lauantai 30. huhtikuuta 2011

Kuvakollaasi

Minin 3,5 ikävuoteen on mahtunut vaikka minkälaisia tapahtumia. Tässä linkki pieneen kuvakollaasiin (jota en  bloggerin palvelimelle laita, ettei koko blogin sivu veny hirmuisesti). :)

Klara vappen - bara vatten

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että ruotsinopettaja-äitini on varmaan otsikosta ylpeä. Toiseksi totean, että tein simaa. Joka vuosi aina yhtä myöhässä. Se sitten valmistunee mukavasti viikko vapun jälkeen. :) Kaiken lisäksi kaadoin hetken mielijohteesta sitruunamehutiivisteet joukkoon kun nuo pari paloittelemaani sitruunaa eivät tuntuneet riittävän.. Saas nähdä onko juomakelpoista!

Mutta koska tämä on Minskun blogi, ei kokeellisesta keittiöstä sen enempää. Tänään oli kämpän siivousta - ja voi elämä miten tuosta otuksesta lähtee tänä(kin) keväänä karvaa! Vaikka Miniä päivittäin harjaan ja uskoisin suurimman osan karvasta metsästäväni muovipussiin suoraan harjasta, silti lattialla vilistää karvapallo-villakoiria. Tällä määrällä Minin pitäisi olla kalju. Epäilenkin sen olevan jokin vieraalta planeetalta kotoisin oleva Chewbacca-hybridi, joka kykenee uusimaan ja tiputtamaan karvoja aurinkovoimaa hyväksi käyttäen.

... Mutta toisaalta taas. Rehellisesti sanottuna - ei minua niin koirankarvat haittaa. Tarkemmin tulee siivottua vain kun tietää odottaa tänne vieraita (ja yleensä sellaisia, joilla ei omaa koiraa ole :D). Koirakotia tuskin koskaan saa kokonaan karvattomaksi... Ja Minskun harjaaminen on mukavaa ajanvietettä. :) Poisluettuna neidin hurja tarve antaa "vastapalvelus" harjaustuokiosta, eli jossakin vaiheessa pitää vältellä Minin lipomisyrityksiä.

Tänään kävin ottamassa tulevalle pennulle vakuutuksen. Onpahan molemmilla sitten Tapiolassa. Toivotaan, ettei tule mitään vakavampaa, että tuota vakuutusta joutuisi joskus hyödyntämäänkin.. Olin viikon myöhässä asian suhteen (vakuutuksen koiran tulee olla vähintään 6-viikkoinen), koska en tajunnut, että koiran vakuutuksessa on 20 vuorokauden karenssiaika sairauksien osalta, eli Murun vakuutus astuu voimaan sairauden varalta vasta toukokuun puolenvälin jälkeen. Tapaturmavakuutushan tuossa on nyt voimassa tästä päivästä alkaen. Tämän lisäksi Murulla on vastuuvakuutus.

Näkyvimpiä valmisteluita kämpässä on mattojen pois ottaminen. Kämpässä lattiana on (onneksi!) muovimatot, joten vahingon sattuessa siivous on helppoa etenkin nyt kun ei ole yhtään (kangas)mattoa alustana tarjolla. :) Mini hieman närkästyi; neitokaisella kun on ollut tapana tuoda herkkuja olkkarin matolle ja siinä mutustella niitä. Nyt pitää Mininkin hieman joustaa!

Ensi torstaina siis tie käy Rovaniemelle kaverin luokse ja perjantaina kohti Kaarnikan kenneliä. Jännittää! Onneksi kaveri lähtee paluumatkalle mukaan, kunhan ajan kenneliltä takaisin Rovaniemelle kaveria hakemaan. Sen jälkeen Muru voi matkata pitkän ajomatkan (~6-7h) joko sylissä tai vieressä - miten itse turvallisimmaksi kokee. :) Miniä en pitkälle automatkalle mukaan ota. Penturaukalla on varmasti jo tarpeeksi stressiä joutua eroon emosta ja sisaruksista - puhumattakaan, että yli-innokas maastonakki lipoisi kirsusta hännänpäähän koko matkan. Mini-neiti pääsee siis lomailemaan mökille viikonlopun ajaksi ja sunnuntaina seuraa tutustuminen "pikkusiskoon". *Täpinät*

Aurinko paistaa ja vettä sattaa - taitaap' tulla kesä!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pääsiäistunnelmia

Sain hieman paheksuvaa palautetta, kun en ollut blogiin päivittänyt Minin tuoreinta temppua, eli pallon viemistä koriin (moi vaan äiti!). ;) Laitetaan siis ihan ensimmäiseksi video tänne:



Sisko käskyttää ja Minihän tekee. :)


Minillä on ollut oikein mukava pääsiäinen; lenkkeilyä, piknikkiä, koirakavereita ja paaaljon huomiota (siskorakkaani on kaupungissa)! Ilma on ihana (+19C tänään!), joskin katupölyä leijailee kovasti. Mini kaipailisikin kohta jo pesua. Ennen pennun tuloa pitänee pestä tuo maastonakki sekä antaa matokuuri.

