Miauskis ja kurnau!
Päivitys sisältää paljon kuvia, jotka Miro-Macaroni laatutarkasti.
Vaikuttaisi siltä, että Miro-poju ei ota turhan stressaten kissanäyttelyjä ja taidammekin ilmoittaa nuoren kissaherran Kuopion viralliseen show'hun sitten ensi joulukuussa. Tähän päätelmään tulimme Hammaslahdessa pidetyn esittelynäyttelyn jälkeen.
Stressi? Mitä se on?
Hammaslahden esittelynäyttely oli mukava kokemus. Meille sattui hirrrrmu mukavat vierusnaapurit ja vaikka päivä oli pitkä (lähdettiin klo 6 ajamaan Kuopiosta ja takaisin olimme klo 20) niin juttua silti riitti. Yleinen tunnelma oli rento ja Miroska sai paljon silittelyjä ja rapsutteluja lapsilta ja myös aikuisiltakin. Miroa kuvailtiin hurmuriksi, sydäntensärkijäksi, ihanaksi, rennoksi jäbäksi... :D
Meidän Miro päätti heti näyttelyyn saavuttua tehdä koko kissajengille palvelijoineen selväksi, että täällä ollaan: herra hyppäsi häkkiin ja käveli rennon itsevarmasti hiekkalaatikolle kahden palvelijansa tuijottaessa epäuskoisina - siis eihän me uskottu, että tuolta tulisi mitään kun vieraissa paikoissa on se jännäpissa-momentti! Mutta voi kyllä, Miro lurautti koko rakkonsa täydeltä matkavessaansa ja hullun väkevät aromit seurasivat perässä. Vierustovereidemme päät kääntyivät; "onko teillä siellä kollikissa?". Hyvä kun mieheke ei pyörtynyt laatikkoa siivotessaan kun vahingossa imaisi aromeja nenukkiinsa. Ainakin tultiin huomatuiksi.
Loppuajan Miro keskittyi siihen mitä parhaiten osaa; hurmaamiseen. Herra keikkui monen eri ihmisen sylissä, irvisteli häkkinaapurikissoilleen (oli selvästi joku egojuttu) ja käväisi pari kertaa lavalla rotuaan esittelemässä - esittelynäyttelyssä kun oltiin! Siperiankissoja mukana oli kaksi, Miro 10kk sekä Julius 10v. Hauska yhteensattuma oli myös, että Miron värin ollessa punatäplikäs, Julius oli punaraidallinen. Siinä me ikään kuin näimme, miltä Miro tulee näyttämään 10 vuoden päästä. Jösses mikä mötkäle! (Siis hyvällä, pitäähän kissan olla vähän muhku!)
Valmiina hurrrrmaamaan.
Harvinaisen hyvin mieleen jäivät vierustovereiden kissat (ihana cornish rex jättimäisine korvineen, nuori ragdoll sekä 5kk ikäinen brittiläinen lyhytkarva mahtavine poskineen). Ragdolleja oli edustettuina pari muutakin ja yhtä sain jopa sylitellä. Aivan ihana lötköpötkö ja todellakin kuin malliesimerkki rotukuvauksestaan. Yleisön suosikki oli odotetusti Maine Coon, tuo kaveri kun ei meinannut enää näyttelyhäkkiin mahtua ja oli kokonsa ansiosta hyvin mieleenpainuva näky.
Ihana päivä, ihana oli tavata samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä ja ihana oli todeta, että Miro ei paljoa stressannut. Keskittyi lähinnä nukkumaan masu kohti kattoa häkissään (johon sisko teki uberhienot satiiniverhot!).
Näytsisisustus.
Seuraavassa kuvakollaasia rotuesittelystä, osa otettu kaukaa (n. 30m päästä) kauko-objektiivilla:
Britti, häkkinaapuri.
Häkkinaapuri-raggari.
Siamilaiset olivat hyvin veikeitä kavereita.
Venäjänsininen. Kaunis kuin mikä.
Lötköpötkö-ragdoll.
Manx(?)
Miro edustamassa sibbejä.
Julius-sibbe.
Julius edustamassa.
Rodusta en ole varma, höttöpää kun olen. Olisko nuori norjalainen metsäkissa?
Brittityttö, 5kk.
Cornish rex.
Mummolassa käymässä kotimatkalla.
Huhhuh, nyt uni maistuu.
Murmeli on viime aikoina kunnostautunut taiteilijana. Neidillä on ollut selvä pyrkimys päästä Kiasmaan (ei ole vielä tullut yhteydenottoa, ihme hommaa!). Leon raivoisan taideinspiraation kohteena on ollut ikkunalaudalla rivissä jammailleet puukissat. En ole vielä ihan varma mitä neiti leonperkele yrittää teoksillaan viestittää. Ehkä se selviää sitten tulevaisuudessa.
Päivä 1.
