Akvaariolle uusi ilme

Nyt kun Mini on lomalla kuukauden ja liikuntakiellossa (eli tokoilut ovat tauolla) ja mulla on liikaa energiaa Murmelin kanssa touhuamisen ohella niin ryhdyttiin avomiehen kanssa tämmöiseen projektiin (eli minä puuhailen ja touhuan ja avomies auttaa tarvittaessa). Verta, hikeä ja kyyneliä luvassa!

Mitä tehdään?

Valaistus: 2x54W (0,45W/l) --> 4x54W (0,9W/l)

Suodatus: 1400l/h --> 2150l/h

Pohja: vaalea hiekka (n. 40kg) --> musta hiekka (60kg)

Tausta: kalliokuvio --> kiiltävä musta

Sisustus: mopanipuut pois (vanhat hajoavat käsiin!), mangrove puhdistetaan, etsitään kiva moorapuu akvaan, ehkä myös toinen mangrove

Kalasto: pysyy samana

Kasvit: pysyvät ennallaan, koitetaan löytää joku kiva lumme ja etualan kasveja (blyxa japonica esim.)

Budjetti: loisteputket (~100€), tekniikka (~150€), hiekat, kasvit ja muu sisustus (~100€), yht. 350€

Tähän asti tehtyä:

- Tilattiin Arcadian Ultra Seal T5 2x54W Controller -setti. Tuo siis mahdollistaa kahden lisäputken kiinnityksen akvaarion valaisinyksikköön. Valjastan avomiehen tähän hommaan. Vaikka kyse on vain nippusidepelleilystä niin todennäköisesti onnistuisin hölmöilemään niin urakalla, että valaisinyksikkö lilluisi lopulta akvaariossa.

- Asennettiin Eheimin Biopower 240 -sisäsuodatin turvaamaan hyödyllisten bakteerien säilymistä ja roskienkerääjäksi. Saa viikon pyöriä tuolla ennen kuin pohja vaihtuu.

- Ostettiin lähilemmikkiliike tyhjäksi mustasta akvaariohiekasta. Tilattiin 20kg lisää. Oltiin tyytyväisiä hinta-laatu-suhteeseen; kaunis sävy ja hinta kohdallaan (10€ / 10 kg).

Lähtötilanne!

Päivitellään projektin edetessä!

---

26.2.2013:

Löydettiin tosi upea moorapuu! Tai no löysin sen jo viikko sitten mutta en uskonut, että kyseinen puu olisi vielä jäljellä. Hintakin yllätti. Tuon kokoisesta joutuu yleensä maksamaan useampia kymppejä mutta tämä kyseinen viimeinen yksilö lähti meille hintaan 12,50€. Fiksailin puuta niin, että se seisoo nätisti akvan takalasiin nojaten. Sai käyttää voimaa, talttaa ja pihtejä! Viilalla poistin terävät kulmat. Kovaa tekoa nämä juurakot.

Moorapuu käsittelyn jälkeen.

Sitten arvioin akvaariossa olleiden juurakkojen kunnon. Kaikki mopanipuut (4kpl) saa heittää menemään. Niitä ei pysty puhdistamaan koska ne hajoavat käsiin jo pienen taivuttelun jälkeen. Mangrovet säilyvät yleensä mopaneja paremmin ja oletetusti akvan iso mangrovejuurakko oli hienossa kunnossa levättymistä lukuunottamatta. Eikun pesemään. Enpä nyt heti alkuun keksi parempaa tapaa viettää tiistai-iltaa kun vessan lattialla istuen juuresharja kädessä ja mangrovejuurakkoa raivoisasti harjaten. Lisätään tähän se, että parin vuoden aikana kertynyt kalanp*ska lentää pitkin vessan seiniä, lattiaa ja harjaajaa. Pitää katsoa huomenna päivänvaloa vasten, että miten hyvin onnistuin saamaan levät irti.

Mangrove-juurakko pesun jälkeen.

