tiistai 16. elokuuta 2011

"Mahrotonta nirsoelua!"

Minin puolelta. Mini on aina ollut hieman kranttu mitä tulee kuivaruokaan - märkäruokaa on sen sijaan syönyt ihan kohtalaisella menestyksellä. Nyt Mini on kuitenkin vienyt nirsoilunsa äärimmäisyyksiin ja omistajansa hermot ovat koetuksella. Mini nimittäin syö ihan tyytyväisenä MURUN ruokaa mutta kieltäytyy koskemasta omaansa (jota taas Muru söisi ihan mielellään). Kasvuikäiselle leonberginkoiralle tarkoitettu ape tuskin on se kaikista paras vaihtoehto tuolle reilun 10 kilon liki 4-vuotiaalle nakille, joten olen yrittänyt saada Minin syömään muita raksuja - huonolla menestyksellä.

Onneksi lemmikkikaupoissa on yleensä myytävänä n. 500g "kokeilupakkauksia" (vaikka niiden kilohinta on törkeä, tulevat silti halvemmaksi kuin seuraava pussikoko joka jäisi syömättä..). Tähän mennessä olen varmaankin kokeillut kaikki Royal Caninin pienten koirien ruokamerkit läpi. Myös nirsojen koirien ruoan. Royal Caninista siirryin kokeilemaan Eukanuban nappuloita. Siitä siirryttiin kokeilemaan josko markettiruoka kelpaisi (olisiko ollut Pedigreeltä?), koska sitä Minille syötettiin edellisessä paikassa. Neiti ei viitsinyt sitä edes haistella.

Tässä vaiheessa joku voisi huolestua - mutta kyllä Mini syö. Ei omaa ruokaansa vaan Murun kiposta. -__-

Seuraavaksi testissä lohenmakuinen ruoka, josta ei ollut saatavilla kokeilupakkausta. Tämän takia kyllä tungen nappulat pienen corgi-mixini kidasta alas vaikka yksi kerrallaan (3kg / 17eur?!). Kämppään levisi pussin avaamishetkellä vieno merellinen tuulahdus (= lemu oli kuin Kuopion sataman kalamarkkinoilta). Ihan naurettavaksihan tämä menee.

Onneksi Murulle kelpaa Royal Caninin sapuskat.

"Tätä mää kyllä söisin!"

perjantai 12. elokuuta 2011

Murulle iski sisustusvimma

Minulle on jo pitkään ollut selvää, että Murulla on silmää kauneudelle. Ihaileehan se itseäänkin harva se päivä heijastavista pinnoista. En kuitenkaan ennen tätä päivää arvannut miten taitavasti Muru osaa kämppää sisustaa - ja se vaati vain neljän tunnin poissaolon!

Lähdimme siis käymään Kuopiossa ja tytöt jäivät mökille kahdestaan noin neljän tunnin ajaksi. Meillä on ollut tapana jättää tytöt "minun huoneeseeni", koska tuvan puolella onkin sitten kaikkea, minkä hammastaminen voisi harmittaa melkoisesti (mm. 3 eri tietokonetta, järjestelmäkamera..). Olen melko varma, että siitä hetkestä lähtien kun "lepyttelylahjaksi" annettu possunkorva oli syöty, Muru käänsi sisustajanvaistonsa päälle ja alkoi järjestelemään huonetta uudelleen.

Neljän tunnin aikana kaikki koirien lelut oli kerätty siististi Murun omaan petiin. Sen jälkeen Muru oli vieraillut minun vaatevarastollani ja vuorannut lattian erilaisilla vaatekappaleilla. Näiden päälle oli aseteltu päiväpeitto - modernisti hieman vinoon. Kun lattia oli sävytetty kattoon ja seiniin sopivaksi, olikin aika siirtyä valaistukseen: Muru oli ajatellut, että tunnelmavalaistus syntyy, kun valonlähteen sijoittaa lattianrajaan. Pöytälamppu siis sijoitettiin hienosti lattialle nojaamaan seinää vasten.

