Randomia

Normirähinää. Laiskaa semmoista.

Muru ja rusettipinni :D

Pölhöilyä

Tuulta ja sadetta uhmaten rämmimme läpi metsämaiseman ja viimein kovan työn ja tuskan jälkeen saavutimme määränpäämme. Kaunista, eikö?

Ei ihan niin kesäistä vielä.

Jos totta puhutaan, niin yllä olevassa kuvassa näkyy Pölhön saaren rantaa. Ja "tuska ja kova työ" tarkoittaa noin viidensadan metrin kävelyä pieneltä parkkipaikalta hiekoitettua polkua pitkin Pölhön grillikatokselle. ;) Ja kaiken lisäksi Pölhö sijaitsee muutaman kilometrin päässä Kuopion keskustasta Saaristokadun varrella. Mielettömän hieno juttu siis, että näin läheltä keskustaa löytyy tämmöinen isohko paikka, jossa on mahdollista grillatakin. Sadekaan ei haittaa, koska paikalla on kota.

Sinne siis mentiin tyttöjen kanssa retkelle. En yksin lähtenyt vaan oli meitä isompi porukka matkassa. Koska Pölhö on sen verran kaukana kuitenkin ajoteistä yms. asutuksesta, annoin tyttöjen riehua vapaana jonkin aikaa. Kävivät jopa kahlailemassa rannassa. Mini leikki vanhaan tapaansa vinttikoiraa ja härnäsi Murua. Muru kuitenkin itsepintaisesti juoksi perässä aina sen minkä pystyi. Loppuajasta Mini sai olla vapaana (tuli hyvin kutsuessa, eli vapaus ansaittu!) ja Muru jammaili kaveriporukan kanssa kodassa. Mini jopa intoutui esittelemään "agilitytaitojaan" eli kotaan ei tultu kutsuttaessa tietenkään oviaukon kautta vaan hypäten ja nousten metrin korkuista seinää pitkin. Murua harmitti, koska en antanut sen loikkia perässä. ;)

Vahtikoira Mini.

Unenpöpperöinen pentu :)

 Semmoista notskia. Ei grillattu kuin maissia kaverin kanssa.

 Lopussa tytöt joutuivat varmuuden vuoksi  hihnaan..

.. Koska paikalle ilmestyi muuta porukkaa. :)

Lähdettäessä alkoi sopivasti satamaan ja päästiin autoon suojaan juuri ennen kuin vettä alkoi tulla rankemmalti. Onnistunut reissu siis; raikasta ilmaa 3-4h ajan ja väsyneet koirat.

Tänään kävin aamulla varaamassa Murulle rokotuksiin ajan eli semmoinen kokemus neidillä edessä ensi viikon perjantaina. Tänään annoin molemmille matokuurin. Se olikin naurettavan helppoa. Tahnaa vaan kermaviili-jauheliha-mixiin ja meni vauhdilla alas. Kävin myös hakemassa apteekista auton ensiapulaukkuun kyypakkauksen.. Parempi vaan varautua kaikkeen.. Muru kun pentumaisesti maistelee ihan kaikkea. Onhan tuon suusta nappastu pois jo parit tupakantumpit, käärepaperia, muoviroskaa ja pikkukiviä.. Kauhea haloo mediassa koiranpaskasta teiden varsilla ja sitten tupakantumppeja joka paikka täynnä ynnä muuta roskaa - ja selvyydeksi, minähän myös kerään noiden jätökset jos ne johonkin muualle kuin ojaan menee tekemään..

Heh, että ei jää koiranpaska viimeiseksi asiaksi tässä kirjoituksessa, laitetaan vielä yksi kuva. Eli tytöt kaivoivat lelukorista ison luun ja omistusriitaa siitä ei saatu aikaiseksi. Hienosti molemmille riitti. :)

"Nam!" (Taustalla Murun sisustama kuljetushäkki!)