Kannot/juurakot, jotka eivät ole ennen akvaariossa olleet on hyvä liottaa ennen tulevaa käyttöä. Anopin kissalle Nasulle lahjaksi hommatun hiekkalaatikon pohja on suurin astia jonka löysin tähän puuhaan. Tuo juurakko ei meinaan tavalliseen sankoon mahdu. Sormet ristissä laskin moorapuun kuumaan veteen ja toivoin, ettei väriä irtoaisi paljoa. Ei auttanut sormien ristiminen: juurakko päästää väriä ihan törkeästi! Se on sitten vesien vaihtelua ja ahkeraa liotusta edessä + juurakon kääntelyä kun tuo on niin hankalan muotoinen, että sehän ei kerralla veden alla mitenkään päin mahdu olemaan. Murrr.

Moorapuun liotusta. Vieressä kylvyssä myös pari kookospähkinän kuorta ja kivikoriste.

---

27.2.2013:

Ongelmia pukkaa.

Tilattu sisäsuodatin rämisee. Korjasin tilannetta näyttämällä puukkoa roottorin propellin siivekkeille ja siinä olleelle selkeälle valuvialle. Ei rämise enää häiritsevästi. Odotan sen verran, että roottori siivekkeineen limattuisi pikkuhiljaa ja muuttuisi äänettömäksi.

Tilattiin loisteputket. 4 x Arcadia Plant Pro T5. Ei ollut juuri vaihtoehtoja 54W T5-sarjassa mutta näytti ihan kivalta värisävyltä (onneksi). Kaikkein tärkeintä on, että vesi ei ole liian kauan rakossa levänneen pissan sävyistä. Olivat kaiken lisäksi alennuksessa; 25€/putki ei kirvele budjetissa ihan niin paljon kuin normaalihinta (40€/putki, hyi!). Se olikin sitten ensitilausalennuksesta huolimatta (-10€) koko projektin kallein yksittäinen tikki.

Muru järsi muodottomaksi toisen mangrovekannon jonka olin nostanut pesua varten esille kylppäriin sankoon. Toivottavasti oli hyvää! Jospa löytäisi toisen tilalle huuto.netistä tai vastaavasta. Ei minulla ole mitään alan kauppoja vastaan mutta sieltä ostettuna kanto/juurakko ei ole ollut koskaan akvassa ja 100% varmasti mangrovepuun ollessa kyseessä vesi värjäytyy ensimmäisinä kuukausina ruskeaksi.

Pysyyköhän budjetti?

Tekniikka niellyt tähän mennessä 140€
Loisteputket 90€
Sisustus 80€

Jäljellä noin 40€ kasveihin ja uuteen kantoon. Tiukille menee.

Saipahan tehtyä jonkin näköisen suunnitelman, että menee sitten kasaus nopeasti. Sain myös sovitettua niin, että välttämättä toista mangrovea ei tarvitse. Mittasuhteet saattavat tosin hieman heittää, joten pitää vielä tutkailla...

Painttitaidot koetuksella.

Myöhäispäivitys: löysin ihan nätin mangroven akvaariokaapin kätköistä ja hinkkailin sen puhtaaksi. Hirveä homma taas kerran mutta tehty. Sen saa kivasti lepäämään tuon isomman mangrovepuun alle niin, että kaksi puuta muodostavat alikulkutunnelin. Tulee varmaan nätti. Piilotin mangroven Murmelilta.

---

4.3.2013:

Upotin moorapuun akvaarioon viikonlopuksi kun käytiin anoppilassa. Takaisin ajettaessa tokaisin avokille, että nyt siellä on mustaa vettä odotettavissa mutta ei tuo ole kovin paljoa värjännyt (onneksi).

Budjetti paukahti rikki viimeisten hankintojen seurauksena; tilattiin 2 x 1050mm pitkille putkille tarkoitettua heijastinta niin on uusilla putkilla myös heijastimet olemassa. Samalla hommattiin uusi lämmitin (Eheim Jäger, merkkiuskollisia...) ja nyt odottelen josko lykästäisi ja huuto.netin kohde sulkeutuisi ja saisin himoitsemani mangroven akvaarioon. Onnistuin sieltä myös hankkimaan vihreän tiikerilumpeen (tarkoitus oli punaiselle mutta minkäs teet kun ei ollut tarjolla sopivaa).

