Eilen käytiin ihan extempore vierailemassa kaverini ja tämän koiranpennun luona. Lumikki, 5kk, ei aluksi meinannut edes huomata, että "vakikamun" seurassa tuli jokin karhunpennun näköinen otus! Sen verran riehakkaasti pieni terrieri Miniä tervehti. Muruun tutustuminen meni kaikesta huolimatta hyvin, vaikka uskonpa, ettei Lumikki tajunnut, että Muru oli sitä nuorempi. Sen verran paljon Lumikki selälleen Murun edessä heittäytyi - ja Muru oli kovin ihmeissään. Alkuällistyksen jälkeen kolmikko kuitenkin leikki riehakkaasti ja Muru ja Mini kaivoivat Lumikin piilottamia herkkupaloja esiin minkä kerkesivät. Leikkiä riitti ja ruokakin tarjoiltiin kaverin luona (olin Murulle napannut kauhallisen sen omia nappuloita mukaan - hyvin maittoi!). Vierailu kestikin useamman tunnin. :) Kaverin sisko ja siskonpoikakin vierailivat ja ihastelivat Murua - ja Miniä, jonka hieman ohentunut turkki herätti hilpeyttä. Lopuksi käytiin ihmettelemässä läheisellä metsäpolulla ja uskalsin pitää tyttöjä siellä myös jonkin verran vapaana. Muru tuli ihan nätisti kutsuttaessa eikä kovin kauas meistä lähtenyt. Oikeastaan se taisi vain Miniä seurata ja kun piti Minin käskyllä lähellä niin ei Murukaan kovin omille teilleen uskaltanut löntystää.
Kaverin kameralla otettiin muutama yhteiskuva, kattoo josko niitä saisin pyydystettyä tähän kirjoitukseen muutaman lähipäivinä. :) Itsellä on vain tarjota tuolta metsäpolulta muutama kännykällä otettu räpsy, jossa Lumikki näkyy hyvin epätarkasti. Se kun paistaa turkinvärillään maastosta kuin itsepintaisesti sulamasta kieltäytynyt lumipallo. :D
Mini johtaa kuten tavallista.
Tutkimista.
"O'hai!"
Lumipallo.
Kolmen kopla :)
Kotona ramaisi.
Ps: Muru osaa antaa tassua jo makuuasennostakin! Ja minä kun luulin, että Mini olisi ollut helppo koulutettava.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti