tiistai 27. elokuuta 2013

Hauhau ja kurnau!

Kuplia ja postikorttikissa.

Nyt viimein kesänjälkeinen blogiteksti. Kirjoittamista varten olen varustautunut muumilimupullolla ja nostin läppärin alusineen syliin. Kissa nukkuu jaloissa, Muru köllii vieressä ja maastonakki kuorsaa Tuomon paikalla sängyssä tyynyn päällä. Tartteekin vaihtaa lakanat. (Ps. blogitekstin kuvat ovat suoraan FB:stä. Olen johonkin hukannut viime aikojen kuvat...)

Ristijärvellä mummolassa.

Saunavastakin löytyi!

Muutto!

Me ollaan muutettu. Uusi kämppä on ihanteellinen elukkapartion kannalta; lenkkipolut kulkevat vieressä, partsi on lasitettu ja partsilta pystyy seurailemaan lenkkipolulla kulkevia (en minä siis kyylää mutta Miro kyllä...). Kämppä on isompikin ja koirapuisto on ihan nurkan takana. Viihdymme siis mainiosti ja elukat myös. Remontoimme kaikki seinät ennen muuttoa, joten asunto on myös kaunis ja juuri meidän näköinen. Ainoaa mietintää on aiheuttanut keittiön pienuus; kaikkien ruokakupit pitäisi sinne mahtua ja Miron ruokakippojen tulisi olla sen verran korkealla, ettei ahnas leomme niihin käsiksi pääsisi. Yhtä ratkaisua pulmaan olemme jo kokeilleet; kiinnitimme seinälle hyllyn. Valitettavasti seinähylly on turhan liukas Mirolle ja jotta kipot eivät lentelisi, pitäisi rakennella jonkinnäköinen ramppi liukuesteineen seinähyllylle. Tämä on kuitenkin vielä mietintätasolla ja Miro saa ruokailla vielä tiskipöydän toisessa laidassa.

Remppa-apulaiset.

Mini seikkailee

Mini seikkaili Tammisaaressa siskoni luona taas useamman viikon. Samalla tavalla oli orpo olo ilman Minkulaa kuin viime vuonnakin mutta täytyyhän Minin saada hengähdystauko riehakkaasta pikkusiskostaan ainakin kerran vuoteen - sekä nauttia ainoana koirana olemista ja kehujen ympäröimänä istumista. Sisko opetti Minille taas uusia käskyjä (Minin osaamat käskyt ylittivät varmaan 60 rajapyykin jo?) ja osaapa Mini nyt juosta pyöränkin vieressä. Samalla reissulla selvisi, että Mini viihtyy varsin hyvin vanhojen ihmisten keskellä siliteltävänä. Harkitsemme Minille jo vakavissamme kaverikoirauraa.

Molskahdin vahingossa mereen ja sen jälkeen Jynne-täti kietoi minut rantamekkoon!

Mökkiloma

Mökkikausi meni mainiosti. Ensiksi Muru otti vartijapestin mökkiympäristössä vastaan ja kävi säännöllisin väliajoin moikkaamassa lähirannalla veneilemään lähteneitä kalastajia. Muutaman viikon päästä Mini palasi etelänlomaltaan ja otti johtajapestin Murulta takaisin. Arvojärjestys laumaan oli palautettu.

Mini laiturilla.

Muru laiturilla.

Miro viihtyi myös mökkilomallaan mainiosti. Erityisen hyvin Miro viihtyi keittiössä sen jälkeen kun huomasi, että koirat oli opetettu pysymään sieltä poissa. Kattiherra oikein kiehnäsi, venytteli ja muutenkin yritti kiinnittää koiratypyjen huomion ja katseli mielissään kun tytöt päätä riiputtaen istuivat keittiön oviaukolla. Pitänee vielä mainita miten suuri vaikutus oikealla kissanhiekalla on kun leikkaamaton kolli asuu talossa; mökille ostimme jotain halpishiekkaa Lidlistä kauppareissulla ja hiekkalaatikkotuoksut olivat vallan pökerryttävät. Etenkin kun hiekkalaatikko oli ns. matkamallia, eli avonainen. Eroa tuon Lidlin ja EverCleanin välillä oli kuin yöllä ja päivällä - jälkimmäisen kanssa kun pystyy samassa huoneessa olemaan vaikka muutamat lirut laatikossa olisi.

Mökkeily ei ole hullumpaa!

