Wauuuu mikä kakku!
Mitäpä Murminaattorin vuoteen on kuulunut? Tokoilua, agin testausta (ilman hyppyjä Minin perässä innokkaasti kulkenut!), uintireissu Hyvinkään koirauimalaan seitsemän muun leon kanssa, leo-lenkkejä, koirakavereita, ihmiskavereita, pari kolme eläinlääkärireissua (ei mitään vakavaa, huuuh!), matkailua koko Suomen lävitse (Hangosta aina Kemijärvi-Rovaniemi -akselille), ihmisten ihastuttamista (ehkä myös vihastuttamista hölmöilyllään mutta eihän näitä muisteta!), koirapuistoilua, possunkorvilla ja mahapaloilla herkuttelua, mökkeilyä, yökyläilyä ja paljon, paljon leikkimistä! Toivon, että olen kyennyt aktivoimaan perheemme "pienintä" tarpeeksi ja oikeilla tavoilla, että neidistä kasvaa hieno ja kiltti koirakansalainen. Kiltti-kohta on jo saavutettu mutta vielä pentu-hölmöilyjä riittää. Korvat löytyy ja katoaa murkkuikäiseltä leijonalta vuorotellen; siskonihan tokaisi, että murkkuikäiselle koiralle pitää opettaa kaikki alusta. Jospa kertaus riittäisi näin alkuun..! Näemme koko yhteenvedon sitten noin vuoden päästä kun neiti Muru on virallisesti ns. aikuinen.
Muru kyläilemässä tätini luona. Oikealla tädin koiruli Demi.
Luulisin, että otsikkoa pitäisi selittää (vaikkakin hieman myöhässä). "Murminointi" terminä on kovin moniulotteinen mutta yleisesti ottaen murminointi on kuin aatelointi; sinulle annetaan kunnianosoitus ja arvonylennys. Murminointi kuuluu luonnollisesti vain Murun jaettavaksi. Onneksi Muru on hyvin reilu ja avokätinen mitä murminointiin tulee ja jokainen saa osansa murminoinnista harva se päivä - haluamattaankin.
Murminointi tapahtuu niin, että Muru tökkää istumalihaksensa vasten lattiaa (tai sohvaa tai muuta alustaa), nostaa oikean etukäpälänsä korkealle ilmaan ja läimäyttää kevyesti ja hellästi (lue; lujaa ja korkealta) murminoitavaa tarkasti keskelle päähän. Taloudessamme erityisesti Miniä murminoidaan usein. Epäilen olevani murminointi-asteikolla valovuosien päässä Ministä. Viimeisin murminoitava oli vanhempieni keittiönlattialla istunut siskoni. Jokin hieman häiritsi Murun sihtiä ja sisko sai murminoinnin selkäänsä. Tänään leikkaan Murun kynnet.
Jäällä lenkillä, pysähdyttiin saareen.
Pääsiäisenä meillä on suunnitelmissa lähteä Ristijärvelle kyläilemään. Saa nähdä mitä tytöt sanovat Nasu-kissan nähdessään. Nasu ei ole aivan yhtä tottunut koiriin kuin tätini kissa Viivi (joka muuten läimäytteli kerta toisensa jälkeen kuononsa liian lähelle tunkevaa murmelia yli sormilla laskettavan lukumäärän verran). Mini tuskin vähät välittää. Kissat kun ovat nakin mielestä epäilyttäviä olentoja.
Kiitoratailua!
Gene Simmons -kilpailu.
Väsytti päivän jälkeen. Tässä ollaan "mummolassa".