Kaverien kanssa riekkumista

Eilen käytiin ihan extempore vierailemassa kaverini ja tämän koiranpennun luona. Lumikki, 5kk, ei aluksi meinannut edes huomata, että "vakikamun" seurassa tuli jokin karhunpennun näköinen otus! Sen verran riehakkaasti pieni terrieri Miniä tervehti. Muruun tutustuminen meni kaikesta huolimatta hyvin, vaikka uskonpa, ettei Lumikki tajunnut, että Muru oli sitä nuorempi. Sen verran paljon Lumikki selälleen Murun edessä heittäytyi - ja Muru oli kovin ihmeissään. Alkuällistyksen jälkeen kolmikko kuitenkin leikki riehakkaasti ja Muru ja Mini kaivoivat Lumikin piilottamia herkkupaloja esiin minkä kerkesivät. Leikkiä riitti ja ruokakin tarjoiltiin kaverin luona (olin Murulle napannut kauhallisen sen omia nappuloita mukaan - hyvin maittoi!). Vierailu kestikin useamman tunnin. :) Kaverin sisko ja siskonpoikakin vierailivat ja ihastelivat Murua - ja Miniä, jonka hieman ohentunut turkki herätti hilpeyttä. Lopuksi käytiin ihmettelemässä läheisellä metsäpolulla ja uskalsin pitää tyttöjä siellä myös jonkin verran vapaana. Muru tuli ihan nätisti kutsuttaessa eikä kovin kauas meistä lähtenyt. Oikeastaan se taisi vain Miniä seurata ja kun piti Minin käskyllä lähellä niin ei Murukaan kovin omille teilleen uskaltanut löntystää.

Kaverin kameralla otettiin muutama yhteiskuva, kattoo josko niitä saisin pyydystettyä tähän kirjoitukseen muutaman lähipäivinä. :) Itsellä on vain tarjota tuolta metsäpolulta muutama kännykällä otettu räpsy, jossa Lumikki näkyy hyvin epätarkasti. Se kun paistaa turkinvärillään maastosta kuin itsepintaisesti sulamasta kieltäytynyt lumipallo. :D

Mini johtaa kuten tavallista.

Tutkimista.

"O'hai!"

Lumipallo.

Kolmen kopla :)

Kotona ramaisi.

Ps: Muru osaa antaa tassua jo makuuasennostakin! Ja minä kun luulin, että Mini olisi ollut helppo koulutettava.. :D

Murun kouluttamista

Pieni video koulutustilanteesta. Hankala itse kuvata samaan aikaan! "Maahan" -käsky ei vielä onnistu ilman kädenkin viemistä maahan mutta siitä opetellaan pois kunhan varmuutta tulee lisää - ei voisi pari päivää sitten harjoittelemaan aloitetun tempun jälkeen paljoa enempää vaatiakaan. Fiksu likka. :)



Muru painoi tänään 11,3kg, siis +1,3kg viime viikosta.

Karvanlähtöä ja kavereita

Tänään oli ensimmäinen kerta kun Muru sai vieraita kotiin. Muru on siis viettänyt melkein kaksi viikkoa uudessa kodissa ja nyt ajattelin, että on ok päästää kavereita kylään kun Murulle on meidän "ydinperhe" tuttu. Tuo saa myös tavata joitakin ennalta valittuja kavereiden koiria kohtapuoliin (tietty sellaisia, joista tiedän, että ovat ystävällisiä ja rokotukset kunnossa). Negatiivisia kokemuksiahan tässä ei haluta vaan näytetään Murulle, että koirakaverit ovat yhtä kivoja kuin ne ihmiset jotka tulevat rapsuttamaan ja silittelemään. :)

Minillä on ollut ihan hirmuinen karvanlähtö. Osasyyllisenä pidän Muru-stressiä.. Ja veikkaanpa, että tuolle on myös juoksut tulossa.. Tai mitä veikkausta tässä tarvitsee, tänään se on yrittänyt kiivetä Murun selkään kun hormonit alkavat hurista. Kielto (onneksi) tehoaa. Voihan se toki olla alistamistakin mutta Mini tuota harvoin tekee ilman, että juoksut olisivat ajankohtaiset..

Tämän perusteella Mini vaihtaa talviturkin suoraan bikineihin..

(Saalis parilta päivältä suoraan Ministä sekä sohvasta. Mukana ei

ole pölynimuriin päätyneitä karvoja lattialta..)

Murun ensimmäinen rokotus on 12 viikon iässä. Eläinlääkäri neuvoi antamaan Murulle matokuurin 10 päivää ennen tätä, joten ensi viikolla sitten madotetaan Muru (ja Mini). Huomenna on Murun punnitus. :)

Meinaa jäädä kirjoitus lyhyeksi, joten pistetäänpäs vähän lisää kuvasaastetta.

"Gimme that!"

Kultamussut. <3

Ettei ihan tylsäksi söpöilyksi menisi. :D

Kapinaa havaittavissa!

