansa vaan Murun kiposta. -__-

Seuraavaksi testissä lohenmakuinen ruoka, josta ei ollut saatavilla kokeilupakkausta. Tämän takia kyllä tungen nappulat pienen corgi-mixini kidasta alas vaikka yksi kerrallaan (3kg / 17eur?!). Kämppään levisi pussin avaamishetkellä vieno merellinen tuulahdus (= lemu oli kuin Kuopion sataman kalamarkkinoilta). Ihan naurettavaksihan tämä menee.

Onneksi Murulle kelpaa Royal Caninin sapuskat.

"Tätä mää kyllä söisin!"

Murulle iski sisustusvimma

Minulle on jo pitkään ollut selvää, että Murulla on silmää kauneudelle. Ihaileehan se itseäänkin harva se päivä heijastavista pinnoista. En kuitenkaan ennen tätä päivää arvannut miten taitavasti Muru osaa kämppää sisustaa - ja se vaati vain neljän tunnin poissaolon!

Lähdimme siis käymään Kuopiossa ja tytöt jäivät mökille kahdestaan noin neljän tunnin ajaksi. Meillä on ollut tapana jättää tytöt "minun huoneeseeni", koska tuvan puolella onkin sitten kaikkea, minkä hammastaminen voisi harmittaa melkoisesti (mm. 3 eri tietokonetta, järjestelmäkamera..). Olen melko varma, että siitä hetkestä lähtien kun "lepyttelylahjaksi" annettu possunkorva oli syöty, Muru käänsi sisustajanvaistonsa päälle ja alkoi järjestelemään huonetta uudelleen.

Neljän tunnin aikana kaikki koirien lelut oli kerätty siististi Murun omaan petiin. Sen jälkeen Muru oli vieraillut minun vaatevarastollani ja vuorannut lattian erilaisilla vaatekappaleilla. Näiden päälle oli aseteltu päiväpeitto - modernisti hieman vinoon. Kun lattia oli sävytetty kattoon ja seiniin sopivaksi, olikin aika siirtyä valaistukseen: Muru oli ajatellut, että tunnelmavalaistus syntyy, kun valonlähteen sijoittaa lattianrajaan. Pöytälamppu siis sijoitettiin hienosti lattialle nojaamaan seinää vasten.

Valaistuksesta neiti siirtyi yksityiskohtiin ja ajatteli selvästi myös minun viihtyvyyttäni. Muru oli sijoitellut muutamat Koiramme-lehdet tyylikkäästi kirjoituspöydän tuolin alle (että ne olisivat käytettävissä mutta eivät tiellä!) ja meikinpuhdistusaine-puteli oli kätevästi pienellä sohvalla, ettei minun tarvitse kumartua sitä ottamaan.

Viimeistelynä Muru oli tuonut sängylle tyynyn ja yöpuvun viereen kissakorvaisen hiuspannan. Ehkäpä neiti yrittää sanoa, että "käytä noita korvia, sovit paremmin laumaan". :)

Vaikka sisustusvietti oli vahvana, ei tuhoamisvietti ollut kuitenkaan herännyt. Kaikki tavarat olivat ehjiä lehtiä myöten - lukuunottamatta nurkassa ollutta pahvilaatikkoa.. Mutta se oli ollut Murun omaisuutta jo aiemmin. ;)

Sisustusgurumme.

Rakkailla lapsilla on monta nimeä

Elossa ollaan vielä ja mökkilomaa on noin viikko jäljellä. Sen jälkeen harjataan viimeiset neulaset, kuivuneet lehdet ja ruohotupsut tyttöjen turkeista ja otetaan suunta takaisin Kuopiota kohti.

Ajattelin kirjoittaa tähän bloggaukseen "isomman pienen" uusista lempinimistä. Suurimman osan neiti ansaitsi jo ennen mökille lähtöä; Murmeli (aina, kun neidillä on hepuli päällä), Mursu (erään nimeämättömän henkilön antama nimi..) & Murminaattori (tuhoamisvimma päällä ollessaan).

