Muru-Suomi-Muru -sanakirja & joulun odotusta

Murulla oli tänään kovasti asiaa. Vaihdoimme mielipiteitä ainakin viiden minuutin ajan. Keskustelu meni suurinpiirtein näin:

Muru: Yyyhh yyyhh yh yyyyyh.
Minä: Yyyy, yyyyh, hyyyyyy!
Muru: Yyyyh vvvuh! Yyyyh!
Minä: Hyyyyyyy....

jne jne.

Tämä juttelu yninätasolla Murun kanssa on ihan vain Murun juttu. Mini ei moista pelleilyä (oman suhtautumisen mukaan tulkittu..!) jaksa harrastaa. Nakin mielestä asian pitää kuulua ja kovaa jos kerta asiaa on! Luulisin nakin tanskandogin kokoisen egonkin olevan asiaan yhteydessä.

Tähän mennessä on vielä varsin epäselvää mistä päivän kuumista puheenaiheista aina keskustelemme. Varmasti se kuitenkin on jotain merkittävää sillä siitä saa juttua ja paljon. Muutamia aiheita olen onnistunut tulkitsemaan: ikkunalta luokse juokseminen ja yninä tarkoittaa, että pihatiellä kulkee hyvin epäilyttävä olento (todennäköisesti joko pieni koira tai orava). Avomiehen luokse ryntääminen yninän korostamana tarkoittaa, että Murun hännäntyvestä kutittaa ja rapsutuksia on pakko saada just nyt! Minin luokse jolkuttaminen, pieni ynähdys ja nakkia päähän läppäiseminen (yritämme saada tavan kitkettyä pois mutta se on leoilla varmaankin geeneissä!) todennäköisesti on jonkinlainen leikkikutsu - joka ei kyllä useinkaan toimi Minin reaktiosta päätellen. Harvoin leomme kuitenkin haukkuu (ainakin Miniin verrattuna joka ei hauku juuri kuin käskettäessä tai ilmoittaakseen ovikellon soivan jos vaikka emme huomaa tuota pirteää rimpautusta).

Joulusuunnitelmat ovat tänä vuonna auttamattomasti myöhässä - mutta se perinteinen joulukortti on ihme ja kumma kyllä ajoissa. Ainakin suunnitteluvaiheella. Katsokaamme tilannetta maanantaina uudestaan. Alustavien suunnitelmien mukaan perinteinen koirien joulukuva otetaan viikonloppuna päivänvalossa. Taidan postata kyseisen kuvan sitten jouluna tai sen jälkeen tänne blogiinkin. Laitan blogikirjoituksen loppuun viime vuosien joulukuvat. *Edit: Lisätty 2012 joulukuva!*

Meillä on jo ehtinyt tuoksua joulukinkku (syystä, että vietämme joulua omien vanhempiemme tykönä ja pidämme meidän perheen joulumme aiemmin näin pitkin viikkoa). Uunia vahtasi kaksi silmäparia hyvin kiinnostuneina. Pakkohan niille oli viipale antaa (tai kymmenen?) valmiista pikkukinkusta. Se kun oli niin hirrrrrrrmu hyvää näin "Murun kielellä" sanottuna. Ensi viikon puolella olisi tarkoitus tehdä joululaatikot - ja niiden joukossa maksalaatikko, joka varmasti kerää taas kahden hännänheiluttajan faniyleisön uunin eteen. Erittäin avuliaita nuo kaksi ainakin ovat: Muru on auttamassa kaikessa lahjojen paketoinnista ruoanlaittoon ja Mini toimisi mielellään koemaistajana ja laadunvarmistajana vaikka jokaiselle ruokalajille.

Lumihankilenkille lähdössä!

Joululahjoista vielä sen verran, että meillä ei koirat jää niitä ilman koskaan. Yleensä mokomat jopa vie lahjapotin mennessään. Varmaan ovat sen verran kilttejä lapsia, että joulupukki lähettää neideille röykkiökaupalla possunkorvia ja vinkuleluja. Kateeksi kävisi jollei joka joulu pääsisi sitä riemua ja iloa todistamaan kun tyttöset avaavat "ihan itte" omat lahjansa hännät heiluen!