Puolustukseksi on sanottava, että lämmitin ja heijastimet olivat -40%. Ihan hyvä diili!

Valaisinyksikköön saapui lisävalojen modauslaite. Pitäisi alkaa kiinnitellä ja kokeilla. Laitan siihen aluksi pari vanhaa putkea kiinni niin valoshokki ei ole heti niin kova. Varmasti kuitenkin melko kirkasta kyytiä luvassa! Heijastimet ja lämmitin on jo lähetetty meille kaupasta, putket vielä puuttuvat mutta ne saapunevat viimeistään ensi viikolla. Pääsen ehkä jo tällä viikolla kasaamaan uutta kokonaisuutta. :)

Heijastimet: 24€

Lämmitin: 20€

Vihreä tiikerilumme postikuluineen: 8€

+ mahd. mangrove-kanto postikuluineen n. 30€

Yhteensä budjetti ylitetty 42€:lla. Vielä menee muutama ege kun pitää hommata noihin heijastimeen T5-putkien pidikkeet, niissä taitaa olla nyt T8:t. 2-3€ tikki vain. Yksi kasvi vielä hakusessa minkä erityisesti haluan: blyxa japonica. Siihen menee muutama euro mutta se on sen arvoista jos saa hienon ruohomaton akvaan. Löytyisi nyt vielä joku joka tätä kasvia suostuu myymään ja postittamaan...

Ainiin, mainitaan nyt vielä, että moorapuu ei uppoa kunnolla ja on kahlittu pohjaan likoamaan koristekiven avulla. Jospa se siitä muutaman viikon aikana antaisi periksi ja pysyisi pohjassa.

 Pieni rakas rohkea kultakimpale. Meinasi tippa tulla linssiin kun neiti urheasti heilutti häntää kun tultiin operaation jälkeen hakemaan. Mini saa olla nyt täysihoidossa ja ympärivuorokautisen huomiomme.

Septidinillä puhdistetaan, harsolla varovasti taputellaan.

Harsoliinoja kaksi tikkiriviä suojaamaan, ihoteipillä kiinnitys.

Ei se kauluri mukavin ole mutta omaksi parhaaksi.

Värikäs peti potilasta piristämään ja lupa nukkua sängyssä halutessaan.

Raketti-Spagetti-Minkula, Cannelloni-Murmeli ja Miro-Macaroni

Ihan ensimmäiseksi ei olisi tullut mieleen, että elukoiden uudet hellittelynimet tulevat pastatuotteista. Kaikki alkoi Miron lötköstä käytöksestä syliin nostettaessa ja minähän tietysti lässytin ipanalle, että "mitäs se minun pieni Miro-Macaroni!" samalla pennun masua rapsuttaen. Tästä avomies veti päätelmän, että pakkohan muillakin on olla teemaan sopivat nimet ja karjaisi melkein samalla sekunnilla, että Minihän on ihan Raketti Spagetti! Pienen mietintätuokion jälkeen Muru sai tittelinsä cannelloni-pastalta. Ei ihan perinteisiä lempinimiä mutta ei tässä perheessä ennenkään ole nimi elukkaa pahentanut (lämmöllä muistellen teitä rottapojat Stalin, Hitler, Mao, Mussolini, Saddam, Nero, Franco, Lenin, Gandhi, Napoleon, Taisto ja Puli).

Kolmen kopla.

Tätä kirjoittaessani herra Macaroni kehrää vieressäni varsin tyytyväisenä pieni vaaleanpunainen nenä nöpöttäen. Nyt kuitenkin kun olen ylistänyt kyseistä pentua tarpeeksi, voisin listata muutamia kommelluksia, joita tämän maukujan perheenjäseneksi liittyminen on saanut aikaiseksi!

Mirolla on aamuisin omat hepulinsa: pentu säntäilee pitkin olkkarin lattiaa (koirat ovat koiraportin takana makkarissa, eli niistä ei tarvitse välittää!). Kangasputki saa kyytiä ja lattialle jätetty pölynimurin pahvipakkaus kolahtaa aina silloin tällöin vasten tv-tasoa. Katala pahvipakkaus saa myös maistaa pikkukissan hampaita ja paketin yläosa onkin pienten reikien koristelema.