Pennusta puheenollen.. Minin "pikkusiskon" noutamiseen on hieman alle kaksi viikkoa ja alkaahan tässä jännittää, että miten Mini suhtautuu.. Aika luottavaisin mielin kuitenkin olen - tuohan rakastaa kaikkia eläimiä ja ihmisiä. Hieman mustasukkaisuutta voi toki esiintyä ja varmasti esiintyykin. Minin tapauksessa mustasukkaisuus on sitä, että koira tunkee nenäänsä minun ja "vieraan" koiran väliin joka välissä. Kokemuksen perusteella parissa päivässä viimeistään menee ohi: näin kävi kun Minin sisko Manta oli täällä jonkin aikaa hoidossa. Pennulle on keksitty urakalla nimiä ja ehdotuksia tulee joka puolelta. Tällä hetkellä pennun koodinimi on "Muru", joten kaipa se Muruksi sitten jää. Rimmaa kivasti Minin kanssa. :)

Laitetaanpa vielä tunnelmia tältä päivältä. Pitkä päivä takana ja siskon sylissä hieman ramaisee:

Zzzz...



torstai 21. huhtikuuta 2011

Poseerausta

Sadepäivän laiskottelua, kännyn päivitystä. Odotellaan, että sade lakkaisi ja pääsisi iltalenkin tekemään..


"Paikka!"

Neidillä on pitkä pinna mitä tulee kuvaamiseen. :)

"I'm in ur phone, eating ur messages."

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kevät tulloo!

Eilen käytiin agiradalla katselemassa kaverin kanssa. Vielä on sen verran lumen peittämää ettei voi oikein muuta tehdä kuin juosta ympyrää ja heitellä palloa sekä frisbeetä - mutta eiväthän nuo koirat siitä pahastuneet. Kaksin on kiva telmiä, etenkin kun "kiitorataa" riittää. Mini pinkoi semmoista vauhtia, että Lumikkia selkeästi närkästytti jäädä aina nopeudessa kakkoseksi. :) Mini myös haki hienosti frisbeetä, mitä nyt Lumikki vähän intoilullaan häiritsi ja frisbee unohtui silloin tällöin puolitiehen matkaa (no, sainpa liikuntaa hölkätessä frisbeen perässä ympäri kenttää!). Kyllähän tuolla aikaa tulee näköjään ilman mitään ns. "tekemistä" vietettyä, varmaan oltiin ainakin puolitoista tuntia. Jaksoin viimein ladata myös Movie Makerin niin voi laittaa videoihin jotain muuta taustalle kuin tuulen tuiverrusta.




Kaverukset viilettää!


Paluumatkakin oli varsin hauska; jäätiin nimittäin lukkojen taakse ja jouduttiin kaverin naapuriin evakkoon joksikin aikaa kunnes kaverin siskonpoika kiikutti meille avaimet. Lumikki sai jostakin energiapiikin ja hyppeli vasten Miniä koko visiitin ajan. Mini ei onneksi pahastunut, lysähti vaan maahan ja loi syyllistävän "koitas käyttäytyä, ollaan vierailulla!" ilmeensä kohti riehakasta pentua. Lähti kuitenkin leikkiin mukaan jonkin ajan päästä. Pistetään nyt muutama kuvakin reissusta:

Lumikki ja Mini-idoli

Iiiihana aurinko! Kuvaajaakin näkyy näköjään :)

"Moi oon Lumikki ja oon ihan sottainen."

Lumikki koittaa aloittaa taas kivan jahtausleikin. :)





Sittenpä voisi laittaa tähän tämänpäiväiseltä metsälenkiltä otettua videota ja kuvaa. Oli kerrankin kännykkä mukana menossa ja vieläpä sattui aurinkoinen päivä! Minsku teki myös ensikastautumiset uimapaikalla. Tuollakin viivyttiin varmaan tunti eikä ketään tullut vastaan.. Kummallista. Sen verran kiva lenkkipolku minusta ja niin vähän käyttäjiä. Mutta saipa heitellä palloa rauhassa jahka neiti kahlailultaan rauhoittui - se kun menee vedestä aina varsin villiksi!




Pulipuli, kevät tuli, lumi suli.
(Tuo on todella loivasti syventyvä ranta, eli tuolla jään kohdalla on vedellä syvyyttä noin 20cm.)

Hyvin tarkenee jo kastautua.