Kuitenkin kaikista suloisin lempinimi juurtui Murulle juuri mökkiloman alussa: Ripa-Rapa! Missäkö tämän nimen juuret? Kuvitellaan tilanne, jossa mökki on juuri siivottu; imuroitu, lattiat lakaistu & luututtu, pölyt pyyhitty, tavarat järjestelty.. Ja sitten ovea avattaessa tupaan pöllähtää etäisesti sutta muistuttava luppakorvainen karvapallo, joka kaikesta päätellen on juuri käynyt kahlaamassa ja pyörinyt paluumatkalla sammaleissa, hiekassa, kuolleen villieläimen ruhon päällä, poikennut kuistin edessä olevassa mutalammikossa ja nyhtänyt "tuliaiskukkakimpuksi" tukon ruohonkorsia. Aivan, se on meidän Ripa-Rapa, tuttavallisemmin "Ripa"!

Minikin ansaitsi mökillä uuden kutsumanimen. Sanon neitiä "Pulleroksi". Ja tämä nimi pätee niin kauan kunnes neiti on karistanut vielä n. 2kg vyötäröltään. Pullero on siis tiukalla ruokavaliolla mentyään syömään Ripa-Rapan ruokia. Tiedä vaikka maastonakki olisi halunnut kasvaa kuin pikkusiskonsakin - ja kasvoihan se! ...Leveyttä nimittäin. Tarkemmin ottaen liki 3kg, joka on tuon kokoiselle nakille melkoisesti.

Tänään lähdetään tapaamaan hyvää kaveriani ja hänen kolmea muksuaan (ei, nämä eivät ole niitä ns. karvamuksuja vaan Homo Sapiens -lajiin kuuluvia). Viime kerrallakin meni oikein hienosti. Molemmat tykkäsivät lapsukaisista (tai siitä, että lapsoset lahjoivat koiria ties millä nameilla) ja olivat päivän päätteeksi kovin väsyneitä. Varmaan menemme samalla reissulla tapaamaan Minin poikakaveri Jimppaa, kerta samalla suunnalla ollaan. Tytöt ovat sen verran hienoja autossa matkustajia, että ihan mielellään neidit ottaa mukaan.

... Ja kun puheeksi tulivat namit, mainittakoon vielä, että tytöt pitivät omatoimisen karkkipäivän viime lauantaina. Emäntänsä syntymäpäivälahjaksi saadut karkit katosivat kahden rohmun kitaan heti kun vain silmä vältti. Kaiken huipuksi pussi oli rötöshetken alkaessa avaamaton. Mitä oma-aloitteisuutta!

Pullero ja Ripa-Rapa vahtipaikalla

Taitoja!

Päätettiin siskon kanssa koota kaikki Minin & Murun osaamat käskyt ja sanat!

Mini:

Käskyt
1. Istu
2. Maa(han)
3. Tassu
4. Toinen (tassu)
5. Kieri (maassa)
6. Pyöri (itsensä ympäri)
7. Ympäri (esineen tai ihmisen ympäri) UUSI! Sisko opetti (ja on ylpeä siitä)!
8. Ryömi
9. Seiso
10. Vasten
11. Hauku
12. Tule
13. Mene
14. Nukkumaan (omaan paikkaan)
15. Autoon
16. Käy pissalla
17. Kuollut
18. Hyppy
19. Alas
20. Koske (myös siskon opettama!)
21. Etsi
22. Pusu
23. Tuo lelu
24. Hae
25. Etsi Muru
26. Missä lelu?
27. Ota
28. Ei ota
29. Irti
30. Ei tule
31. Odota
32. Nätisti
33. Riittää (lopettaa riehumisen Murun kanssa)
34. Vedä
35. Vierellä
36. Ulos
37. Sisään
38. Paikka
39. Nukkuu (makuuhuoneeseen)
40. Koriin (hakee lelun koriin)
41. Koriin (autossa menee kuljetuskoppaan)
42. Seuraa
43. Ole hyvä
44. Läpsy
45. Uimaan
46. Ei (eipä ole tarvinnut pitkään aikaan käyttää, siksi unohtui mainita heti :) )
47. Peukalo-etusormi-keskisormi-nimetön-pikkurilli (opettelussa..)
48. Peruuta
49. Ylös
50. Niiaa