Kukkuu!

Viime päivinä Miro on löytänyt kaappeihin änkeämisen ilon. Koirien tarvikekaappiin on kiva tunkea itsensä (ja jotta sinne mahtuisi paremmin tulee luonnollisesti tiputtaa kaikki tieltä ensiksi pois). Yleisroju-kaappiin keittiössä Miro onnistui itsensä livauttamaan sillä aikaa kun kaapin ovi oli arviolta kaksi minuuttia auki. Katsoin helpommaksi vain jättää oven auki ja antaa pikku tuholaisen itse etsiä pääsytiensä ulos. Kissan onkiminen akvaarion varasuodatinten ja parin ämpärin takaa olisi ollut liian tuskallinen operaatio.

Muutama ilta sitten kissanpentu tutkaili asuntoamme sen verran huolellisesti, että kun oltiin avomiehen kanssa jo sängyssä telkkua katselemassa, pimeästä keittiöstä kajahti hento "RÄKS"-ääni. Mirohan se siellä juomalasin tiputti ja tuijotti ihmeissään pöydän reunalla, että mikäs ihme se oikein oli. Kehtasi vielä protestoida vastaan kun avomies toi kissan minulle siksi aikaa kun keräili lasinsirpaleita pois ja pikaimuroi pienimmät sirpaleet pois tassujen ulottuvista. Miro säesti tapahtumaa kaiken aikaa kiemurtelemalla sylissä ja laulamalla hennoilla "miu-mau-mäy"-äännähdyksillä ja minä huutelin avomiehelle kuinka "hänen kissansa on vandaali". :)

The mighty paw!

Muru ja Miro jakavat yhteisen harrastuksen: akvaarion tutkailu. Molemmat tuijottavat akvaariota silmät ristissä ja yrittävät pyydystää kaloja. Miro luottaa tassulla kalasteluun läimimällä akvaarion lasia, Muru yrittää napata fisut suullaan lasin vierestä. Molempien yritykset ovat yhtä huvittavia.

Mirolla tuntuu olevan loputtomasti energiaa! Jatkuvasti olisi leikkimässä jos vain jaksaisi leikittää. Telkkua katsellessa ollaan juoksutettu pentua kepillä, jonka päässä on sulkia ja muuta kivaa jahdattavaa. Jos jostakin syystä ei enää jaksa Miron kanssa leikkiä (kuten esimerkiksi sellainen vähäpätöinen syy, että yrittää vaikkapa nukkua), Miro löytää kyllä omat keinot viihdyttää itseään. Se voi tarkoittaa poukkoilua peiton päällä edestakaisin jahdaten varpaita tai vaikka mielikuvitus-smurffeja. Tai Mini-paran korvia - ne kun heiluvat niin kivasti tassulla pyydystettäessä!

Aamuherätys.

Miro tulee nyt erinomaisesti toimeen Minin ja Murun kanssa. Mini on nukkumakaveri ja Muru on leikkikaveri. Mini kun ei oikein ymmärrä, että miksi tuon oranssin karvapallon kanssa oikein pitäisi edes yrittää leikkiä. Murulle leikkikaveri kelpaa aina ja Miro ja Muru ottavatkin painileikkejä monta kertaa päivässä - Muru painii päänsä avulla ja Miro koko suurella olemuksellaan. Ovat samankokoisia leikkikavereita näin. Kyllä Mini silti silloin tällöin antautuu leikin vietäväksi - yhteiset riehumatuokiot ja juoksentelut pitkin kämppää kun ovat vastustamattomia.

Leikitäänko, Mini?

Leikkisitkös sä, Muru?

Ei kun nyt on pesuhetki!

Ja pesun jälkeen on päiväunien aika.

Oikeastaan Minillä ja Mirolla menee niin hyvin, että Miro on tehnyt Ministä uuden emonsa. Kyllä meillä kaikilla ilme venähti kun Miro päätti yhden leikkihetken päätteeksi alkaa kokeilla Minin nisiä ja tassulla yritti saada niistä vielä maitoa... Eikä Mini laittanut yhtään vastaan. Mitä tässä taloudessa oikein tapahtuu, minä vaan kysyn.