Kaivaa kaivaa..!

torstai 14. huhtikuuta 2011

Videointia



Koska tuo kuutio ei "älypelistä" juurikaan enää mene, käytetään sitä sitten
"etsi lelu!" -komennolle. Ei varsinaisesti etsimistä vaan näytetyn esineen hakua..
 Mutta hyvin onnistuu! :)
Ja tässä tämä "etsi!" -käsky.. Sisko tämän ensimmäiseksi Minille opetti
viime kesänä mökillä. Mieleinen käsky kun aina saa palkinnon. Pitäisi ehkä
vaikeuttaa hieman - mutta kun tuota riemua on niiiin hauska katsella! :)

Lisätään nyt samalla tämä hieman vanhempi video. Laadusta huomaa, että on kuvattu
eri kännykällä.. Nuo uudemmat siis iPhonella. Tässä käytetty "pyöri", "kieri"
ja "odota" -käskyjä.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Tilanteita

Kuvat ei-niin-tuoreita mutta hauskoja, joten lisätään blogiin!

 Etutassut ankkuroituna kinokseen on hyvä päivystää...
... Vaikka se vähän hassulta näyttääkin.

Oli pakko? :)

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Seikkailuretki koirien koulutusradalle

Pakkohan tästä on kirjoittaa, koska oli kamera mukana = kivoja kuvia, eikä niitä sujauteta blogiin noin vain ilman tarinaa!

Eilen meillä oli koiratreffit kaverin kanssa. Minin ylivoimaisesti pienin (sekä kooltaan että iältään) hännänheiluttajakamu Lumikki toivotti Minin iloisesti tervetulleeksi kotiinsa (minut kanssa mutta enhän minä niin mielenkiintoinen pennun mielestä ole kuin Mini!).

Koirien vähän aikaa telmittyä lähdettiin katsomaan koirien koulutusrataa muutaman kilometrin päähän. Etenkin menomatka oli hauska reissu, sillä pitihän meidän tunkea pientä polkua pitkin ja nyt kun sää on ollut viikon verran plussan puolella, niin tiesihän sen miten hyvin se lumi kantoikaan.. Mini suhtautui hienosti kun vastaan tuli 8-vuotias Tytti-terrieri. Neiti otti heti aseman terrierin ja Lumikki-pennun väliin ja päästi Tytin haistelemaan Lumikkia vasta kun oli todennut, että harmiton se on. Kunnon isosisko. :)

Meillä oli "jonkinsortin haju" missä se koulutusrata sijaitsi muttei tietoa, mistä sinne käännytään. Eli kun oltiin kuljettu jonkin aikaa, huomattiin, että ainoa ns. turvallinen tie sinne meni erittäin sulan hiihtoladun kautta.. Onneksi lumien lähdettyä pääsee helpommin koska nyt tien tukki iso lumivalli. Kengät olivat jo valmiiksi läpimärät aiemmasta polkurämpimisestä, joten ladulle vaan. Joka toinen askel upposi mukavasti. Tulipa urheilua! Koirat ei olleet moksiskaan mutta mitäpä tuo lumi 10 kilon nakkia ja ~4 kilon pentua upottaisi, etenkin kun kulkevat vielä neljällä tassulla. Vähän kävi mielessä, että konttaamaanko tässä pitää ruveta kun jalka upposi yli polven syvyyteen. :D

"Eteenpäin!", sanoi mummo lumessa!
(Tämä kuvakulma ei oikein näytä miten upottavaa tuo lumi oikeasti oli..)

"Ota kuva!" Kaverihan menee tämän jälkeen läpi vaikka harmaan kiven. :D


Itse kenttä oli kiva, mitä nyt toki mutainen suojasäällä. Sopivan iso ja syrjässä. Näkee hyvin missä koirat menevät ja liikkumatilaa on paljon. Minin kanssa juoksenneltiinkin siellä ympyrää. Miniä on hyvä väsyttää niin, että juoksee ensiksi toiseen suuntaan ja Mini juoksee hurjaa vauhtia ohi, sitten kääntyy nopeasti toiseen suuntaan ja Minihän seuraa - näin koira juoksee ainakin tuplasti sen mitä itse. Pentu kipitti Minin perässä mitä jaksoi. Eihän se tuota maantiekiitäjää kiinni saa sitten millään mutta yritys oli hyvä.

Mitä Mini edellä..

... Sitä lumikki perässä.

Kaiken aikaa naureskeltiin, että Lumikki ei kovin valkea enää ole. Takaisin kun päästiin niin oli selvät rajat siinä kohtaa missä oli ollut kurapuku suojaamassa. Mini oli hieman siistimmässä kunnossa säilynyt, se kun ei (enää) heittäydy selälleen joka ikiseen kuralammikkoon. Kiva retki, hieno sää.. Ja koirat olivat väsyneitä ja onnellisia lenkin jälkeen. :)

Lumivalkeaa Lumikin tavoin!