Joulu 2008

Joulu 2009

Joulu 2010

Joulu 2011

Joulu 2012

Juoksuttelua

Juoksut! Ensiksi Murulla alkoi marraskuun alussa ja nyt Minillä viikko sitten heti Murun juoksujen perään. Ei yhtään taukoa ei!

Meidän leijona se ei juoksujen anna stressata. Neiti on oma iloinen itsensä ja riehuu ja vilistää normaaliin tahtiin oli menkat menossa tai ei... Mutta voi meidän maastonakkia! Pieni on erittäin herkkä kaikelle moitteelle ja tuntuu ottavan Murun torumisestakin syyt niskoilleen (jopa enemmän kuin aiemmin).

Puhun siis "meidän", koska perheemme on kasvanut nelihenkiseksi. Poikaystäväni muutti luokseni tänne Kuopioon marraskuun alussa. Kaikki on mennyt hienosti; tytöt tykkäävät ja ovat riemuissaan jos poikayst.. avomies palaa kotiin oltuaan poissa kauemmin kuin viisi minuuttia. :)

Mini vahtimassa naapurustoa.

Meillä oli tarkoitus leikkauttaa Mini joulukuun alussa mutta nakki kerkesi ennen ja pitää juoksuja yllä. Seuraava tilaisuus on ennen joulua tai joulun jälkeen ja sinne varmaan varataankin aika. Pääsee Minkulakin puolen vuoden välein toistuvasta depressiokaudestaan eroon.

Kuopioon on viimein saapunut talvi. Eilen tyttöjä lenkittäessä pakkasta oli -12C ja tänään aamulla lämpötila oli laskenut jo -19C asti! Murmeli tarkenee hienosti mutta nakki tarvitsee pukua päälle - mitä matalampi lämpötila, sitä enemmän Mini muistuttaa hotdogia (vai pitäisikö sanoa colddogia?) kerrospukeutumisensa ansiosta. Tilattiin tänään nakille uusi talvitakki, joka on hieman helpommin päälle kiskottava kuin tuo haalari. Minillähän on myös talvimantteli mutta sillä menee kauan kuivua kastuttuaan, etenkin karvakauluksesta. Sekarotuisille on joskus vaikea löytää talvivaatetusta mutta meidän Minkulalle on onneksi ollut helppo sellaista hommata, koska Hurtan malliston 401 tai 451 koot ovat ihan buenoja (ekat 2 numeroa tarkoittavat selän pituutta, vika jalkojen hihojen malli). Murmelillekin on talvivarustusta; loskakeliä varten Hurtalta sademantteli. Harmi vain, että tuo meidän neiti loikkii ja piehtaroi lumessa sekä on niin rimpula, että kyseinen mantteli pitää kiinnittää hakaneuloilla sivuilta, että pysyy kunnolla päällä...!

"Öö."

Tänään käytiin varaamassa myös rokotusajat tytöille. Miniltä pitää uusia ainakin kennelyskärokote, ehkä myös rabies. Murulta kennelyskä. Katsotaan millainen show siitä seuraa kun mennään perheen voimin eläinlääkärillä käymään. Jotenkin ollaan huomattu, että Muru ja Mini käyttäytyvät paremmin erikseen kuin yhdessä... Joukossa tyhmyys tiivistyy?

"Omissa sängyissä me ollaan!"

Joulusuunnitelmia ollaan jo tehty ja näköjään me vietetään sitten ennakkojoulua perheemme kesken (koirille paaaaaljon kinkkua ja lupasin leipoa hyytelökakun kanasta!) ja mennään molemmat omien vanhempiemme luokse joulun viettoon. Tytöt jäävät Kuopioon ilahduttamaan minun porukoitani (ja saadaanpahan tekemistä kun pitää jonkun vahtia heikon itsekurin omaavaa leoa aina kun neiti on jouluisesta ruokapöydästä alle viiden metrin säteellä!). Heikko itsekuri sen perusteella, että avomies leipoi liian hyvän kakun meidän tyttöjen mielestä ja Muru pisteli siitä ensiksi reunan parempiin suihin ja myöhemmin vielä 1/5 kun selän käänsin.

Ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen.

Mini koirapuistossa.

Muru koirapuistossa.

Puistonvaltaajat.