Nam nam, koiramaitoa!

---

Miro-Macaronin tuholista 19.02.2013:

- Aloitti riehumisen heti aamusta jahdaten minun varpaitani sekä pahaa-aavistamattoman Minin häntää.
- Kiipesi selkääni pitkin sohvan selkänojan päälle. Kirkunani kaikui läpi naapuruston.
- Pissasi kylppärimaton päälle. Yritti tunkea mukaan pesukoneeseen.
- Yritti varastaa kanasalaattia. Kun suunnitelma ei onnistunut, yritti varastaa voileipä-tarvikkeita. Tämän jälkeen yritti anastaa jälkkäriksi ollutta eilistä miehen synttärikakkua.
- Riehui olohuoneessa telkkarin takana. Irroitti johtoja sen verran, että luultiin telkkarin kosahtaneen.
- Kiusasi Murua ihan urakalla ja lopulta päätti pompata olkkarin ikkunalaudalle ja siitä huitoa naapurustoa vahtivaa Murua.

---

Eilen meillä oli avomiehen synttärikahvittelut ja muutamia vieraita kävi töllistelemässä vanhenevaa avokkia ja pientä kissa-tulokasta. Lähdettiin sitten parin kaverini kanssa viemään tyttöjä ulos ja annettiin koirien juosta vapaana. Virhe. Muru löyti jostakin ihmeestä SULAN ojanpohjan viemäriaukon vierestä ja päätti kieltohuudosta huolimatta sukeltaa veteen. Uimapulahdus pitkän ajan jälkeen oli niiiiin ihanaa, että pitihän sinne jorpakkoon hypätä vielä kerta kiellon päälle. Vaikka märkä leo saatiinkin nopeasti ylös, oli Murun turkki ehtinyt jo imaista p*skaveden kaikki aromit itseensä. Haju oli melko tyrmäävä. Hieman nolona tottelemattomuudestaan ollut leo talutettiin _hyvin pitkällä_ hihnalla kotiin ja tyrkättiin suoraan kylppäriin.

Ainakin valot olivat vesitiiviit....

Muru tienasi toiminnallaan aikaistetun kylpypäivän. Tytöt oli tarkoitus kylvettää vasta tiistaina mutta saipahan työntäytteisen päivän päälle alkaa saippuoida elukoita. Murun turkki oli taas ihan järkyttävä pestävä (kuten aina talvikunnossa ollessa!) mutta tunnin ahkeroinnin jälkeen leo oikein sädehti ja jopa tuoksui puhtaalta. Minin pesu oli kaikista helpoin. Avokki auttoi ja kun käytettävissä oli neljä kättä niin pikkukoiran sai puhtaaksi varsin nopeasti. Mirokin sai kokea ensimmäisen pesutapahtuman meillä. Ei saatu avokin kanssa pysyviä vammoja (muutama pikku naarmu vain) mutta luulen, että Miro hautoo kostosuunnitelmaa persikantuoksuisen pöyheän turkkinsa sisällä.

Muru päätti kaiken lisäksi pesuhetken päätteeksi, että nyt on tullut kevät ja on aika alkaa vaihtaa turkkia. Johan ne Ranuankin nallet jo heräsi! Tänään olenkin harjaillut Murua ahkerasti - aamullakin noin 3h - ja karvaa on jo nyt iso muovipussillinen ja lisää tippuu kaiken aikaa. Pölynimuri laulaa ja Miro leikkii irtoilevilla karvatupoilla.

Jäikö yhtään epäselväksi, että neiti Muru oli yön aikana

nukkunut "salaa" sohvalla?

Murun karvatupot hyötykäytössä Miron leluina.