Kaverin luona tehtiin sitten ruokaa sekä kaksi- että nelijalkaisille. Kesken ruokailun kaverin siskonpojat tulivat käymään (kuulemma tahtoivat nähdä Minin - on se julkkis!) ja Mini sai kehuja kirsusta tassuihin. Erityistä ihastusta aiheutti Minin tekemät temput, joita neiti kuuliaisesti näytti vaikka selvästi jo vähän väsytti. "Pyöri, kieri, anna tassu, toinen, seiso, vasten, istu, kuollut, heitä läpsy, hauku, hyppy.." ja mitähän muuta... Kaikki kuitenkin onnistui mallikkaasti ja tekipä Mini niitä lasten käskystäkin kunhan oli vain ruokapalkka odottamassa (juustoa, naminam!). Lisäksi neiti sai hurjasti kehuja turkkinsa pehmeydestä. Oli kuulemma kuin silkkiä. Saako tässä kohtaa olla "itseään vähättelevä suomalainen" koirastaan ylpeä? No minä ainakin olin. :)

Lipo-attack!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Yleistä pohdintaa sekä pennun odotusta

Julistetaanpa nyt täällä blogissakin, että meille muuttaa "pieni" narttupentu Minin kaveriksi. Kyseessä oleva rotu on leonberginkoira. Pentue on syntynyt 11.3.2011 yhdistelmästä Skjaergardens Lover Boy x Kaarnikan LapinTaika. Kennel sijaitsee Kemijärvellä, joten ajoaikaa edestakaiselle matkalle tulee 13-14 tuntia, jonka takia vielä en ole ihan varma, käynkö pentua katsomassa ennen hakureissua (kavereita kyllä asuu Rovaniemellä..) vai tyydytäänkö katsomaan kuvia kotipäätteeltä. :) Luotan kyllä siihen, että kasvattaja katsoo meidän tarkoitusperiin soveltuvan pennun.

Ensisijaisesti tähän pikku-perheeseen haetaan uutta jäsentä mutta pyysin myös kasvattajaa katsomaan pentuja sillä silmällä, josko näyttelyitä lähtisi myös kiertämään. Kokemustahan minulla ei ole kuin rottanäyttelyistä ja muutamasta match-show'sta Minin kanssa mutta siinähän sitä oppii; pää pystyssä kohti uusia haasteita! Mainitaan vielä, että leonberginkoiran kanssa voi tehdä vaikka mitä jos ei näyttelyt olisikaan se oma juttu - tokoilu kiinnostaa myös.

Hirmuisesti on jo suunnitelmia valmiina! Ja vielä varmaan tulee lisää mitä lähempänä "H-hetki" on. Esimerkiksi minulla on mahdollisimman vähän menoja kesän alun suhteen, että pennun kanssa voi viettää mahdollisimman paljon aikaa. Kaupungissa (tai no oikeastaan asumme taajamassa) totutellaan pentua tähän kämppään ja kunhan on tarpeeksi hyvät suhteet luotu niin sitten lähdetään mökkeilemään. Saavat telmiä Minin kanssa sydämensä kyllyydestä. :) Uimamahdollisuudetkin mökillä ovat kivat (etenkin jos tulossa on yhtä helteinen kesä kuin viime kesä oli!), vaikka toki tässä taajamassakin on uintipaikka puolen kilometrin päässä. Mökillä kuitenkin ranta on "yksityinen" ja mökki on sen verran syrjässä, ettei rantanaapureita kilometrin säteellä ole ollenkaan.. Ja eivätköhän serkutkin pistäydy käymään muutamaksi yöksi, saadaan oikea koirakokous aikaiseksi!

Hihnassa nätisti kävelemistä on myös hyvä treenata mökkitiellä (noin 400m suuntaansa). Mökillä on myös kivat lenkkeilymahdollisuudet (esimerkiksi mökkitien "haarasta" kääntyy myös yksi tie hirvien ruokintapaikalle). Sanotaan vielä tähän perään, että toki täältä taajamastakin löytyy erinomaiset lenkkipolut: ovesta ulos, 50m yhteispihan poikki ja heti alkaa ensimmäinen pienempi lenkkipolku. 100 metriä ovesta vasemmalle on ensimmäinen metsänreuna, tosin tuo "metsikkö" on vain arviolta 300m x 100m. Oikealle kun lähtee ja 500m lenkkipolkua suoraan tarpoo, tullaan noin parin kilometrin metsälenkille, jonka alussa tuo aiemmin mainitsemani uimapaikka on. Tästä metsäpolkua hieman eteenpäin niin tullaankin jo niemen kärkeen, jossa on toinen uimapaikka.. Ja mainittakoon, että kolmaskin lenkkipolku (mitä muut koiranomistajat tuntuvat enemmän käyttävän, metsäpolulla harvoin tulee ketään vastaan) kulkee ihan talon vierestä. Valinnanvaraa siis riittää. Talvella yhdeksi vaihtoehdoksi tulee myös järvenjää, jossa Mini kävikin muutama päivä sitten terrieri-kaverinsa kanssa juoksentelemassa. :) Nyt sinne ei kyllä enää taida uskaltaa mennä, sen verran lämpimiä päiviä jo ollut..