Sanat
1. Jimpalle (Jimi-koiraa morjestamaan!)
2. Lihapulla
3. Vettä
4. Pallo
5. Possu
6. Muru
7. Mini :)
8. Smackos
9. Makkaraa (ruoka-aika :) )
10. Kotona
11. Hyvä/hyvä tyttö/hienosti

----

Murun taidot:

Käskyt
1. Istu
2. Tule
3. Maa(han)
4. Koske (sisko! ;) )
5. Ulos
6. Sisään
7. Paikka
8. Tassu
9. Käy pissalla
10. Autoon
11. Ei ota
12. Ole hyvä
13. Irti
14. Riittää
15. A-a! ( = ei)
16. Seuraa

Sanat
1. Muru
2. Makkaraa
3. Vettä
4. Hyvä/hyvä tyttö/hienosti

---

Murulla on hieman kurottavaa vielä Miniin. :D Hiljaa hyvä tulee - tai vähän nopeampaa, kerta neitokainen on osoittanut olevansa varsin fiksu tapaus. :)

Videointia

Minille random-käskyjä.





"Tule"-käskyn opettelua erikseen...

Pari videota mökiltä

... Tosin tuvasta. Matot rutussa, tietysti. :)

Tytöt saivat pilkottavakseen huippukivan elefantin. :)

Tyttöjen "mummi" osti kivan lelun!

Blogille uusi ulkoasu

"Lupaan muokata blogin ulkoasua pian."

Tuon lauseen sanoin minä tasan 3,5kk sitten. Nyt sain jostain kipinän tehdä tökerölle ulkoasulle jotakin. Otsikko vaihtui hyvin käsiteltyyn valokuvaan (säädinköhän tarkennuksen koiratyttöjen simmuissa ihan överiksi aiheuttaen ns. mangasilmät?) ja valmistausta sai äsken kiireessä napatun kuvan Murusta katselemassa järvelle. Taustakuvan(kin) värejä säädin ja muokkasin kuvaa pehmeämmäksi, koska blogger ei anna ladata yli 300kb kokoista taustakuvaa.. Taustis on 1600x1200 (maksimikoko täällä!), eli toivottavasti se näkyy suurimmalla osalla ns. pinoutumatta.

Mökillä saa kuin saakin aikaan jotain!

Antibiootteja ja riehumisia

Mökkiloma jatkuu aurinkoisena. Ainoastaan kaksi sadetta on poikennut kyläilemään tämän - hmm - 9 päivän aikana mitä täällä ollaan vietetty, viimeisin tänään.

Muru ui hirmuisesti. Välillä miettii, että mikä ihmeen krokotiili siellä rantavedessä menee kun Murmeli vaanii vedestä rantakiven päällä istuskelevaa (ja hyvin tilanteen tasalla olevaa) Miniä. Yöt menevät hienosti ja tytöt nukkuvat rauhallisesti; Mini ovelana minun viereen ryömittyään ja Muru lattialla kuorsaten, vinkuen ja uikuttaen - mikä tapahtuma unissaan sitten onkin menossa.

Edellisestä blogikirjoituksesta unohtui kuulemma mainita erittäin hyödyllinen käsky, nimittäin "käy pissalla", jonka nyt myös Muru on äkännyt kun sitä on aina tapahtumahetkellä toistellut. Loistava etenkin iltaa vasten kun on aika viedä tytöt nukkumaan.

Tytöt pärjäävät myös hienosti yksin ollessaan. "Minun huoneen" lattia täynnä leluja ja puruluita yms. virikkeitä ja nähtävästi Murulle ei ole tullut mieleenkään maistaa huonekaluja. Parempi näin, vaikka vanhempien mielestä hukutan otukset leluihin (yksi lelu tuliaiseksi / kauppareissu ei budjettia riko!!!).