Tytöillä on huomenna aika eläinlääkärille. Muru pääsee lonkka-kyynär-kuviin ja samalla Mini menee sterilisoitavaksi. Tämäkin pitänyt tehdä jo ajat sitten mutta saipa viimein varattua kyseisen operaation. Kohta minulla on kotiinviemisinä kaksi unista koiraa, joista toisella on tötterö päässä. Pienet rakkaat. Varmasti hyperventiloin täällä kotona leikkauksen ajan Minin puolesta ja jännitän maha kippuralla mitä Murun kuvissa näkyy.

Mini mököttää kun iltaruokaa ei ole ollut tarjolla. Eipä ole tiedossa aamupalaakaan. Parka.

---

Lopetetaanpa tämä bloggaus Miron terveisillä:


O¤E',.tg0olotttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo0000000000000000000o oo, .bbboooobbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbo,gtf.

T: Miro

Bloggarin pieni apulainen.

Meille tuli irvikissa!

Torstaina tytöt hoitoon (menivät Jimppa-puudelin + Jimpan kotiväen kanssa viettämään mökkilomaa!) ja perjantaina 01.02. kohti Poria. Hotelliin kirjautumaan, syömään ja nukkumaan. Oli meinaan aika monen tunnin matka. Lauantai palloiltiin lähinnä hotellissa sen jälkeen kun olimme ostaneet pakolliset tuliaiset tyttösille. Molemmat sai kivat lelut ja Minille löytyi kaiken lisäksi oma sohva! (Sellainen pienoiskoon...) Tässä vaiheessa molemmilla, avokillani ja minulla, oli jo jäätävä flunssa ja varmaan kuumetta. Sen vuoksi jätettiin kaupungin laajempi tutkiminen väliin.

Kelpaa makoilla!

Sunnuntaina suunnattiin malttamattomina kohti Irvikissan kissalaa! 15min hotellista lähdön jälkeen kurvasimmekin jo kissalan pihaan ja koputtelimme ovea. Miro oli vastassa ja terhakkaampana kuin koskaan! Oli sen näköinen, että "näiden kahden mukaan mä en lähde". Paperit kuitenkin teimme (laitettiin Miro miehen nimiin käytännön syistä), saatiin viime hetken vinkit, ruokapaketti, pari lelua yms. mukaan niin joutuihan se Mirokin lopulta puolipakolla kuljetuskoppaan.

Kotimatka meni hyvin. Miro pysytteli melkein koko matkan kopassa. Kerran Miroslove hyppäsi istumaan minun viereeni etupenkille mutta päätti sitten kipittää takaisin koppaan. Naukumista kuului vain siinä vaiheessa kun auto hiljensi ja käytiin tauolla.

Illalla noin klo 20 olimme Kuopiossa ja rättiväsyneitä. Molemmilla flunssa niin kunto alkoi jo loppua. :) Tämän kirjoittaneella flunssa paheni ja kuumeilu kesti viikon mutta se on toinen tarina se...

Mihin sitä ollaan matkalla?

Miro oli ainoa, joka meistä ei väsymystään näyttänyt. Vietiin Miron kuljetuskoppa vessaan ja näytettiin vessalaatikon sijainti. Nopeasti Miro sitten tepasteli ulos kantokopasta, tarkasti jokaisen nurkan uudessa valtakunnassaan ja aina välillä käväisi puskemassa minua tai avokkia. Ruoka ei maistunut mutta vesi kylläkin. Ekan yön avokki oli yötöissä ja Miro nukkui onnellisena kehräten minun pääni vieressä. :)

Pienet nokoset olivat paikoillaan tutkimisen välillä.

---

Ensimmäinen aamu.

Miro sai tutkia kämppää seuraavaan iltapäivään saakka. Silloin hain tytyt takaisin hoidosta. (Iso kiitos taas Sinikalle, Satulle ja Sepille tyttösten vahtimisesta!) Päätettiin tehdä totutus Miron ehdoilla ja laitettiin molemmat koirat kuljetushäkkiin ja tuotiin Miro katsomaan. Voi sitä sihinää ja karvojen nostelua! Miro yritti olla pelottava leijona ja tytöt vaan tuijottivat ihmeissään tuota sylkevää, sihisevää oranssia karvapalloa. Murukin jo pari kertaa ynähti, että "mikä ihme se tuo oikein on?".