Minillä on sen verran koirakavereita, että neiti tuskin pahastuu ystäväpiirin jakamisesta pennun kanssa. Kaverit ovat lupautuneet tuomaan koirakavereita pennulle kylään (ja ottamaan meidän rykelmän vieraaksi!) kunhan tulee ajankohtaiseksi ja hoitopaikkoja (jos tarve tulee) on useampi vaihtoehto.

Koirakavereista tuli mieleen myös koirapuisto. Koirapuistoon on täältä ehkäpä noin 3-4km matka. Jos pennun sinne vie, niin taitaa mennä autoiluksi, ettei liian väsy pieneen iske. Koska täältä on noin 10km kaupunkiin, pitää opettaa pennulle autossa oloa jo heti pienestä pitäen. Ehkäpä Mini näyttää mallia? ;)

Tein jo jonkin verran hankintojakin pentua varten. Kestävä nahkatalutushihna (noh, oli tarjouksessa vaikkei ihan ajankohtainen vielä olekaan!), vaihdettiin muutama Minin lelu kestävämpään ja isompaan sekä tilasin uudet ruokakipot (klikkasin tilauskaavakkeeseen "isoimman" koon, niin nyt on sitten keittiössä Minin egoa pönkittämässä kaksi 4,5 litran kippoa!). :D Pentupantaa en vielä katsonut. Antaa kasvattajan mitata kaulanympärys hieman ennen pennun hakemista niin voi sen mukaan ostaa pannan tällä "minimiympäryksellä", se kun varmaan jää pieneksi kovin äkkiä.. Paljoa ei hankintoja tarvitse tehdä koska Minillä on sen verran montaa asiaa useampi kappale (kuten talutushihnoja, joista ollaan tähän asti käytetty Hurtan kankaisia heijastimin varustettuja).

Isommat hankinnat on jo katsottu läpi. Ehkä yksittäinen kallein hankinta itse pennun ostohinnan lisäksi tulee olemaan vakuutus. Varmaan päädyn Tapiolan koiran henki+eläinlääkäri+vastuuvapaus -vakuutukseen. Parempi se on kuitenkin ottaa ihan kaiken varalta, iso rotu kuitenkin kyseessä ja pennuthan ovat tunnetusti kömpelöitä..

Entäs ne kämppään tehdyt muutokset? Aloitetaanpa uudesta järjestyksestä, johon pentu ei _toivottavasti_ onnistu itseään telomaan. Kämpässä on lattiana muovimatot, jotka eivät onneksi ole liukkaat. Muutama parempi matto vaihdetaan huonompiin. Noin viikko sitten äitsylin kanssa suojattiin johtoja ja kiinnitettiin parit menemään listaa pitkin. Keittiötä ja olohuonetta erottaa "koiraportti" (siinä kun ei ovea ole, makkarissa kylläkin), tarkoituksena olisi jättää koirat keittiön puolelle jos jossakin lähden käymään (ja keittiö on muutenkin turvallisempi + vähemmän tuhottavia tavaroita :) ). Keittiöön olisi vielä tarkoitus hommata uunin/lieden nappuloiden kohdalle kaukalo, joka estää niiden päälle menemisen jos koira päättää jostakin syystä hypätä uunia vasten. Ja kyllä, olen myös varautunut siihen, että pentu saattaa tuhoja tehdä. Eli piilotellaan ne arvokkaimmat esineet (= nostetaan korkealle!) eikä ihan heti mietitä uusien huonekalujen hankintaa..

Eiköhän tässä ollut tarpeeksi tekstiä yhden blogijutun edestä? Jottei ihan tylsäksi mene, laitetaan pari kuvaa uusista hankinnoista (ja Mini ihmettelemässä, tottakai)!

"Ootko ihan varma, että ruokani mahtuu näihin kippoihin?"

Peti on iii-ha-na! Ja lelut kanssa.
Vasemmalla älypeli, kankainen kuutio, jonka Mini ratkaisi noin viiteen sekuntiin.
Frisbee testataan jonkin lenkin aikana kunhan tulee vähän kuivempi sää.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Tassutulehdus

Muutama kirjoitus aikaisemmin vihjaisin kirjoittavani tassutulehduksesta ja siitä seuranneesta eläinlääkärikäynnistä. Se olikin mieleenpainuvaa. :)

Noin viikko sitten perjantai-iltana huomasin, että Minin tassu punoittaa anturoiden välistä. Joskus tämä on mennyt desinfioivalla shampoolla pesten ohi, mutta vielä sunnuntai-iltana tassu oli ikävän näköinen, joten päätin varata eläinlääkärille ajan. Maanantaina heti soittoa kun klinikka aukesi ja saatiin aika tunnin päähän vakipaikkaan Kuopion Eläinlääkärikeskukselle. Koira autoon ja matkaan!