Mini mielessäin

Hirmuinen Mini-ikävä hiipi tänne Kauniaisiin kovin yllättäin ruotsalaisuuden päivänä. Päädyin katselemaan paria otosta, joita olin tuosta valloittavasta ystävästäni räpsinyt, kun hän oli täällä ja Tammisaaressa kunnianarvoisana vieraana oppimassa kaiken kaksikielisestä haukkumisesta kahden kuukauden ajan.

Muutimme yhdessä Minin kanssa Tammisaareen toukokuun tienoilla ja vierailimme Grankullassa aina vapaideni aikaan. Pieni supisuomalainen hännänheiluttaja sai heti naapureiden välittömän huomion, kun kantelin muuttolaatikoita sisälle Minin pyöriessä ympärilläni. Jouduin moneen kertaan selittelemään, että neiti Nakki von Nakkerson on "blandrastik och tyvärr min systers hund". Ruotsin puhuminen vähän ujostutti, jolloin kielimuuri esti sitten pidemmät jutustelut minun ja neidin yhteiselämästä.

Joku taisi kuulla auton ajavan pihaan.
.

Vaikka olin aluksi huolissani neidin jättämisestä työpäiväksi yksin uuteen ympäristöön, Mini sopeutui vaihtelevaan työrytmiini todella hyvin eikä mitään yllätyksiä juoksuhousujen pois ottamisen lisäksi ei tullut vastaan. Neiti istukseli aina tyytyväisenä ruokapöydällä katselemassa ikkunasta ulos, kun saavuin töistä vuorokauden ajasta riippumatta. Tytteli pomppasi kuitenkin äkkiä pöydältä pois, kun olin tarpeeksi lähellä ikkunaa, ettei rike paljastuisi.

Mutta voi sitä tanssimista, kun avasin oven! Minua lahjottiin leluilla, luilla, lipaisuilla ja showlla, joka päättyi usein liian ankaran hännänheiluttamisen aiheuttamaan kaatumiseen.

"Tervetuloa kotiin!"

Tutkiskelimme Minin kanssa todella ahkerasti Tammisaaren saloja. Paikka on kesäisin todella kaunis, ja mikä olisikaan parempaa, kuin nauttia ystävän kanssa ulkona kesästä. Ulkoilimme Minin kanssa kolme kertaa päivässä. Aluksi en uskaltanut pitää neitiä vapaana, mutta juoksujen loputtua mallikas käytös antoi syyn tähän, kun naapurustossa ei liikkunut autoja (tai oikeastaan mitään muutakaan), kun palasin joko todella aikaisin tai myöhään töistä. Varsinkin yövuoron jälkeen neiti ampaisi sisäpihalle kuin raketti ja teki monta hienoa kunniajuoksua edestakaisin pihan poikki.

"Aamuisin on niin kivaa pomppia kuin pupu kosteassa ruohikossa!"

"Vänta! Jag vill plocka maskrosor för dej."

Läheisestä leikkipuistosta tuli meidän pieni harjoittelukenttämme. Oli isoja kiviä, tasapainottelurata ja jopa linnakin! Mini teki innokkaasti vaikka millaisia temppuja ja oli niin polleana suorituksistaan. Kuulin joskus kiikkumassa olleiden lapsien valittelevan, että: "Vår hund skulle aldrig orka göra de där sakerna", jolloin minä tietenkin ylpeänä tätinä röyhistelin rintaani. Yleensä koira leikkipuistossa herättäisi ehkä ärsytystä, mutta Nakki tuntui herättävän vain ihastusta.

Taitava tyttö.

Nakki odottaa seuraavan hypyn koordinaatteja.

Päämäärätön pyöräileminen kuuluu ehdottomasti kesään. Päätin kokeilla, että osaisiko Mini juosta edes jotenkin pyörän vieressä, kun tietääkseni siskoni ei ole sitä koskaan yrittänyt. Noh, pohdin aluksi kaikki mahdolliset skenaariot, miten toimia, jos Mini keksiikin juosta pyöräni eteen tai talutushihna takertuu pyörän pyöriin. Totesin lopulta, että ei tässä auta kuin kokeilla. Mini hoksasi homman yllätyksekseni kuitenkin heti: hän juoksi automaattisesti pyörän vierellä, ei kiskonut minua kumoon muita koiria nähdessään ja ei myöskään pelännyt pyörää. Pyöräilimme sitten neidin kanssa vaikka minne. Juoksemisesta pitävä tytteli tykkäsi tietenkin viipottaa hirmuista vauhtia pyörän vierellä. Pysähtelimme välillä pitämään pieniä taukoja, ihastelemaan maisemia ja huastelemaan sekä haukahtelemaan ruotsiksi.