Murulla on pieni kapinavaihde päällä. Kaikkea pitää kokeilla ja hakee kunnolla rajoja. Tänään olen mm. napannut parit kengät Murun suusta, raahannut pennun suihkun ritilän päältä, kieltänyt maistelemasta nojatuolia ja katsonut kummissani kun kaulaliina lipuu ohitseni - Muru luonnollisesti veturina. Myös yhden huovutetun rottamagneetin tuo rontti nappasi ennen kuin siirsin magneetit ylemmäs jääkaapin ovea. Kovin olen siis varpaillani!

Murusen energia tuntuu välillä loputtomalta. :) Tämänpäiväisten tihutöiden lisäksi Muru on mm. päässyt jo kolme kertaa ulos (ja pissannut varmaan kolme kertaa sisään), leikkinyt niin Minin kuin minunkin kanssa ja repinyt narulelua ihan yksinäänkin. Onneksi Muru uskoo melko hyvin jo ensimmäistä A-A! -käskyä..

Olen myös kouluttanut Murua muutamalla peruskäskyllä. Tällä hetkellä neiti osaa jo melko hyvin "istu" ja "tassu" -käskyt ja luoksetulo on kaiken aikaa varmempi. Seuraavaksi kokeillaan "maahan".. Kun nuo edellämainitut sujuvat ilman arvailuja ja Muru ymmärtää myös käskyä tarkkaan kuunnella.

Pösilökaksikko.

Eilen oltiin agiradalla koko pesue ja mukaan saatiin myös Minin ja Murun "mummo". :) Agiradalla ei ollut vieläkään muuta kuin talven yli levänneet pari estettä.. Noh, niitä mentiin Minin kanssa Murun katsellessa vieressä. Hienosti Mini meni matalan hyppyesteen sekä A-esteen.

Sitten annettiin koirien riehua kahdestaan.. Juoksivat hurjana ja nauttivat kauniista kevätpäivästä. Ja silloin se tapahtui. Mini sai todennäköisesti jonkinlaisen aivopierun ja lähti kentän laidalta suoraan ojalle. Kielsin. Ei totellut. Kutsuin. Ei totellut. Jouduin ehkä kutsumaan kymmenisen kertaa (Mini aina lähti tulemaan kohti mutta sitten oli jotain mielenkiintoisempaa ja kääntyi takaisin.. Raivostuttavaa!) ennen kuin Mini takaisin tuli. Tätä ennen se on yleensä aina hienosti tullut. Koskaan ei ole tällä tavalla totaalikieltäytynyt. Liekö Muru-stressi syynä? Kuitenkin, koska Muru seuraa Miniä joka paikkaan, seurasihan se sitä myös matalaan liejuiseen ojaan. Tuloksena kaksi hirveältä haisevaa koiraa. Minin turkki onneksi kuivuu nopeasti mutta Murun taas.. Vaikka kaadoin loput juomavedet Murun päälle (noin litran..) ei se siitä juuri puhdistunut. Koitin myös hieman Murun turkkia harjata, että kuivuisi nopeammin. Seuraavalla kerralla taitaa Mini menettää vapaana juoksemisen mahdollisuutensa. Toisaalta toivon, että seuraavalla kerralla ovat saaneet aikaiseksi laittaa aidat takaisin kentälle, ettei tuota ojamahdollisuutta edes olisi..

Perjantaina punnituksessa Muru painoi tasan 10 kiloa. On siis tullut 1,2kg lisää kasvattajalta lähdön jälkeen. Muru nirsoilee nappularuoan kanssa vieläkin jonkin verran, muuta syö kyllä paremmin kuin hyvin.

Mini taas kärsii Muru-stressistä ja sen vatsa onkin ollut löysällä. Tuo tuntuu reagoivan kaikkeen vatsallaan.. Onneksi parempaan on jo suunta. Vieläkin on karvanlähtöä päällä ja on menettänyt jo hienon kauluksensa.. Tosin näin käy joka vuosi.

Aurinko paistaa, eli kohta taas Murua ulos viemään. Mini pääsee ulos kolme kertaa päivässä kuten ennenkin. Muru taas käy näiden lisäksi kolmisen kertaa myös yksinään ulkona (no minun kanssa, ei nyt ihan yksinään) ja hihnakäyttäytyminen on ihan ok verrattuna Minin alkuaikoihin. Eli Muru ei hihnan kiristyessä edes yritä kiskoa itseään eteenpäin. Istahtaa vain alas ja kääntyy tuijottamaan minua. Taidan kuitenkin Murun opettaa vierellä kulkemaan ulkona niin ei vedä edes vahingossa..