Päivä 2.
Päivä 3.
Murun puolelta on myös tullut käytyä muutamassa leo-tapaamisessa iltasella. Viimeisimmässä oltiin Petosen koirapuistossa, jossa lopulta kirmaili varmaan 15 koiraa (leoja oli "vain" 5, huh!). Tytöillä oli alussa ihan mukavaa mutta koiramäärän kasvaessa meidän erotuomari-nakki alkoi kokea järjestyksen ylläpidon hieman liian haastavana ja päätyi katselemaan koirapuiston menoa minun kenkieni välistä - ei hullumpi veto, oli samalla myös sateensuojassa. Jouduttiin lopulta lähtemään alle tunnin koirapuistoilun jälkeen kun kuului jyrähdys ja vettä alkoi tulla sitten ihan kunnolla. Syyssäät ovat täällä!
Miro tarkkailee syksyn saapumista linnakkeestaan.
Mini täyttää kohta huimat 6 vuotta. Vastahan tuo nakki tuli minulle? Mihin nämä vuodet oikein katoaa? Noh, koska Zooplussassa oli -50% ale, niin tilattiin Minille etukäteen synttärilahja: ortopedinen koiranpeti memory foam -täytteellä. Juuri sopiva corgi-mixille, jonka elämässä kolme asiaa nousevat ylitse muiden: kehut, ruoka ja nukkuminen. Tilattiin tuo peti varmuuden vuoksi XL-koossa, ettei ihan heti mene lyttyyn. Murulla kun on tapana tunkea Minin peteihin ja muotoilla niitä uusiksi (leohan mahtuu ainakin omasta mielestään joka paikkaan).
Tän kuvan perusteella uudessa pedissä on ehkä tilaa myös Miro-kamulle.
Tämmöinen peti XL-kokoisena tulossa!
Järsimisestä puheenollen... Olen löytänyt tytöille uuden hemmotteluherkun: kastikelihasuikaleet! Sellaiset, joita saa vähän kuin pekonin näköisiksi levyiksi suikaloituina. Niitä olen sitten paistanut teflonpannulla ilman rasvaa, antanut hieman jäähtyä lautasella ja syöttänyt hartaasti suunpieliä lipoville koirille suhteessa Mini 1: Muru 4. Eivät ole ollenkaan pahemman hintaisiakaan. Lähi-Salessa ovat usein -30% tarjouksessa eikä kilohinta varmaan ole 9€ pahempi normaalihinnallakaan. Tähän kun vertaa esim. hirvenluihin, jotka tytöille hain ja joilla oli hintaa hurjat 15€/kg.
Ehkä tähän pitäisi raportoida vielä yksi epäonnistunut ruokakokeilu. Yritin hieman hemmotella tyttöjä antamalla pakkasesta barffiruokaa (naudan rustoa + lihaa, molemmille tyttärille oma lönttinsä) ja eiköhän Muru mene vetämään ennätysajassa koko lihaköntin ja puolet vielä Minin makupalasta. Oli hauska seuraava yö ja päivä kun käytettiin avomiehen kanssa Murua kilpaa ulkona ja siivoiltiin olkkarin lattiaa. Neidin mielestä kun on nolompaa pyytää ulos kuin käydä vääntämässä kunnon prutkut lattialle. Seuraavalla kerralla olen hyvin varovainen kun eksymme normiruokavalion ulkopuolelle.
Pakko hieman vielä loppuun hehkuttaa uutta asuinaluettamme! Miehen pikkuserkku asuu tässä ihan lähellä meitä ja mies onkin ottanut omakseen iltalenkityksen. Pikkuserkulla kun on Hero-niminen valkoinen paimenkoira, josta on muotoutunut leikkisästi meidän Murun poikaystävä. Kyllä kolmikolla (+ isännät...) on kivaa lenkkeillä ja vierailla myös läheisessä koirapuistossa.
Loppuun kuvia Ristijärven reissulta!
Äly säteilee.
Mini-derp.
"I forgot how to dog!"
"Mitäs jos laidunnettais tätä ruohoa vähän, Muru?"
Mirokin valjasulkoili.
Tomera poika tietää minne mennä.
Eli sinne, mistä on mahdollisimman vaikea hakea herraa takaisin.
Ei pelota ulkona liikkua yhtään kun Mini on tukena ja turvana!
... Mutta joskus on hyvä tarkkailla vähän syrjempää ensiksi tilannetta.
Tuulispää-Murmeli vartioimassa pihaa.
"Tän leon ohi ei ilman pusua pääse!!!"
Mummolan kunkku Nasu tarkkailee Miron menemisiä hyllyn päältä.
Miro löysi mukavan muotoon teetetyn sängyn saunasta.
Miro etsimässä puolukoita.
Vahtiminen väsyttää...
... Myös pienempää...
... Kuin myös pienintä.