Jos katse voisi tappaa...

Kun Miro oli alkujärkytyksestä jotenkin toipunut, päästettiin Mini tapaamaan pikkujellonaa ensimmäistä kertaa. Mini meni häntä heiluen iloisena toivottamaan Miroa tervetulleeksi - ja melkein sai päin näköä Miron pelottavasta vaaleanpunaisten anturoiden koristamasta tassusta. Lopulta Mini katsoi parhaaksi peruuttaa ollen matalampana kuin mäyräkoira ja mulkaisi minua kuin kysyen, että "kai tuolla on palautusoikeus?".

Kyllä sieltä Porista tuotiin ainakin yksi kiva asia.

Mini takaisin häkkiin ja päästetään villikko-leo tapaamaan uutta pikkuveljeään. Ihan eri lähestymistapa kuin Minillä. Leo riemastui niin kovasti, ettei itsesuojeluvaistoa ollut yhtään jäljellä. Muru porskutti pienen sähikäispallon luokse sydämet silmissään ja sai ensimmäiseksi rytmitetyn sarjaläimäsyn suoraan kuonoon. Se ei Murua pidätellyt. Neiti työnsi huomiosta riemastuneena kuononsa Miroparan pyllyn alle ja silloin kissa päätti, ettei tämä ole enää sopivaa ja tassut sutien pinkaisi pakoon kiipeilypuuhun, josta jatkoi murinaa ja sihinää Murulle vielä parin päivän ajan - Murun kiipeilypuun juurella ynisten ja kutsuen Miroa leikkiin. Näiden kuuden päivän aikana Muru on saanut Mirolta sarjaläimäyksiä kuonoonsa varmaankin kymmenisen kertaa - ja Miro on saanut Murulta ainakin yhtä monta pusua! Ennustan, että jahka molemmat löytävät yhteisen sävelen niin siperialainen ja leonbergiläinen ovat ylimpiä ystäviä.

Happy kitty, sleepy kitty...

Minin kanssa Mirolla menee nykyään hyvin. Pikkukissa uskaltaa jo vaikka pötkötellä Minin vieressä ja kerranpa tuo jopa paijaili Minin massua. Ei tarkoituksella (rapsutin Miroa samaan aikaan) mutta silti! Mini on vielä vähän epäluuloinen ja uskon, että mikäli se Ministä olisi kiinni, Miro olisi jo rei'itetyssä laatikossa pakattuna ja lentokoneessa kohti Indokiinaa. Sen verran Miniä tuntuu harmittavan se, että kaikista herkuista pitää tarjota Mirollekin pala. Eiköhän Minikin totu tilanteeseen pikkuhiljaa...

"Kyl me samalle tuolille mahdutaan, eiks?!"

---

Luonteeltaan Miro tuntuu sopeutuvan hyvin meidän pesueen jatkoksi. Miro on rohkea ja sosiaalinen pikkukissa, joka kehrää rapsuttipa Miroa tai ei. Miro on kova puhumaan ja ilmoittaa terhakoilla naukausuilla yleensä kaikesta mitä meinaa tehdä; "katsokaa, hyppään kiipeilypuusta alas!", "katsokaa, menen hiekkalaatikolle!", "katsokaa, alan leikkiä tällä hiirilelulla!". Kissa tuntuu olevan myös nopea oppimaan ja itsepäinen tietyissä asioissa. Nostapa Miroslove pahojaan tekemästä pois ja muutamassa sekunnissa otus on takaisin palopaikalla. Puolitoistametrinen sisäkukkamme on tästä kärsinyt hieman. :) Melko helppo kaveri Miroslove loppujen lopuksi on. Ainoa päänvaiva tähän mennessä on ruokavalio kun mikään ei tunnu kelpaavan raksujen lisäksi - paitsi Minin raksut. Tästä Mini ei ole liian riemuissaan.

Terhakka leijona.

Leikkisä kaveri.

Miro sai oman putken. :)

Ja se oli niin kiva!