Sisällä ei pidetä enää ollenkaan sanomalehtipapereita ja Muru tekee kaiken nätisti ulos. Tai teki, viime perjantaihin asti. Ainoa päivä kun lähdin kauempana (takaisin Kuopiossa siis) käymään. Sain mökiltä soiton, että Muru pissaa joka paikkaan sisälle ja lyhyin väliajoin. Heti aivot raksuttamaan; eroahdistus? - Ei, tytöt ovat ennekin olleet yhdessä yksin ja tällä kertaa eivät olleet edes kaksistaan. Kipeänä? - Eihän sen käytös ole ollut mitenkään poikkeavaa... Vai olisiko, että hieman vaisumpi olemus ei johtunutkaan kuumuudesta?

Kuitenkin, vakioeläinlääkäristä kysymään miten menetellä. Saisiko puhelinreseptin vai mitä nyt. Kuitenkin perjantai-iltapäivä ja pentu on 100km päässä. Tylyä kohtelua Kuopiosta; ei onnistu, pentu pitää tuoda tänne päivystykseen. Kun itse selvittelin asioita Kuopion päässä, vanhemmat soittivat sitten Varkauden eläinlääkärille, jonka mielestä kaikki oireet sopivat lievään pissatulehdukseen. Saatiin puhelinresepti ja paluumatkalla kun jo olin, kävin hakemassa Murulle antibiootit. Muina ohjeina saatiin, että tarkkaillaan ja jos ei oireet maanantaihin mennessä ole selvästi vähentyneet niin sitten vastaanotolle. Hieman kiukutti tuo Kuopion vastaavan suhtautuminen, kun kuitenkaan ei voinut tietää oliko Murulla myös kipuja ja sitten olisi pitänyt vielä venyttää tuon hoidon saamista kauemmin, etenkin kun tapaus oireineen oli melko selvä ja narttupennuilla pissatulehdukset eivät harvinaisia ole. Lievästi hysteerinen "emo" täällä? :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Muru sai nopeasti antibiootit, jotka alkoivat tehota varsin pian. Pentu piristyi silmissä; leikki alkoi Minin kanssa ja ruoka maistui. Pissavälit harvenivat. Tablettien antotapakin selvisi ekan illan aikana; senkun sujauttaa tabletin lihapullan sisään ja antaa ipanalle. Hujahtaa nielusta alas varsin nopeaa ja Muru on tyytyväinen saadessaan namipullan kolme kertaa päivässä. :)

Loppuun muutamia kuvia mökiltä sekä tytöille postissa saapuneet uudet pedit ja kasa leluja!

Banaanipeti Minille!

Murmeli ja katse.

Pienet vesipossut <3

Mini ja kaislat. Mini näyttää jotenkin tuhdilta tässä

kuvassa :D

Riehuntaa mökkirannassa.

Murmeli-krokotiili, mökin uusi eläinlaji.

Murmelia ajatellen peti on vettä ja likaa hylkivä sekä

naarmunkestävä. Katsotaan lunastaako lupaukset!

Edit 15/07: Murun paino aamulla 23,4kg. +1,6kg viime viikosta. :)

Mökkeilyä

Hahaa! Netti toimii täällä ja vieläpä varsin nopeasti! Koitetaanpas mennä tämän päivityksen kanssa aikajanassa..

Käytiin Murmelin kanssa eläinlääkärillä hakemassa 16-viikkoisrokote. Neiti osaa hienosti olla autossa ilman Miniäkin. Vastaanotolla Muru keräsi katseet (taas...) ja sai rapsutuksia sieltä täältä. Nähtävästi karhunpentumainen olemus huomataan. Rokotteet menivät hienosti; ensimmäistä tyttö ei huomannut ollenkaan, toisen kohdalla hieman vinkaisi - mutta leppyi kun eläinlääkäri antoi koirankeksin lohdutukseksi. Seuraavat rokotukset vuoden iässä. Nyt on lupa mennä koirapuistoilemaan. :)

Eläinlääkäriltä kotiin ja pakkaamaan viimeisiä tavaroita mökille. Tytöille olin jo pakannut oman kassinsa. Pakkaaminen oli lievästi sanottuna tuskaa, koska päivällä oli hirveä helle ja ilma painostava. Koiratkin tuntuivat hieman väsähtäneiltä. Asunnon lämpötila pysyi kuitenkin +23-24 asteessa ja tuuletin auttoi paljon. Tavaroiden autoon kantaminen oli jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa.