Kulttuurimatkalla Ekenäsin luontopolulla.

Högholmenin näköalapaikka.

"Hej, Svan-fru! Hur kallt är vattnet?"

Kahden kuukauden jälkeen Nakin kulttuurimatka tuli päätökseen ja hänet täytyi palauttaa emonsa tykö. Nakki von Nakkerson pääsi heti mökille telmimään Muppetti-Murusen kanssa. Mini joutui lähtiessään särkemään pari sydäntäkin, kun Ekenäsissä läheisen omakotitalon kaksi corgi-urosta eivät enää nähneet hemaisevan kaunista tytteliä päivälenkillä. Kyllähän tuo pikku söpöläinen jätti jälkeensä myös kauhean ikävän sekä tädin kesäkotiin että oikeaan kotiin Kauniaisissa. Toivottavasti täti pääsee vielä joskus nauttimaan pikkuisen pitkästä vierailusta. 

"Joko mennään?"

Viimeinkin!

Lupasin, että en kirjoita blogitekstiä ennen kuin siskoseni on kirjoittanut Minin koko tarinan reissusta Tammisaareen. Kuitenkin yksi blogin seuraajista *kÖh - Vesa - KöH* tekee kuolemaa jo vieroitusoireidensa kanssa joten tässäpä tulee kuulumiset kesän ja syksyn ajalta!


Mini lähti Tammisaareen siskon koiraksi muutamaksi viikkoa... Ja viipyi kaksi kuukautta. Hurmasi naapurit ja siskon kämppiksen, oppi uusia temppuja, opetteli puhumaan ruotsia ja nykyään kelpaa vain Ikean lihapullat (no ei nyt sentäs vaikka aiheeseen liittyen sisko olikin ihan vain Minkulaa varten lihapullia raa'asta jauhelihasta ja nappulamurskasta tehnyt!).

Mini reissussa!

Murusta tuli kesän alussa nainen. Juoksut tuli ja meni ja aloitus osui Minin juoksujen loppumisen jälkeen. Hyvä vaan jos pitävät tuon rytmin. Minillä kun on kerran 8kk:ssa juoksut. :) Tiputtelu kesti noin kolmisen viikkoa. Huvittuneisuutta aiheutti Murun juoksuhousujen komeat värivalinnat; Murun koolle kun ei löytynyt juoksuhousuja kuin kirkuvan neonpinkissä ja hohtavan limenvihreässä värissä. Onneksi Muru ei tajunnut mille hähätin joka kerta kun lenkiltä tultiin ja housut puettiin takaisin.

Moi, tulin just kylvystä!

Rakkauspakkaus.

Mökkeilykausi oli ihana kuten aina. Ennen mökille lähtöä leikkasin tyylikkäästi fiskarsseilla Murulta masusta, korvan takaa ja jaloista pisimmät karvat. Oli hyvin ennakoitu - Murmeli piti huolen, että koko ajan sai olla kuivaamassa. Järvessä käytiin ainakin 10 kertaa päivässä ja aurinkoisina päivinä tuplat tästä. Uimaan piti päästä aina kun joku muukin meni ja jos ei Muru itse veteen mennyt niin laiturilla istui pää pystyssä vahtimassa etenkin joutsenten varalta: ne kun ovat niin kovin epäilyttäviä. Ystävyyttä Murminaattori koitti kovasti hieroa silkkiuikku-perheen kanssa. Harmi vain, että Murun hypättyä keskelle pesuetta kaikki linnut vain hävisivät johonkin ja jättivät hölmistyneen leijonan tuijottamaan kaipaavasti järvelle.

Ihana lelu! Huomaa massukarvat ja häntä! :D

Muru sai viettää ainoana mökkikoirana muutaman viikon ennen kuin Mini palasi ruotsalaistuneena Tammisaaren reissultaan. Jälleennäkeminen oli tietysti riehakas kunnes Mini päätti, että nyt riittää ja meni sisälle mökkiin etsimään herkkuja, joita riitti kaikkeen lähtöön. Leluistakaa ei ollut pulaa. Äitikultani saikin toppuutella minua aina kaupungilla käydessämme, etten olisi tuonut tytöille _taas_ leluja tuliaisiksi.. Mutta pitäähän sitä tytöillä valinnanvaraa olla, eiköstä vaan? Ja vesileluthan on pakko olla erikseen?