Valaistuksesta neiti siirtyi yksityiskohtiin ja ajatteli selvästi myös minun viihtyvyyttäni. Muru oli sijoitellut muutamat Koiramme-lehdet tyylikkäästi kirjoituspöydän tuolin alle (että ne olisivat käytettävissä mutta eivät tiellä!) ja meikinpuhdistusaine-puteli oli kätevästi pienellä sohvalla, ettei minun tarvitse kumartua sitä ottamaan.

Viimeistelynä Muru oli tuonut sängylle tyynyn ja yöpuvun viereen kissakorvaisen hiuspannan. Ehkäpä neiti yrittää sanoa, että "käytä noita korvia, sovit paremmin laumaan". :)

Vaikka sisustusvietti oli vahvana, ei tuhoamisvietti ollut kuitenkaan herännyt. Kaikki tavarat olivat ehjiä lehtiä myöten - lukuunottamatta nurkassa ollutta pahvilaatikkoa.. Mutta se oli ollut Murun omaisuutta jo aiemmin. ;)

Sisustusgurumme.

maanantai 8. elokuuta 2011

Rakkailla lapsilla on monta nimeä

Elossa ollaan vielä ja mökkilomaa on noin viikko jäljellä. Sen jälkeen harjataan viimeiset neulaset, kuivuneet lehdet ja ruohotupsut tyttöjen turkeista ja otetaan suunta takaisin Kuopiota kohti.

Ajattelin kirjoittaa tähän bloggaukseen "isomman pienen" uusista lempinimistä. Suurimman osan neiti ansaitsi jo ennen mökille lähtöä; Murmeli (aina, kun neidillä on hepuli päällä), Mursu (erään nimeämättömän henkilön antama nimi..) & Murminaattori (tuhoamisvimma päällä ollessaan).

Kuitenkin kaikista suloisin lempinimi juurtui Murulle juuri mökkiloman alussa: Ripa-Rapa! Missäkö tämän nimen juuret? Kuvitellaan tilanne, jossa mökki on juuri siivottu; imuroitu, lattiat lakaistu & luututtu, pölyt pyyhitty, tavarat järjestelty.. Ja sitten ovea avattaessa tupaan pöllähtää etäisesti sutta muistuttava luppakorvainen karvapallo, joka kaikesta päätellen on juuri käynyt kahlaamassa ja pyörinyt paluumatkalla sammaleissa, hiekassa, kuolleen villieläimen ruhon päällä, poikennut kuistin edessä olevassa mutalammikossa ja nyhtänyt "tuliaiskukkakimpuksi" tukon ruohonkorsia. Aivan, se on meidän Ripa-Rapa, tuttavallisemmin "Ripa"!

Minikin ansaitsi mökillä uuden kutsumanimen. Sanon neitiä "Pulleroksi". Ja tämä nimi pätee niin kauan kunnes neiti on karistanut vielä n. 2kg vyötäröltään. Pullero on siis tiukalla ruokavaliolla mentyään syömään Ripa-Rapan ruokia. Tiedä vaikka maastonakki olisi halunnut kasvaa kuin pikkusiskonsakin - ja kasvoihan se! ...Leveyttä nimittäin. Tarkemmin ottaen liki 3kg, joka on tuon kokoiselle nakille melkoisesti.

Tänään lähdetään tapaamaan hyvää kaveriani ja hänen kolmea muksuaan (ei, nämä eivät ole niitä ns. karvamuksuja vaan Homo Sapiens -lajiin kuuluvia). Viime kerrallakin meni oikein hienosti. Molemmat tykkäsivät lapsukaisista (tai siitä, että lapsoset lahjoivat koiria ties millä nameilla) ja olivat päivän päätteeksi kovin väsyneitä. Varmaan menemme samalla reissulla tapaamaan Minin poikakaveri Jimppaa, kerta samalla suunnalla ollaan. Tytöt ovat sen verran hienoja autossa matkustajia, että ihan mielellään neidit ottaa mukaan.

... Ja kun puheeksi tulivat namit, mainittakoon vielä, että tytöt pitivät omatoimisen karkkipäivän viime lauantaina. Emäntänsä syntymäpäivälahjaksi saadut karkit katosivat kahden rohmun kitaan heti kun vain silmä vältti. Kaiken huipuksi pussi oli rötöshetken alkaessa avaamaton. Mitä oma-aloitteisuutta!

Pullero ja Ripa-Rapa vahtipaikalla