Heti aulaan saavuttua Mini pomppasi oma-aloitteisesti (siis mitä ihmettä!?) vaa'alle ja sai hienon tasan 10,0kg tuloksen. Siitä tulikin kiire odotustilaan - siellähän oli toinen koira! Vaikka toista koiraa näytti odotustilanne hieman hermostuttavan, Mini olisi kernaasti aloittanut leikin vaikka samantien. Koiran omistaja kysyikin, saisiko koira haistella Miniä hieman. Kyseessä oli ajokoira-narttu, joka suhtautuu yleensä epäluuloisesti muihin narttuihin.

Jos Minin suhtautumista toisiin koiriin voisi yhdellä sanalla kuvata, se olisi varmaankin "tyhmänrohkea". Vaikka varovasti annettiin koirien haistella toisiaan (talutushihnat kireällä tottakai!), vieras narttu päätti murahtaa Minille. Mitäs Mini tähän? Heiluttaa häntää ja yrittää päästä uudelleen haistelemaan. Pari kertaa annettiin neitokaisten vielä haistella toisiaan (Mini melkein talutushihnasta roikkuen kun sai luvan mennä haistamaan) ja toinen narttu muuttui melkein välipitämättömäksi huomattuaan, ettei tuo yli-innokas corgi-mix ole ollenkaan uhkaava.

Riemu repesi kun odotustilaan käveli hieman vanhempi corgi ("hei, sehän on yhtä matala ja pitkä kuin minäkin!"), jota Mini pusutti pari kertaa. Omistajan luvalla tietysti. :) Ihmeteltävää oli vielä kahdessa kissassa, jotka olivat turvassa kantokopassansa.

Piakkoin meidät kutsuttiin eläinlääkärin huoneeseen. Mini nostettiin pöydälle ja eläinlääkäri rapsutteli neitiä sen aikaa kun perus tietoja kyseltiin. Eläinlääkäriä huvitti Minin suhtautuminen - häntä heiluu eikä yhtään hermostuta. :) Kun eläinlääkäri sitten sanoi, että nyt voisi tassua katsoa, kokeilin "Mini, anna tassu" komentoa - ja sieltähän se lävähti suoraan eläinlääkärin kämmenelle. Ei voisi olla omistaja ylpeämpi!

Hieman tutkittua saatiin diagnoosiksi lievä tassutulehdus (tuttua, tätä on Minillä kerran tai kaksi vuoteen talvisin..). Hoidoksi desinfioivalla shampoolla pesua ja tippojen laittamista. Kauluri tai sukka tarvittaessa, ettei pääse nuolemaan. Samalla otettiin kennelyskään tehoste, joka laitettiin nenän kautta. Tätä toimenpidettä ennen Mini piti eläinlääkäriä kivana tyyppinä. Sen jälkeen kun ruisku tökättiin sieraimeen ja rokote ammuttiin nenään, Mini koki itsensä selvästi huijatuksi eikä suostunut heiluttamaan häntää vähään aikaan. ;) Kovin pitkä muisti neidillä ei kuitenkaan ole ja saipa Mini lipaistua eläinlääkärin kättä ennen kuin poistuttiin maksamaan. 64€ lääkkeineen ja tutkimuksineen.

Nyt ab-kuurin 7. päivä menossa ja tassu näyttää hieman paremmalta. Koko kuuri on 10 päiväksi mutta katsoo, joutuuko sitä jatkamaan vielä muutaman päivän yli. Sen verran hitaasti paranee - tai tulee paremman näköiseksi. Enää tassu ei näyttäisi koiraa haittaavan eikä Mini edes yritä sitä nuolla. Katsotaan sitten torstaiaamuna uudelleen.

Sukkapatentti.

Minin mielestä jotain "niiiiin noloa"!

Kylpypäivä

Ihania nämä viikonloput - etenkin kun ei ole mitään sen erityisempiä suunnitelmia eikä kiire minnekään!

Eilen leikkasin Minskun kynnet sekä viilasin nätin pyöreiksi. Harjailtiin myös hieman furminatorilla. Tänään oli kylpypäivä. Mini ei kuivausvaiheesta (hiustenkuivaajasta) niin tykkää, mutta sivupöydällä odottava herkkupalkkio pitää neidin paremmin kuin hyvin aloillaan. Kuivauksen jälkeinen harjaus "ei-niin-tiheäpiikkisellä" harjalla on mieluisaa puuhaa.

Koska valo oli kaunis (ja malli myös erityisen edustavana turkki ojennuksessa ja kynnet siisteinä!), otin myös muutaman poseerauskuvan neitokaisesta. :) Illemmalla lähdetään käymään vanhempieni luona. Vanhempieni mielestä Mini on muuten ihan kiva koira, mitä nyt vaan pussailee / lipeksii turhan paljon!