Nam nam, tämmönen löytyi.

Mini kuntoutui myös saunomalla. Annettiin olla saunassa lauteilla niin kauan kunnes alkoi läähättämään ja sitten potkittiin pellolle. Hyvin suomalainen tuo otus tuntuukin olevan: saunaan, uimaan ja makkaraa syömään! Saunakaljan luonnollisesti jätimme välistä.

Mummin kainalossa ukkoselta piilossa.

Ruokavalio on muuttunut Minillä taas muutaman kerran. Haetaan vielä sitä sopivinta ja taival on ollut pitkä. Nyt näyttäisi RC:n pienille nirsoille tarkoitettu ruoka sopivan parhaiten (lue: Mini ei piere liikaa). Murulla edelleen RC:n Giant Junior Active, joka pitäisi vähitellen vaihtaa Adulttiin. Barffimakkaraa saavat myös pienen pötkön päivässä kuivaruoan lisäksi; Mini saa 1/3 päivässä ja Muru 2/3. Barffimakkara herätti Murun ruokahalun ja neiti syökin nykyään hieman paremmin entiseen verrattuna. Lisäksi heitän sekaan "läskipalloja", rasvapullia, joita saa paikallisesta tehtaanmyymälästä. Silloin tällöin saavat vielä mausteeksi saman tehtaan tekemiä "possusipsejä", jotka ovat kuivattuja possunlihasuikaleita. Onneksi Muru ei ole enää niin luiseva. Hoikka se on mutta ei laiha. :) Mini on pysynyt mitoissaan. Kummallakin turkki kiiltää vaikka Mini yrittää sitä nyt talvikarvaan vaihtamisen aikaan kovasti pudottaa. Jees, tämähän sujuu!

Puruluut maistuu aina.

Ollaan kovasti nyt käyty hyvällä säällä koirapuistoilemassa. Viime kerralla mukana olivat myös kaverini ja hänen avomiehensä koirat Tellu, Dina ja Taira. Mini yritti kovasti dominoida puistossa ja ottivatkin Dinan kanssa alussa yhteen. Tilanne päättyi siihen, että Mini esitti alistuvansa ja kuitenkin pomotti koko 10kg:n nakin olemuksellaan isompiaan Dinan selän takana. Muru ei luonnollisesti ymmärtänyt nokkimisjärjestyksestä yhtään mitään vaan painoi menemään ympäri puistoa korvat liehuen (ja oli kovin ymmällään kun ei saanutkaan Tairaa kiinni juoksukilpailussa - jossa maastonakki huijasi ja oikaisi puiston läpi).

Murmeli piilossa.

Mini johtajana.

Kauris eksyi koirapuistoon?

Jihuu!

Tytöt ovat saaneet poikaystäväni kissasta kivan kaverin. Harmi, että kyseinen kissa, Nasu, ei oikein tätä asiaa ole vielä sisäistänyt. Muru onkin kovasti opettamassa Nasua miten leikitään kivoja leikkejä: esimerkiksi "ajetaan takaa" on aina niin hurrrrjan rrrrriemukasta ja sen jälkileikki "tuijotetaan kissaa puussa" on myös ihan kivaa. Kuitenkin lempparipeli "syödään kissan ruoat ennätysvauhdissa" on ihan ykkönen kummankin Savon Murren mielestä. Onneksi Nasu on ovela tässä suhteessa ja käy sillä välin popsimassa masunsa täyteen Minin ja Murun kuivaruokia. Eiköhän ruoka mene siis suurinpiirtein 50/50.

Nasu letkeänä.

Aiemmin jo mainitsin, että karvanlähtöaika on taas tullut. Ja voi *** sentään kun koirankarvoja on varmaan katossakin asti! Murusta ei nyt niinkään irtoa, koska harjaus poistaa suurimman osan ja karvanlaatu on muutenkin karkeampi kuin Minkulla.. Mutta Mini on päättänyt sisustaa kämpän kaikki kankaiset pinnat ja lattiat Murunkin edestä. Sivusilmällä vilkaisin äsken Miniä joka rapsutteli itseään sohvan divaaniosalla ja karvat vain pöllysivät pitkin sohvaa ja sohvatyynyjä. Tästä kaudesta selviytyäkseni hoen "rakastan koirankarvoja" monta kertaa päivässä. :)

Minkula hivuttautui vähitellen kääntäen ja karvaten sohvan selkänojan tyynyn.