Matkaan kuitenkin päästiin. Auton ilmastointi käynnistyy todella nopeasti, joten auto oli onneksi tunnin ajomatkan ajan mukavan viileä (sekä minulle, että koirille). Mökkitielle käännyttäessä Mini jo tunnisti, että nyt alkaa olla tuttua. Murmeli ihmetteli epätasaista tietä ja katseli ikkunasta ulos. Pihalle saavuttaessa Minskulle iski hepulikohtaus: "pakko päästä ulos ja nyt, minähän tunnen tämän paikan!". Murmeli oli varautuneempi mutta lähti seuraamaan ja tutkimaan paikkoja Minin vanavedessä.

Ei aikaakaan, kun Muru huomasi, että vieressähän on järvi. Pulahdus ja Muru hyppäsi veteen Mini perässä. Varmasti vilvoitti kuumana kesäpäivänä hurjasti. Koirat piristyivät silmissä ja alkoivat rähinäleikin. Hauvojen mökkiloma julistettiin alkaneeksi. :)

Päivärutiiniin ei tytöille ole sen enempää muutoksia tullut. Hihnalenkkejä on toki enää yksi päivässä ja sekin lyhkäinen, kunhan vain muistaa miten kuljetaan nätisti. Koulutus onnistuu mainiosti yläpihalla, jossa on isompi aukea. Ruoka maistuu Murullekin (raitis ilma ja Minin kanssa juoksentelu tekevät tehtävänsä!) ja nyt neiti syökin lähemmäs jo suositusmääriä. Katsotaan mitä tämän viikon punnitus sanoo ja päätetään ruokamäärä sen jälkeen tarkemmin. :)

Niin, tuosta koulutuksesta. Muru ostaa tällä hetkellä hienosti "tule", "istu", "tassu", "irti", "ei ota", "ole hyvä" ja "maa"(han) -käskyt. Miniä matkimalla muru oppi mm. "nukkumaan"-käskyn (menee omaan paikkaan, joka täällä mökillä on minun makuuhuone, kotona kuljetushäkki). Nyt opetellaan käskyä "paikka", josta Muru selviytyy hienosti 4/5 tapauksesta. Muita sanoja, joita Murmeli tunnistaa on mm. "a-a!" (kielto) ja "makkara", joka tarkoittaa kaikkea koirille annettavaa ruokaa. Se onkin mieluisa sana. :D Opettelun alla on myös "hae"-käsky. Siinä tosin voi mennä hieman aikaa mutta suunta on lupaava. Fiksu neiti se on kun vain jaksaa keskittyä. :)

Yöt menevät edelleen hienosti: Murmeli ei pyydä ulos eikä tee sisälle. Pari kertaa on tosin päivällä lirahtanut tupaan lammikko. En ole ihan varma, olisiko tuo ihan puhtaasti pissahädän takia vai liian pitkän aikaa yksin (eli hätäpissat), koska kaksi kolmesta kerrasta tapahtui kun oltiin jätetty tytöt kahdestaan yli kolmeksi tunniksi. Yhden kerran lirahti sisälle (.. ja matolle...) vahingossa ja sekin ensimmäisenä päivänä kun täällä oltiin. Yleisesti ottaen menee kuitenkin 4 kuukautta vanhalta pennulta hienosti.