Muru ei pysy vauhdissa ja Mini härnää. :)

 Kenttäilyä.

 Lepotauko.

 Juomatauko.. Ja sen jälkeen pitääkin tassuja kipossa kastella.

 Mini ja potentiaalinen uhka. Eli varis siellä pienenä pisteenä kaukana.

 Niin vahtikoiraa..

Temppukoira Minin neljän tassun "yleisö" :)

Muru kotiutuu

Muru kotiutui yllättävän nopeasti. :) Kotiutumisen kriteerinä pidän sitä, että nyt on pari päivää ollut "kaiken maistelemista" ja rajojen hakemista.. Eli mitä sitä aikailemaan, peruskoulutusta leikin varjolla olen jo käynnistellyt.

Sisäsiistiksi oppiminen on kaiken aikaa käynnissä. Muru käy ulkona (Minin kanssa tottakai!) noin joka toinen-kolmas tunti, eli ehkäpä noin viisi, kuusi kertaa päivässä alkaen heräämisestä aamulla ja päättyen juuri ennen nukkumaan menoa illalla. Leikin jälkeen, ruoan jälkeen, unosten jälkeen.. Muru tuntuu latkivan välillä "huvikseen" vettä, eli ehkä pitää alkaa senkin kanssa hieman katsomaan. Yön Muru ja Mini viettävät makuuhuoneessa, eli eivät keittiöön vesikupille edes pääse. Tänään Muru ei enää isompaa hätää sisälle tehnyt.

Ensimmäinen käsky jota opetellaan on luoksetulo. Tämä onnistuu jo parin päivän jälkeen kohtalaisen hyvin! Muru tulee kun tarpeeksi yhdistää "Muru, tule!" käskyä mukaviin asioihin, kuten ruokaan tai leikkiin. Tärkeintä on, että luoksetulosta seuraa aina jotain kivaa Murulle. Hieman vielä tuntuu miettivän, joten pyrin tekemään näin alkuun luoksetulosta mahdollisimman helppoa.. Eli kutsutaan Murua kun se jo valmiiksi seisoo paikoillaan / istuu miettien minne menisi, ei siis silloin jos se leikkii tai makoilee (eli ei tarvitse leikkiä lopettaa = ei luoda vahingossakaan luoksetulosta negatiivista). :)

Toinen käsky mitä opetellaan näin ohessa on se perinteinen "istu". Sekin tosin näin alkuun aina ruokakuppia annettaessa. Yhdistetään sitä sitten myöhemmin muuhunkin.

Muita perusjuttuja on mm. yksin jääminen. Ensimmäistä kertaa harjoitin Murua niin, että se jäi portin taakse olohuoneeseen kun minä taas olin keittiössä (eli näki minut kaiken aikaa, muttei päässyt luokse). Ja voi sitä huutoa ja vinkunaa! Taisi olla oikea 15-20 minuutin protestilaulu. Lakkaamatonta mölyämistä koko "rahan" edestä. :) Noh, kun yritti esittää mahdollisimman välinpitämätöntä, Murukin viimein hiljeni. Kun se oli ollut muutaman minuutin hiljaa, avasin portin ja en vieläkään kiinnittänyt siihen huomiota, vaikka se villiintyi ja seuraili minua innoissaan. Siinä vaiheessa kun Muru oli ollut pari minuuttia rauhallinen (ts. omissa oloissaan), otin vasta kontaktin. Tätä harjoitusta pari kertaa (Mini katsoi murua kuin amatööriä!) ja sitten siirryttiin astetta edistyneempään "yksin jäämiseen", eli menin oven taakse niin että Muru ei minua nähnyt. Taas sama mökä ja ulina alkoi mutta nopeasti se myös loppui, ehkä nopeammin mitä ensimmäisissä harjoituksissa. Viimeiseksi siirryttiin siihen, että poistuin asunnosta vähäksi aikaa. Oven taakse odottamaan, että ulina loppuu ja sitten takaisin kotiin kiinnittämättä Muruun (tai harjoituksesta kiinnostuneeseen Miniin) mitään huomiota. Tämä harjoitus kun meni hyvin muutaman kerran, uskalsin tänään jättää Murun Minin kanssa kauppareissun ajaksi kahdestaan olohuoneeseen (noin about tunniksi). Kun kävelin autolle, tuuletusikkunasta kuului Murun uikutus mutta palatessani oli hiljaista. Kyllä se tästä. :)