"Ai tassun pyysit?"

Nätti Mini, takana hurjan kiva lelukori.

"Ai poseeraus? Ai näin vai?"

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Tilanteita

Huomioi minut!

"It wasn't me, it was the other guy!"

"No mutta HUOMENTA!"

"Hei, olen Mini!"

Esitelläänpä yksi sympaattinen suklaasimmu; Mini!


Poseerausta kesällä!


Mistä on pienet koirat tehty? Sitäpä tuskin varmuudella Ministä voi sanoa. Neidissä on _ainakin_ corgia, kultaistanoutajaa (tai labradoria), saksanpaimenkoiraa.. Lisäksi ehkä jotain muuta pientä rotua? Eniten neiti kuitenkin muodoltansa muistuttaa corgia. Matala ja pitkä vartalo, suuret korvat lentoon lähtemistä varten, pitkä häntä peräsimen virkaa toimittamassa ja sympaattinen naamataulu kielivät corgin ylivallasta tämän maastonakin rotusekoitusten lopputuloksessa. Painoa on täysi kymppi. Kiloa siis.

Minulle (ja silloiselle avomiehelleni) Mini tuli 1.7 2008 ollessaan noin 8 kuukauden ikäinen. Mini on syntynyt 24.10.2007. Mini oli jo meille tullessaan melko kiltti tapaus, mitä nyt pentumaista riiviömäisyyttä oli vielä ilmassa. Sisäsiisti Mini ei ollut, mutta pikkuhiljaa sekin asia korjaantui. Tuolloin Mini taisi muistaakseni osata vain käskyn "istu" ja tulla luokse kutsuttaessa - milloin neitiä sattui huvittamaan. Potentiaalin upeaksi seurakoiraksi kuitenkin näki heti ja nyt Mini on mallikelpoinen hieno neiti. Viimeisen vuoden aikana neiti on myös oppinut hurjasti uusia käskyjä kun tiet silloisen avomiehen kanssa erkanivat ja Minille ei enää tullut ristiriitaisia käskyjä. Johdonmukaisuus on kaikki kaikessa. :)

Luonteesta voisi puhua vaikka kuinka kauan mutta aloitetaanpa tämä tiivistelmä äärimmäisyyksiin viedystä ystävällisyydestä! Mini moikkaa kaikkia; ihmisiä vauvasta vaariin, koiria chihusta tanskandoggiin ja jopa kastemato ansaitsee iloiset hännänheilutukset. Koiristakaan ei olla turhantarkkoja: "murinaa tai ei, se on varmasti silti kiva leikkikaveri!". Tämän vuoksi neitiä pitää joskus jarrutella hieman.

Erityisesti koirakaveriensa lisäksi tämä maastonakki rakastaa huomiota. Rapsuttelut, silitykset - ja jopa syliin nostaminen saavat Minin hännän heilumaan niin villisti, että koiran takapuoli sheikkaa puolelta toiselle. Ainoa, mikä voi rikkoa huomion, on -yllätys yllätys- ruoka! Avainsana "makkara" saa Minin juoksemaan tuhatta ja sataa, esteistä viis! Silti Mini ei ole ruokansa suhteen aggressiivinen. Ruoan voi ottaa pois koska tahansa ja kieltosana saa Minin lopettamaan syömisen - vaikka toinen koira olisi lähettyvillä (tosin silloin pettymys näkyy vahvasti pienen koiran silmistä).

Nyt kun tulin maininneeksi käskyt, mainitaanpa sekin, että Mini on muutaman ystäväni mukaan oikea sirkuskoira. Yllä mainitun "ei ota!" käskyn lisäksi Mini osaa ainakin 30 eri käskyä perinteisten "istu, maahan, tassu, ylös, paikka, ota, ei ota, tule, irti" lisäksi Mini osaa mm. "kieri, pyöri, seiso, vasten, hae pallo, hae lelu, nouda, tuo, ryömi, peruuta, mene, toinen, kuollut, odota, autoon, käy pissalla, niiaa, nätisti, hyppy, nukkumaan, nukkuu, hauku..." (eihän näitä kaikkia muistakaan!). Liikaa vapaa-aikaa omistajalla vai ahnetta on helppo kouluttaa? Varmaankin sekä että.