Muru ja Mini ovat uineet ja paljon! Miniä ei juuri uiminen kiinnosta kylmemmällä säällä mutta Muru ryntää kahlaamaan oli lämpöä sitten +30 tai +15 astetta. Itse asiassa neiti on myös pudonnut laiturilta noin viisi kertaa näiden viiden täällä vietetyn päivän aikana. Pennulla on edelleen sama suhtautuminen: "minähän vain hyppäsin uimaan!" ja neiti juokseekin heti takaisin laiturille kunhan on rantaan uinut ja hieman turkkia kuivemmaksi ravistellut. Onneksi eivät kuitenkaan mene Minin kanssa laiturille ellei siellä joku jo ole. Muuten voisi "emo" hieman huolestua. :)

Tytöt pysyvät siis hyvin pihapiirissä. Nimiä huutamalla tytöt juoksevat yleensä heti (saattaa olla viivettä mikäli jokin todella "tärkeä" asia on kesken!) takaisin tuvan ovelle (ja saavat hurjat kiitokset ja rapsutukset, tietysti :) ). Meitä on kuitenkin kolme silmäparia katsomassa koirien perään, niin saavat vapaina juosta ja remuta niin paljon kuin sielu sietää. Se tietää aina rättiväsyneitä koiria päivän päätteeksi - mutta ah niin onnellisia.

Mini ja korento.

Murmeli ja "peace of mind" :)

Edit 8/7: Murmelin paino 21,8kg. 1/7 Muru painoi 19,2kg.

Lumikin kanssa riehumista

Tänään käväistiin kaverini sekä Lumikki-terrierin kanssa jäätelöllä ja uimassa. Murmeli oksenteli pari kertaa edellisenä iltana, joten aamulla tapaaminen vähän myöhästyi kun tarkkailin, että pysyykö sillä nyt aamupala sisällä. Nähtävästi oli mennyt sitten syömään jotain sopimatonta (melko varmasti johtui tuosta yhdestä possulelusta jonka Muru repi torsoksi..). Muru oli oma itsensä, joten tytöt ulos, auto päälle ja ovet auki (että jäähtyy ja ilmastointi alkaa puhaltamaan viileätä - ihana kesäkuumalla!), odoteltiin vähän aikaa ja lähdettiin kohti Puijonlaaksoa. Mini matkusti kuljetushäkissä ja Muru vieressä takapenkillä istuen.

Puijonlaaksosta napattiin kaveri ja Lumikki mukaan ja ajettiin jätskiä hakemaan. Olikin aika operaato, koska pennut olivat niin ihastuneita toisiinsa, etteivät jaksaneet keskittyä nätisti olemaan autosta päästyään. Minikin hölmöili ja talutushihnat olivat sotkussa. :D Kun siitä selvittiin, haettiin tytöille jätski (vaniljapehmistä koirille, itse kokeilin tuota uutuutta, vaahtokarkkia).

Jäätelöltä mentiin Pölhöön uimaan. Alkuriehuntojen jälkeen totesin, että parempi uittaa yhtä "vesiapinaa" kerrallaan. Minihän on uimamaisteri, joten ei siitä kai juuri sen enempää - polskutteli kuin vanha tekijä ympäri rantaa. Muru lähti myös rohkeasti pulikoimaan ja voi kuinka pieni nautti vedestä. Muru ui kerta kerralta hienommin. Lumikkikin saatiin veteen ja valkea terrieri muuttui kovin likaiseksi uimisen jälkeen sattuneen "kieritäänpäs rannalla" -kohtauksen jälkeen. Saipahan uittaa toisen uudestaan ja kuivattaa laiturilla.

Uimisen ja koirien kuivamisen jälkeen mentiin käymään Lumikin kotona. Kaikki sujui hienosti - tai ainakin melkein. Muru lirutti kynnysmatolle vaikka lehtiäkin oli tarjolla.. Noh, näitä sattuu. Onneksi kaveri on ymmärtäväinen - omistaahan hän myös pennun. Tosin 4x pienemmän. :D

Koirat nauttivat selvästi toistensa seurasta. Muru ja Lumikki tulivat toimeen todella hienosti. Varmaan älysivät, että ovat molemmat pentu-aallonpituudella. Minikin leikki mukana, tosin enemmän erotuomarina. Kyllä "pikkuisia" nukuttaa tänään. :)