---

Porissa apteekissa asioidessamme (nenäsumutetta, flunssalääkettä..) tajusin, että tytöt voisivat jo kaivata uutta matokuuria. Se on hyvä antaa kun palaavat mökkeilemästä. Ovat sen verran pahkasikoja molemmat luonteeltaan (lue: kovakalloisia tonkijoita), että pitää useamman kerran vuoteen madottaa.

Madotus on huippua tyttöjen mielestä. Silloin saa kaikkea todella namia matolääkkeen kanssa. Nyt on menossa päivä 1/3 (Axiluria käytän tällä kertaa!) ja matolääkkeen kanssa sai kananmunaa, märkää koiranruokaa, kissalta syömättä jäänyttä ruokaa nokareen, jauhelihaa ja ripauksen juustoa. Muru sai tämän lisäksi kermaviiliä, rasvalöntin ja aika paljon tujummin juustoa. Yritämme vieläkin siis lihottaa tuota koipeliinia. Ruoat katosivat muutamaan sekuntiin diktaattorin (minun!) vahtien vieressä, että tytöt pysyvät omien ruokakuppien edessä.

Nam nam!

Pakko vielä mainostaa yhtä asiaa; verkkovirralla käyvää manikyyri-/pedikyyrilaitetta! Voi ei mikä vuosisadan keksintö! Minulle avokki kai sen alunperin lahjaksi osti mutta se meni nyt koirien käyttöön. Tuolla saa mielettömän hienoksi tyttöjen kynnet ja tytöt eivät edes pelkää kyseistä laitetta, sillä siinä on yllättävän hiljainen ääni! Ja tarpeeksi pitkä johto, että yltää kurottelemaan. Käsittelin vartissa kummankin tyttösen kynnet ja on kyllä nyt niin upeat, että kelpaisi vaikka mainoslehtiseen!

Niin ja nyt kun mainostamassa ollaan niin hommattiin yksi asia meidän elukka-arkea helpottamaan: 2-in-1 pikaimuri. Olipa helppoa siivota tyttöjen kynsienleikkuun + viilauksen sotkut, Murun murustelut, Miron hiekkalaatikon edessä olevat irtohiekat ja ulkoa lenkiltä tulleet roskat. Ei tarvitse alkaa siivouskaapista kaivamaan pölynimuria tai harjalla ja rikkalapiolla säätää. Riittää kun nappaa keittiön "telakalla" latautuneen imurin käteen. Hyvä investointi, pakko myöntää.

Siinä on "ajovalotkin"! :)

---

Lauantaina käytiin hakemassa Mirolle lemmikkikaupasta kynsisakset kun koiran sakset olivat turhan järeät Miron pienille kynsille. Lemmikkikaupassa oli menossa "kissanpäivät" tapahtuma ja kaikkea kivaa oli alennuksessa - hommattiin siis herra Miro-Macaronille pari uutta lelua ja shampoo + hoitoaine pesemistä varten. Ensi viikolla on kylpypäivä tytöillä ja myös Mirolla. Katsotaan mitä tykkää ja onko muu perhe vielä elossa sen jälkeen.

Hyväksi todetut vetolelu ja pallolelut sulilla.

Valittiin hoitoaineeksi sellainen, mikä veisi turkista sähköisyyttä.

Löydettiinhän me tytöillekin jotain: vilkkuvalot pantoihin! Ja sellaiset ihan kunnolliset joita eläinkaupan pitäjä erikseen suositteli. Valittiin Murulle oranssi varoitusvalo (hihiteltiin ajatukselle, että osaavatpahan muut väistää Murua lenkillä) ja Minille valkea. Näkee missä nakki menee. Vielä ei olla testattu näitä mutta tällä kertaa pitäisi olla laatutuotteesta kyse, sillä pakkaus lupaa 100kg iskunkestävyyden, vesitiiviyden, 5km (!?) näkyvyyden valolle, 250h patterikeston ja +50C - -40C lämpötilakeston. Kaiken lisäksi tuote rekisteröidään netissä ja sillä on kolmen vuoden takuu. Katsotaanpa saako tyttöset _tällä kertaa_ huomiovalonsa hajalle. Edelliset eivät ole kestäneet. :D

Mitenhän käy tällä kertaa?