Miniä ruokitaan tällä hetkellä Purinan Mini Adultilla (noin 50%) sekä toinen puolikas tulee itse Minille kokatuista aterioista. Tutuksi on käynyt ns. "yrjölän puuro" sekä muut viritelmät, joita silloin tällöin Minille kokeilen. Tällä hetkellä kaapissa odottaa täysi kattilallinen täysjyväriisi-munuainen-naudan jauheliha-kananmuna-kasvishöystöä, jota koira näyttäisi rakastavan. Toisaalta Mini tuntuu rakastavan kaikkea kuivamuonasta poikkeavaa apetta. ;)

Muita herkkuja Minille satelee hieman turhan usein. Ostan Minille mm. rustopaloja, puristeluita, perusluita, possunkorvia, dentasticksejä (hampaidenhuoltoon)... Mitä nyt sattuu vastaan tulemaan. Tänään neiti sai kuivatun jäniksenkorvan. Ei koiralle tietenkään kaikkea kerralla anneta, mutta vaihteleva herkkupala päivässä on ollut hyvä lisä ravintoon ja pistää Minin temppuilemaan sydämensä kyllyydestä palkinnon ollessa kyseessä - vaikka yleensä palkinnoksi riittää myös rapsutukset, kehut ja taputukset. :)

Solakassa kunnossa koiruus pysyy sopivalla määrällä liikuntaa. Yritetään tehdä vähintään yksi pidempi lenkki päivässä - tai vaihtoehtoisesti käydä koirapuistossa, metsäpolulla tai talvisin järvenjäällä. Muutama lyhempi lenkki kuuluu päivärytmiin. Joskus sitä ihmettelee mistä tämä nakki saa kaiken sen energian (enkä ole ainoa, koirapuistossakin ihmiset katsovat simmut suurina kun Mini viilettää menemään!). Pakit Mini on antanut lenkkeilylle vain muutaman kerran; viimeisimmät helmikuun -35 asteen pakkasilla.

"Perus huoltotoimenpiteitä" Mini antaa kiltisti tehdä, vaikkei osasta niin pidäkään. Kynsien leikkaus ei kuulu suosikkitapahtumiin, mutta palkinnoksi luvattu makupala on Minin mielestä ihan hyvä korvaus paikoillaan makuusta. Nyt olen viime kesän lopusta lähtien myös viilannut Minin kynnet pyöreiksi leikkaamisen jälkeen. Tästä neiti ei juuri välitä. Kerran jopa nukahti ja alkoi kuorsata kesken viilaamisen. Vettä Mini ei juuri rakasta; mitä nyt vähän kahlailee (ja mökillä ollessaan hyvin kuumana päivänä pistäytyy uimaan). Silti antaa pestä itsensä hienosti. Pyyhkeellä kuivaaminen taas on koiran mielestä jotain parasta hupia. :)

Varmaan hyvin kattavan tästä kirjoituksesta saa, kun lisää vielä terveyshistoriaa jonkin verran. Mini on pysynyt perusterveenä lukuunottamatta muutaman kerran uusiutunutta tassutulehdusta, joka tuppaa iskemään kerran pari vuoteen aina suojasäiden kanssa vaikka kuinka kovasti tassuja lenkin jälkeen huuhtelisi ja kuivaisi. Tälläkin hetkellä neidillä on tassutulehdus päällä - tosin voiton puolella mennään. Rokotteet annetaan ajallaan ja vuosittain otetaan myös kennelyskään tehoste. Ehkä tuosta tassutulehduksesta lisää seuraavassa kirjoituksessa sitten. Ja sitä seuranneesta eläinlääkärikäynnistä. :)

Blogi aloitettu

Tätähän pyydettiin ja viimein sain blogin luotua. :) Eli se on ensimmäinen blogiteksti se!

Blogin otsikon mukaisesti tässä blogissa keskittynen vain nelijalkaisiin hännänheiluttajiin, joita minulta löytyy tällä kirjoitushetkellä yksi kappale ja toinen liittynee seuraamme huhti-toukokuun vaihteessa!

Muita "lemmikkejä" tästä huushollista löytyy perinteisten nurkka-villakoirien lisäksi akvaariollinen kaloja. Lemmikkihistoriani on kuitenkin jonkin verran laajempi; sateenkaarisillalle on siirtynyt tähän mennessä minulle niin rakas ensimmäinen lemmikkini, Onni-kissa, sekä 13 kesyrottaa. Lisäksi minulla on ollut nykyisen akvaarion (Juwelin 240l) lisäksi kolme muuta akvaariota.

Oikeastaan ennen ensimmäistä koiraani Miniä luulin olevani 110% varmuudella kissaihminen. Tämä pieni hännänheiluttaja kuitenkin onnistui horjuttamaan kelkkaa ja minusta kuoriutuikin hyvin lyhyessä ajassa koiraihminen. Mini on ollut "virallisesti" minulla nyt muutamaa kuukautta vaille kolme vuotta ja onnistunut painamaan tassunjälkensä sydämeeni sen verran syvälle, että uskon, että ilman koiraa en enää osaisikaan olla.

Toivotaan, että saan aikaiseksi kirjoittaa ainakin muutaman kerran kuukaudessa kuulumisia, ainakin sen vuoksi, että tekstejä on mukava lukea jälkikäteen (t. nimimerkillä "kadehdin ihmisiä jotka jaksavat pitää päiväkirjaa). :)