Pitäisi aloittaa pakkaaminen mökkiä varten. Itselle on helppo pakata mutta muistanko nyt varmasti kaikki koirille? Murulle ruokapussi - check. Minille ruokapussi - check. Kaikki avatut herkkupalat yms. koulutusnamit kaapista - check. Vesileluja rantaleikkeihin - check. Muutama suosikkilelu - check. Kaksi kertaa panta, kaksi kertaa talutushihna - check. Ensiapulaukku kyypakkauksineen - check, löytyy autosta. Kynsisakset ja harjat - check.. Mitähän vielä..!

Ei kuvia (missä välissä niitä olisi kerennyt ottaa??) tältä päivältä mutta laitetaanpas otusten kokoeroa tämän blogitekstin kuvaksi! Eli eilen näytti tältä:

Ei se kokoero oikeasti noin valtaisa

ole. Kamera vääristää mutta hauskalta näyttää? ;)

Juhannusseikkailuja

"Tuutko tänne jussiks? Ota koirat mukaan!" Ja niin me lähdettiin parin tunnin varoajalla Pohjois-Karjalaan juhannusta viettämään. Aika sulavasti sujui; Murulle nappuloita matkaan pariksi päiväksi, Minille tuoreruokaa ja molemmille muutama puruluu ja lelu. Emännälle vaihtovaatteet. Navigaattori autoon ja menoksi!

Tytöt ponkaisivat autoon kuin vanhat tekijät. Matka kesti noin kolme tuntia. Pysähdyttiin vain kerran matkalla. Muru nukkui, Mini katseli maisemia ja istuskeli. Kuunneltiin radiota ja ihasteltiin tyhjiä teitä. Viimeisen etapin (noin tunnin) aikana vastaan ajoi 2-3 autoa.

Perille saavuttua tytöt saivat paljon ihailuja osakseen. Joka välissä joku rapsutteli. Molemmat juoksentelivat pihapiirissä vapaana (Muru luonnollisesti seurasi taas Miniä joka paikkaan...) ja tutustuivatpa siinä samalla todella ystävälliseen sekarotuiseen "labbis"-koiruliin, johon Muru taisi vähän ihastua. Pihassa tytöillä oli paljon aluetta juosta ja touhuta sekä tutkia joka paikka, käydä morjestamassa porukkaa ja kerjätä herkkuja. Kuinkahan monta kymmentä kertaa kerroin Murun rodun kysyttäessä!

Sisällä olo sujui hienosti. Yö nukuttiin rauhassa, mitä nyt Muru aamulla minun herättyä kävi myös morjestamassa muutamaa lattialla patjalla nukkunutta kaveriani pusuttamalla.. Märkä herätys. :) Ainoastaan seuraavana aamuna lirahti pieni lätäkkö keittiöön ruokailun jälkeen - tosin tästä minä otan syyt niskoilleni, sillä myöhästyin ulos viemisestä muutaman minuutin. Kaikki muut asiat hoituivat hienosti ulos.

Mini ilahdutti porukkaamme biopommeilla, eli leffaa katsellessa lievät sulotuoksut levisivät silloin tällöin sohvan edustalta. Mini on malliesimerkki siitä, että ei tarvitse otuksella kokoa olla huomatuksi tulemisella.. ;)

Yhteenvetona siis hauska juhannus ja tytöt käyttäytyivät varsin mallikelpoisesti. Kehtaa ottaa mukaan uudestaankin! :)

Valitettavasti kuvia ei tullut otettua kuin pari menomatkalta ja niissäkään ei koiria ole, joten laitetaan kuva siitä, kun tytöt vierailivat vanhempien luona. Parvekkeella on aina kiva olla.

Tankkaamasta tulossa.

Partsin oven lasin läpi otettu kuva. Kyttääjäkaksikko.

Murmelilla 16-viikkoisrokotus perjantaina. Sen jälkeen mökille. Saavat juosta vapaina, riehua, kaivaa ja uida sydämensä kyllyydestä sitten. Jihuu! :) Blogiin tosin taitaa tulla pieni tauko.. Katsoo miten nettiyhteydet pelaa kännyn kautta.