Yksi tärkeä "käsky" on tietysti "Ei!", tosin minä käytän siinä terävää "A-A!" -äännettä. Se on helpompi, koska se lähtee korkeammalta ja on mielestäni terävämpi kuin tuo suomen kielen "ei"-sana. Muru tuntuu hyvin yhdistävän tämän sanan kiellettyyn asiaan. Esimerkiksi jos leikitän Murua (tai rapsutan masusta) ja Muru lähtee käyttämään leikissä hampaita näykätäkseen, terävä "A-A!" saa sen heti lopettamaan - tosin leikkikin loppuu siinä vaiheessa täysin, että sanalla myös olisi tehoa. Käsky toimii myös hyvin jos Muru koittaa maistella jotain huonekalua. Taas terävä "A-A!" -> Muru lopettaa heti -> minä nappaan lähimmän lelun lattialta ja tyrkkään Murun suuhun -> Muru vaihtaa huonekalun maistelun leluun. Leluja lattiat täynnä.. :D

Viimeinen asia, jota Murulle olen näin alusta alkaen opettanut, on ulko-ovesta sisään tuleminen. Eli ensimmäiseksi minä menen, sitten Mini ja sitten vasta Muru - kun on saanut luvan siihen. Jokaisen ulkona käymisen jälkeen olen Murun oven eteen pysäyttänyt ja siinä sitä pitänyt, vaikka miten pyrkii sisälle. Tänään viimein Muru yllätti: ovelle saavuttaessa Muru istahti ovimatolle eikä yrittänyt tunkea sisälle ollenkaan. Tuijotti vain minua "no, vauhtia siinä!" -ilmeellä. Siinä sitten Minin komensin sisälle (ja Muru ei hievahtanutkaan!) ja kun sanoin Murulle "noniin, tule Muru", silloin neiti nousi heti pystyyn ja tepsutteli ovesta sisään. Siis mitä ihmettä, voiko se olla noin fiksu, katsoiko se Ministä mallia vai oliko tämä sattumaa? :D

Mutta näin, johdonmukaisuudella siis mennään eteenpäin. Minikin "kouluttaa" Murua ja on murahtanut muutaman kerran (ihan aiheesta, Murulla ei ole oikeutta mennä Miniltä luuta ottamaan). Yhdessä Muru ja Mini leikkivät jo todella usein. Mini on sen verran leikkisä tapaus, että kun Muru aloittaa leikin, yleensä Mini lähtee mukaan. Tänään oli kiva katsella kun nahistelivat pupulelusta. Mini kiskoi vinkuvasta osasta ja Muru roikkui köysiosassa kiinni. Molemmat kiskoivat ja ravistelivat ja hauskaa näytti olevan.

Harjailin Murua leikin ohessa sieltä täältä, eli koitan tehdä siitäkin tapahtumasta positiivisen. Murun takajalkojen karvat olivat hieman takussa (ei pahasti, mutta enemmän kuin muu turkki :)) mutta eihän tuo ollut moksiskaan. Vasemmalla kädellä leikitin Murua narulelusta ja oikealla harjasin selvittelyharjalla (tuommoinen ei-niin-tiheäpiikkinen harja, jossa on pyörivät piikit jotka eivät jää turkkiin kiinni). Hienosti meni.

Tämän viikon työlistalla on myös kynsien leikkuuta (mitenhän tästä saa positiivisen kokemuksen näin leikkisällä koiralla - pitänee laatia sotasuunnitelma joka sisältää herkkuja!) ja turkin pesua. Jälkimmäinen menee varmasti hyvin, sen verran innoissaan tuo on vedestä. Piti napata metallisesta autohäkistä iso muovikaukalo (pohja) vesikupin alle, kun Muru huomasi, että vesikuppia on ihan huippu läiskyttää noilla karhuntassuillaan..