Tytöt ovat joutuneet myös reissaamaan aika paljon nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Tämä johtuu siitä, että poikaystäväni asuu muutaman tunnin päässä. Käydään siis tuolla Kainuun suunnalla matkustamassa yhdestä kahteen kertaan kuukaudessa ja poikaystävä tulee meidän luokse viettämään sitten muut viikonloput. Eivät ole tuottaneet järjestelyt ongelmia tähän mennessä. Murmeli on loistava reissukoira (heti vaan menossa autoon kun ovet aukeaa) ja Minkula on riemuissaan viimeistään perille pääsystä. Määränpäässä yleensä odottaa myös possunkorvia tai muuta herkkua!

Poikaystävän siskon maatilalla käymässä.

Poikakaverin luokse lähtemisestä en ole vielä "koodisanaa" keksinyt mutta kahden murren hännät viuhuvat hurjasti jos ennen autoon menoa kysyy tytöiltä "mummolaan?". Siellä odottaa herkkujen lisäksi "the koura" eli tyttöjen "papan" rapsutuskäsi, jonka luona Murmeli viihtyisi vaikka koko vierailun! Vanhempieni harmiksi tytöt ovat välillä ( = aina) liiankin innokkaita jälleennäkemisessä ja ryntäilevät pitkin kämppää nollat taulussa riemuissaan törmäten kaikkeen mahdolliseen. Matot ovat poikkeuksetta minuutti vierailun aloituksesta ihan rutussa. Anteeksi, ne vain r-r-r-rakastavat teitä niin paljon!

Voiko tälle katseelle sanoa ei?

Lelujen paljoudesta mainitsin jo aikaisemmin mutta otetaan nyt tuokin asia uudelleen käsittelyyn. Mini on opettanut Murulle kaiken tarpeellisen lelun purkamisesta ja Murusta on tullut oikea tähtioppilas tässä touhussa. Pehmolelut ovat maailman parhaita vaikka kyllä Murmeli päättäväisesti myös kumisen vinkulelun purkaa - siihen vain menee yli kymmenen minuuttia, mitä minkään pehmolelun rikkomisessa ei ole vielä kestänyt. Tyttöjen onneksi (ja omistajansa pankkitilin harmiksi) Kuopion liikkeissä on ollut leluja tarjolla roimilla alennuksilla ja kiusaus niiden ostamiseksi on ollut liian suuri. Meillä leijailee pumpulipilviä pitkin lattiaa harva se päivä. :) Yksi tyttöjen lempiasioista on myös lelujen esittely: kun uuden lelun jommalle kummalle ojentaa, pitää sitä kanniskella pää pystyssä pitkin kämppää ja minun pitää olla hommassa mukana ja muistaa kehua lelua! Naapurit pitävät varmaan ihan pöhköinä kun kämpästä kuuluu useamman kerran päivässä toteamus "voiii miten hieno lelu!".

Pötkölelu on ihan huippu!

... Mutta tässäpä jonkin verran kuulumisia. Jätetään seuraavalle blogitekstille aiheita!
Terveisin; Mini, Muru ja laumanjohtaja

Tämmöinen taulu meillä on nykyään makkarin seinällä.

Murmeli auttoi kovasti kylppärin rempassa.

Ananasakäämä - ruoka ilmesty jo!

Korkeakoskella vierailemassa.

Kosken kyklooppi!

Osallistuttiin HauHau:n kisaan ja tunnustettiin rikoksiamme.

Muru vartioimassa.

Aamuyöllä laumanjohtaja nappasi salakuvan. Kyllä, ne jakavat saman pedin! ;)

Kanoottireitin pysähdyspaikalla. Ei me sentään kanootilla sinne menty!

Kuulumisia!

Whuu!

Tsaukkista!