Kesäisiä tunnelmia

Muutama päivä mökkeilyä takana ja tytskyt mukana menossa, tottakai! Vesi oli todella lämmintä, joten Mini ja Muru menivätkin juna-perävaunu-asetelmaa pitkin rantoja. Pari kertaa kävivät myös uimassa "kunniakierrokset" eli kahlaamasta pulikoimaan.

Mini ui myös matkaa, eli nostettiin muutaman kerran laiturilta järveen kun neiti ei sinne itse uskalla laiturilta hypätä. Liian korkealla kai reuna.

Muru hoiti itsensä uittamisen myös murminaattorimaiseen tapaansa, eli tipahtamalla laiturilta useampaan otteeseen. Muiden reaktio oli lähinnä "joko taas" sen ensimmäisen alkusäikähdyksen jälkeen. On siis sattunut "muutaman" kerran aikaisemminkin. Murulla ei tunnu olevan niin minkäänlaista ongelmaa asian kanssa. Osaahan Muru omasta mielestään uida varsin mallikelpoisesti ja juoksee jokaisen putoamisen jälkeen rannalle polskittuaan takaisin laiturille. Pennun asenne on lähinnä "no ihan itsehän mä tuonne hyppäsin, minäkö muka kömpelösti sinne putoaisin?".

Nyt koirille matokuuria. Murulla on 16-viikkoisrokotus ensi viikon perjantaina ja sen jälkeen lähdetään mökkeilemään pidemmäksi aikaa. Pitääpä ylpeänä mainita, että Muru ei tehnyt yhtään mitään sisälle vieraassa paikassa vaikka pari päivää siellä vietettiin - eikä ole juuri kotonakaan enää sisälle pissinyt. Minun fiksu vauvahauva. :)

Kännykän kätköistä jotain kesäisempää materiaalia:

Mini pulikoi.

Poseerausta.

Murukin taitaa, ihan höntyvissä. :)

Murun paino aamulla 18,1kg. Viime viikosta +0,4kg. Hyppiihän tuo portaittain eikä tasaisesti painoa näköjään tule mutta suunta ainakin on oikea..

Agilityradalla

Lavastetut tilanteet. Vauhdista kuvattaessa olisi liikaa tärissyt. =)



Musiikkikin sopii hyvin? :)

Ootinpas kotona!

Kenkämurminaattori maistaa korkoa.

Viimein :D

Viimein, oi viimein oli kännykkä mukana lenkillä! Ja sen kunniaksi tein ihan HD-laatuisen koosteen. Onneksi kaveri valitsi musiikit taustalle, etten päässyt väärällä musavalinnalla tärvelemään videota. Kesti lataaminenkin YouTubeen "vaivaiset" 160min. Mutta se on HD! HD! (Hehkutan varmaan liikaa, että lataus valmistui ennen puoltayötä?)





Leikkimistä ja riehumista Minin ja Murun tapaan!

Sen verran kapeaksi menee kun pystykuvaus on, että kannattaa varmaan klikata videon alalaidasta YouTuben logoa ja katsoa suoraan sieltä paremmalla kuvanlaadulla. :)
17.6 lisäys:Pst, nykäyksittäin mennään eteenpäin Murusen painon kehityksessä. Nyt kun olen "huijannut" toista syömään enemmän raksuja, tulikin +2,7kg viime viikosta. Eli Murmeli painaa nyt 17,7kg.. En kyllä ihan täysillä luota, että melkein 3kg tullut viikossa. Varmaan edellisessä punnituksessa jotain häikkää.

Leffailta

Muru: "Hohhoijakkaa kun on tylsä leffa.."

Muru: "Ota Mini kainaloon?"

Muru: "... Oot niin lämmin ja ihana!"

Muru: "... Tylsää. Mini, ooksää nähny sitä possulelua lähistöllä?"

Mini: "Nuku jo, torvelo!"