Ruokinnasta sen verran, että näin parin päivän jälkeen Muru ei syö niin paljon kuivamuonaa (Royal Canin Giant Puppy) kuin pussin kyljessä olevassa taulukossa lukee. Saa tuon kuivamuonan lisäksi kasvattajan ruokintaohjeen mukaisesti myös kermaviiliä/AB-piimää, raastettua porkkanaa ja tänään sai ensimmäisen kerran nokareen raakaa lihaa (lihaa saa antaa muutaman kerran viikossa) sekä kananmunan keltuaista. Minin ruokaa Muru sen sijaan mielellään söisi. Harmi vaan, että ollaan Minin kanssa samaa mieltä siitä, ettei se Murulle kuulu. :) Noh, ensi perjantaina punnitaan Muru ja katsotaan minne suuntaan kehitys vie..

"No mutta huomenta Mini!"

Päivälevolla.

Muru kotona :)

Koitetaanpa hieman tiivistää tätä blogikirjoitusta. Paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen! Mainitaan nyt ensimmäiseksi, että Muru saapui turvallisesti Kuopioon kotiin (otsikostakin voisi jotain päätellä :D).

Matka kohti Rovaniemeä alkoi torstaina aamulla. Perille saavuin iltapäivällä. Illalla käväistiin kavereiden kanssa Subwayssa ja pikaisesti kaupassa. Perjantaina auton nokka kääntyi kohti Kemijärveä. Matkaa oli aika tarkalleen tunnin verran ja hieman perhoset lentelivät vatsanpohjassa. Puoliltapäivin olinkin jo kennelillä. Heti alkuun näin kennelin omat hauvat sekä Ahkun, pentueen emon. Komeita kaikki, etenkin vanha herra Justus. :) Siitä sisälle ja siellähän se oli, sininauhainen tyttöpentu! Olisikohan rakkautta ensisilmäyksellä liian lievä ilmaisu?

Muru oletettavasti etualalla kahden viikon ikäisenä..

Muru kennelillä 3.5.2011

Kennelillä vierähti muutama tunti (olisihan siellä kauemminkin ollut, oli vain aikataulut jo laadittu..) kuunnellen kaikkea hoito-ohjeista pentueen historiaan. Samaan aikaan haettiin myös Murun veli, josta taisi "Turo" tulla mikäli oikein muistan. Lisäksi tunnelmaa nostattivat kaksi pohjalaispentua. Vilkkaita riiviöitä!

Matka Kemijärveltä Rovaniemelle ei sujunut kauhean mallikkaasti. Muru hätääntyi yksin kuljetuskopassa (parka :( ) ja itki ja huusi lähes koko tunnin matkan ajan. Samalla pikkuneidin massu meni sekaisin. Pahaa teki kuunnella sitä uikutusta. Rovaniemen päässä Muru rauhoittui todella paljon päästessään ihmisten viereen. Matka Rovaniemeltä Kuopioon sujui mainiosti: Muru köllötteli takapenkillä ja aina joku istui vieressä. Pysähdyksiä oli laskujeni mukaan viisi ja jokaisella pysähdyksellä Muru käväisi pissalla ja joi hieman. Kiittelyjen jälkeen jatkettiin aina matkaa. Kaverit lähtivät kohti Kiteetä Joensuuntien kohdalla ja Muru matkusti viimeiset ~20km etupenkillä, mikä sekin sujui hienosti. Sitten oltiinkin jo kotona.

Autossa matkalla Kuopioon..

Kannoin Murun suoraan autosta kotiovelle (oli muuten uninen ipana!). Siitä sitten päästin neidin tutkailemaan asuntoa. Kovin rohkeasti Muru lähtikin paikkoihin tutustumaan pitkästä päivästä huolimatta. Muru kiersi jokaisen nurkan läpi, huomasi lelukorin ja nappasi narulelun ja vei sen koiranpetiin. Fiksu neiti. :) Kokeilin vielä tarjota hieman ruokaa mutta eihän tuo malttanut kuin nuolla hieman kermaviiliä. Vielä kerran ulos pissalle ja päivä oli pulkassa. Tässä vaiheessa kello oli lähempänä yhtä yöllä, joten koitettiin seuraavaksi nukkumista.

Ensimmäinen ilta kotona.

Yö meni hyvin suhteessa siihen, mitä "kauhutarinoita" olen joidenkin koirien ensimmäisestä yöstä vieraassa paikassa kuullut. Muru itkeskeli aikansa, kierteli pitkin makuuhuonetta, ramppasi vesikippo-sanomalehtikasa -väliä ja lopulta asettui nukkumaan koiranpetiin, jonka olin nostanut sängyn viereen. Arvelisin kellon olleen aamulla 3-4 välissä kun viimein Muru hiljeni ja itse nukahdin.