Savon murrejen kuulumisia pidemmältä ajalta kirjoittelen sitten kun löydän sopivan ajan tehdä yhteenvedon. Tiivistelmänä sanottakoon, että Mini lähti muutama päivä sitten etelänlomalle siskolleni talonvahdiksi ja pahimman teini-iän saavuttanut Muru pysyy Kuopiossa minun kanssani tehotreenaamassa jo kertaalleen opittuja käskyjä uudelleen. Siskolleni luovutin blogin käyttöoikeuden joten emmeköhän kuule "Stadin murren" kuulumisista piakkoin!

PIM! Olet... Murminoitu!

Niinhän siinä pääsi käymään, että tämä pieni leijona-tyttö täytti vuoden. 11.3 oli bailut, joihin kuului hieno kakku ja pari ulkona otettua synttärikuvaa. Järkkärikuvia pitää odotella kevääseen - kelin ollessa plussalla uskallan ehkä tuolla ulkonakin kuvata.

Wauuuu mikä kakku!

Mitäpä Murminaattorin vuoteen on kuulunut? Tokoilua, agin testausta (ilman hyppyjä Minin perässä innokkaasti kulkenut!), uintireissu Hyvinkään koirauimalaan seitsemän muun leon kanssa, leo-lenkkejä, koirakavereita, ihmiskavereita, pari kolme eläinlääkärireissua (ei mitään vakavaa, huuuh!), matkailua koko Suomen lävitse (Hangosta aina Kemijärvi-Rovaniemi -akselille), ihmisten ihastuttamista (ehkä myös vihastuttamista hölmöilyllään mutta eihän näitä muisteta!), koirapuistoilua, possunkorvilla ja mahapaloilla herkuttelua, mökkeilyä, yökyläilyä ja paljon, paljon leikkimistä! Toivon, että olen kyennyt aktivoimaan perheemme "pienintä" tarpeeksi ja oikeilla tavoilla, että neidistä kasvaa hieno ja kiltti koirakansalainen. Kiltti-kohta on jo saavutettu mutta vielä pentu-hölmöilyjä riittää. Korvat löytyy ja katoaa murkkuikäiseltä leijonalta vuorotellen; siskonihan tokaisi, että murkkuikäiselle koiralle pitää opettaa kaikki alusta. Jospa kertaus riittäisi näin alkuun..! Näemme koko yhteenvedon sitten noin vuoden päästä kun neiti Muru on virallisesti ns. aikuinen.

Muru kyläilemässä tätini luona. Oikealla tädin koiruli Demi.

Luulisin, että otsikkoa pitäisi selittää (vaikkakin hieman myöhässä). "Murminointi" terminä on kovin moniulotteinen mutta yleisesti ottaen murminointi on kuin aatelointi; sinulle annetaan kunnianosoitus ja arvonylennys. Murminointi kuuluu luonnollisesti vain Murun jaettavaksi. Onneksi Muru on hyvin reilu ja avokätinen mitä murminointiin tulee ja jokainen saa osansa murminoinnista harva se päivä - haluamattaankin.

Murminointi tapahtuu niin, että Muru tökkää istumalihaksensa vasten lattiaa (tai sohvaa tai muuta alustaa), nostaa oikean etukäpälänsä korkealle ilmaan ja läimäyttää kevyesti ja hellästi (lue; lujaa ja korkealta) murminoitavaa tarkasti keskelle päähän. Taloudessamme erityisesti Miniä murminoidaan usein. Epäilen olevani murminointi-asteikolla valovuosien päässä Ministä. Viimeisin murminoitava oli vanhempieni keittiönlattialla istunut siskoni. Jokin hieman häiritsi Murun sihtiä ja sisko sai murminoinnin selkäänsä. Tänään leikkaan Murun kynnet.

Jäällä lenkillä, pysähdyttiin saareen.

Pääsiäisenä meillä on suunnitelmissa lähteä Ristijärvelle kyläilemään. Saa nähdä mitä tytöt sanovat Nasu-kissan nähdessään. Nasu ei ole aivan yhtä tottunut koiriin kuin tätini kissa Viivi (joka muuten läimäytteli kerta toisensa jälkeen kuononsa liian lähelle tunkevaa murmelia yli sormilla laskettavan lukumäärän verran). Mini tuskin vähät välittää. Kissat kun ovat nakin mielestä epäilyttäviä olentoja.

Kiitoratailua!

Gene Simmons -kilpailu.

Väsytti päivän jälkeen. Tässä ollaan "mummolassa".