Miro-Macaroni sai myös nahkavaljaat Varkauden Mustissa & Mirrissä vieraillessani. Kyseisestä ostosreissusta huomasi, että Miro on paaaaljon pienempi turkkinsa alla kuin näyttää! Ostin ensiksi valjaat "näppituntumalla" arvioiden, että L-koko olisi suurinpiirtein Miron koko. Mökille palattuani ja valjaita sovitettuani ymmärsin, että olin arvioinut Miron "hieman" isommaksi mitä kattimme todellisuudessa oli. Kissa siis kantokoppaan ja takaisin Varkauteen ajamaan. Valjaita sovittelimme hetkemme ja koot tippuivat joka sovituskerralla; L.. M.. S.. ja lopulta uljaan mahtileijonamme kooksi selvisi XS. Noh, kunhan ovat sopivat! Nopeasti Miro kuitenkin valjaansa hyväksyi. Kissa oppi, että valjaat päällä pääsi ulkomaailmaa katsomaan. Pitänee käyttää Miroa pihallakin valjaskävelyllä uuden kodin ympäristössä. Sen verran hyvin kattimatti tuntui viihtyvän.

Onhan nää valjaat vähän vaikeat mutta onneksi Muru on turvana.

Murun lihotuskuuri mökillä jatkui. Neiti veti hyvällä ruokahalulla jauhelihaa, kermaa, herkkuja (ja toki omaa ruokaansakin kunhan se oli valeltu edellisillä asioilla). Neiti leo tuntuukin nyt kesän jälkeen keränneen vähän massaa vaikka niin kovasti yritti edestakas rinteessä sinkoillen energiaa kuluttaa. Ainakin suunta on hyvä - pepun päällä olevat luut eivät tunnu enää ihan niin selvästi.

Muru keksi, että kalastus sankosta on tuottavampaa kuin virvelin seuraaminen.

"Oon paras kalastaja-leo!"

Pientä tapaturmaa

Mökkilomaan mahtui myös yksi Murun kannalta surullinen viikko. Muru sai uimakiellon, liikuntakiellon, riehuntakiellon... Episodi alkoi kun Muru sai jostakin viiltohaavan tassuunsa. Viiltohaavan aiheuttaja on vielä tänäkin päivänä mysteeri mutta aika onnistuneesti Muruparan takatassu rämähti auki anturan vierestä. Onneksi itse antura ei viiltynyt pidemmältä auki - se olisi tiennyt pidempää toipumista! Tällä kertaa selvittiin päivystyseläinlääkärikäynnillä Kuopioon (noin tunnin ajomatka yhteen suuntaan), rauhoittamisella, tassun sheivaamisella, kolmella tikillä, antibioottikuurilla ja noin 300€ laskulla. Onneksi on vakuutus. Ja onneksi tassu parani hyvin.

Herätyyyys...

Karvanlähtöä, karvanlähtöä

Nyt syksyllä Muru on kerrankin ajoissa turkkinsa vaihtamisessa. Olen harjaillut tässä viikon aikana noin kauppakassillisen verran karvaa irti leostamme. Karvat heitämme sitten aikanaan Ristijärven mummolan lähimetikköön. Ensi vuonna on paljon pikkuväkeä linnuista oraviin, jotka tuoksuvat hieman Murulta - ja Miniltä, vaikka nakin karvanpudotuksen osuus on aika minimaalista pikkusiskoonsa verrattuna. Jopa Miro luovuttaa "hyväntekeväisyyteen" enemmän karvoja kuin Mini. :)

Keko oli isompi kuin Miro!

Tulevaisuuden suunnitelmia

Suunnitelmissa on nyt viimein osallistua kissanäyttelyyn Miron kanssa. Ehkä käymme tsekkaamassa esittelynäyttelyn syyskuun puolivälissä näin "pehmeänä pudotuksena" näytsikiertämisille. Kuopioonhan saapuu seuraava kissanäyttely vasta joulukuussa. Toivottavasti saataisiin nyt Miro mukaan - poju kun on kovin sosiaalinen ja peloton uusissa ympäristöissä. Toisaalta ei sitä koskaan tiedä miten käy kun ilmassa leijuu useamman sadan kisun tuoksu.

Näyttelyssä on leon mielestä niin surullista! Keskitymme siis kissanäytseihin.

Kyseiselle kissaherralle löytyi myös mukava kiipeilypuu muutossa nuhjaantuneen tilalle. Vanha menee partsille ja sen saakin parvekkeen nurkkaan sopivasti pultattua kiinni. Pidetään tätä vaikka hieman ajoissa olevana synttärilahjana.

Jospa tästä olisi hitiksi?

Ai mikä hepuli?!

Varkauteen päin ollaan oltu yhteyksissä pitkään muhineesta ideasta koskien sijoituskotitoimintaa. Saa nähdä miten käy. Kyllä Mirolle jossakin vaiheessa on pikkuveli tulossa - joko "ihan oma" tai sitten sijoituksen kautta - sen näkee sitten. Sijoitustoiminta ja sen myötä tulevat haasteet (sukulinjaan tutustuminen, terveystestit, mahdollisten jälkeläisten näkeminen) on edelleen kuitenkin se ykkösvaihtoehto. Omaa kasvatusta kun tuskin pääsemme kokeilemaan lähivuosina. :)

Nörttikissa Macaroni.