Herättyäni kurkkasin heti sängynlaidan yli; siinähän Muru kuorsasi selällään koiranpedissä, tassut kattoa kohti. Siitä katse ohjautui hieman varauksella muualle makuuhuoneeseen. Yllätys oli varsin mukava; Muru ei ollut nakerrellut mitään ei-toivottavaa. Jos jostain pitäisi huomauttaa, niin jokainen pissalätäkkö ei ollut sanomalehdelle osunut - mutta eihän tässä täydellistä suoritusta haettukaan. Yleisesti ottaen ensimmäinen yö sujui siis varsin hyvin. :)

Lekottelua Minin karvanlähdön kuorruttamassa pedissä.

Murukin heräili pikkuhiljaa. Siitä siis aamupalalle. Murun mutustellessa aamiaista (nyt maistui jo raksutkin!) siivosin pissalätäköt ja luuttusin lattiat. Uudet sanomalehtipaperit ja koti oli taas valmis sotkettavaksi. ;) Murun syötyä pidettiin pieni tauko ja sitten kannoin Murun kotoa suoraan pihan poikki ja nurmikolle. Hieman Muru kierteli ja kaarteli mutta siihen lirahti pisut oikein mallikkaasti. Isomman hädän Muru kyllä hoiti vaivihkaa myöhemmin eteisen sanomalehtipaperille. Kenties liikaa paineita kirkkaassa päivänvalossa!

Kotona pieni leikkituokio (narulelu osoittautui varsinaiseksi hitiksi!) ja vaivihkaa myös harjailin Murun turkkia leikin lomassa. Päivä meni samaa rataa jatkaen kunnes iltapäivällä lähdettiin hakemaan Miniä kotiin. Pysähdyttiin menomatkalla vanhempien luona (Muru otti yhtä lunkisti vierailun kuin autossa olonkin..) ja siitä jatkettiin Pielavedelle.

Pielavedellä Muru tapasi ensimmäistä kertaa "isosiskonsa" Minin. Tapaaminen meni kuten olin ajatellutkin: Mini ihastui pieneen leonbergiin heti ja ensimmäisten nuuhkaisujen jälkeen kaksikko aloitti jo telmimään. Sitten kuljettiin veturina ja perävaununa (Mini tietty johdatti) ja Ministä muotoutui hetkessä idoli Murulle. Pielavedellä vietettiin aivan ihanassa kevätsäässä muutama tunti jonka jälkeen lähdettiin kolmistaan takaisin Kuopioon. Siirsin kuljetuskopan kontista takapenkille ja kun Mini tuli Murun kaveriksi koppaan, Murua ei enää pelottanut koko koppa lainkaan. Siellä uudet kaverukset viettivät nätisti koko ajomatkan vierekkäin makoillen. Itse asiassa matka meni erityisen hienosti myös sen perusteella, että kipaisin tulomatkalla kaupassa hakemassa kermaviiliä ja kaverukset odottivat hyvin nätisti autossa.

Mini kuistilla.

Telmimistä.

Muru ja pieni lepotauko.

Muru ja ihana löytö!

Fiksut ilmeet, hieno duo. :)

Pohjois-Savon pelottavimmat vahtikoirat.

Kotona tehtiin Murulle muutamat säännöt selviksi; Mini on Murun yläpuolella laumahierarkiassa. Tarkoittaa siis sitä, että ulkoa palattaessa ulko-ovesta astelen ensiksi minä, sitten Mini ja vasta sitten Muru. Ruokailujärjestys on sama (vaikka se Murua näytti aluksi hieman harmittavan). Minikin rentoutui kun huomasi, että saa syödä rauhassa. Murulta nappasin pari kertaa kulhon pois vähäksi aikaa ja annoin takaisin. Hienosti meni, Muru vain katsoi hölmistyneenä, että "miksi sinä nyt noin..?". :)

Ehkäpä tässä oli tarpeeksi yksityiskohtainen kertomus muutamasta viime päivästä. Kohta siis vielä kerran Murua (ja samalla Miniä) ulos viemään ja sitten Murun toinen yö kotona. Toivotaan, ettei enää niin pelota.. Ja onhan Mini vierellä lohduttamassa tällä kertaa.

Ainoa asia, mikä pohjoisen reissussa harmittaa oli se, että poroja ei matkan aikana näkynyt!