Matka kohti Rovaniemeä alkoi torstaina aamulla. Perille saavuin iltapäivällä. Illalla käväistiin kavereiden kanssa Subwayssa ja pikaisesti kaupassa. Perjantaina auton nokka kääntyi kohti Kemijärveä. Matkaa oli aika tarkalleen tunnin verran ja hieman perhoset lentelivät vatsanpohjassa. Puoliltapäivin olinkin jo kennelillä. Heti alkuun näin kennelin omat hauvat sekä Ahkun, pentueen emon. Komeita kaikki, etenkin vanha herra Justus. :) Siitä sisälle ja siellähän se oli, sininauhainen tyttöpentu! Olisikohan rakkautta ensisilmäyksellä liian lievä ilmaisu?
Muru oletettavasti etualalla kahden viikon ikäisenä..
Muru kennelillä 3.5.2011
Kennelillä vierähti muutama tunti (olisihan siellä kauemminkin ollut, oli vain aikataulut jo laadittu..) kuunnellen kaikkea hoito-ohjeista pentueen historiaan. Samaan aikaan haettiin myös Murun veli, josta taisi "Turo" tulla mikäli oikein muistan. Lisäksi tunnelmaa nostattivat kaksi pohjalaispentua. Vilkkaita riiviöitä!
Matka Kemijärveltä Rovaniemelle ei sujunut kauhean mallikkaasti. Muru hätääntyi yksin kuljetuskopassa (parka :( ) ja itki ja huusi lähes koko tunnin matkan ajan. Samalla pikkuneidin massu meni sekaisin. Pahaa teki kuunnella sitä uikutusta. Rovaniemen päässä Muru rauhoittui todella paljon päästessään ihmisten viereen. Matka Rovaniemeltä Kuopioon sujui mainiosti: Muru köllötteli takapenkillä ja aina joku istui vieressä. Pysähdyksiä oli laskujeni mukaan viisi ja jokaisella pysähdyksellä Muru käväisi pissalla ja joi hieman. Kiittelyjen jälkeen jatkettiin aina matkaa. Kaverit lähtivät kohti Kiteetä Joensuuntien kohdalla ja Muru matkusti viimeiset ~20km etupenkillä, mikä sekin sujui hienosti. Sitten oltiinkin jo kotona.
Autossa matkalla Kuopioon..
Kannoin Murun suoraan autosta kotiovelle (oli muuten uninen ipana!). Siitä sitten päästin neidin tutkailemaan asuntoa. Kovin rohkeasti Muru lähtikin paikkoihin tutustumaan pitkästä päivästä huolimatta. Muru kiersi jokaisen nurkan läpi, huomasi lelukorin ja nappasi narulelun ja vei sen koiranpetiin. Fiksu neiti. :) Kokeilin vielä tarjota hieman ruokaa mutta eihän tuo malttanut kuin nuolla hieman kermaviiliä. Vielä kerran ulos pissalle ja päivä oli pulkassa. Tässä vaiheessa kello oli lähempänä yhtä yöllä, joten koitettiin seuraavaksi nukkumista.
Ensimmäinen ilta kotona.
Yö meni hyvin suhteessa siihen, mitä "kauhutarinoita" olen joidenkin koirien ensimmäisestä yöstä vieraassa paikassa kuullut. Muru itkeskeli aikansa, kierteli pitkin makuuhuonetta, ramppasi vesikippo-sanomalehtikasa -väliä ja lopulta asettui nukkumaan koiranpetiin, jonka olin nostanut sängyn viereen. Arvelisin kellon olleen aamulla 3-4 välissä kun viimein Muru hiljeni ja itse nukahdin.
Herättyäni kurkkasin heti sängynlaidan yli; siinähän Muru kuorsasi selällään koiranpedissä, tassut kattoa kohti. Siitä katse ohjautui hieman varauksella muualle makuuhuoneeseen. Yllätys oli varsin mukava; Muru ei ollut nakerrellut mitään ei-toivottavaa. Jos jostain pitäisi huomauttaa, niin jokainen pissalätäkkö ei ollut sanomalehdelle osunut - mutta eihän tässä täydellistä suoritusta haettukaan. Yleisesti ottaen ensimmäinen yö sujui siis varsin hyvin. :)
Lekottelua Minin karvanlähdön kuorruttamassa pedissä.
Murukin heräili pikkuhiljaa. Siitä siis aamupalalle. Murun mutustellessa aamiaista (nyt maistui jo raksutkin!) siivosin pissalätäköt ja luuttusin lattiat. Uudet sanomalehtipaperit ja koti oli taas valmis sotkettavaksi. ;) Murun syötyä pidettiin pieni tauko ja sitten kannoin Murun kotoa suoraan pihan poikki ja nurmikolle. Hieman Muru kierteli ja kaarteli mutta siihen lirahti pisut oikein mallikkaasti. Isomman hädän Muru kyllä hoiti vaivihkaa myöhemmin eteisen sanomalehtipaperille. Kenties liikaa paineita kirkkaassa päivänvalossa!
Kotona pieni leikkituokio (narulelu osoittautui varsinaiseksi hitiksi!) ja vaivihkaa myös harjailin Murun turkkia leikin lomassa. Päivä meni samaa rataa jatkaen kunnes iltapäivällä lähdettiin hakemaan Miniä kotiin. Pysähdyttiin menomatkalla vanhempien luona (Muru otti yhtä lunkisti vierailun kuin autossa olonkin..) ja siitä jatkettiin Pielavedelle.
Pielavedellä Muru tapasi ensimmäistä kertaa "isosiskonsa" Minin. Tapaaminen meni kuten olin ajatellutkin: Mini ihastui pieneen leonbergiin heti ja ensimmäisten nuuhkaisujen jälkeen kaksikko aloitti jo telmimään. Sitten kuljettiin veturina ja perävaununa (Mini tietty johdatti) ja Ministä muotoutui hetkessä idoli Murulle. Pielavedellä vietettiin aivan ihanassa kevätsäässä muutama tunti jonka jälkeen lähdettiin kolmistaan takaisin Kuopioon. Siirsin kuljetuskopan kontista takapenkille ja kun Mini tuli Murun kaveriksi koppaan, Murua ei enää pelottanut koko koppa lainkaan. Siellä uudet kaverukset viettivät nätisti koko ajomatkan vierekkäin makoillen. Itse asiassa matka meni erityisen hienosti myös sen perusteella, että kipaisin tulomatkalla kaupassa hakemassa kermaviiliä ja kaverukset odottivat hyvin nätisti autossa.
Mini kuistilla.
Telmimistä.
Muru ja pieni lepotauko.
Muru ja ihana löytö!
Fiksut ilmeet, hieno duo. :)
Pohjois-Savon pelottavimmat vahtikoirat.
Kotona tehtiin Murulle muutamat säännöt selviksi; Mini on Murun yläpuolella laumahierarkiassa. Tarkoittaa siis sitä, että ulkoa palattaessa ulko-ovesta astelen ensiksi minä, sitten Mini ja vasta sitten Muru. Ruokailujärjestys on sama (vaikka se Murua näytti aluksi hieman harmittavan). Minikin rentoutui kun huomasi, että saa syödä rauhassa. Murulta nappasin pari kertaa kulhon pois vähäksi aikaa ja annoin takaisin. Hienosti meni, Muru vain katsoi hölmistyneenä, että "miksi sinä nyt noin..?". :)
Ehkäpä tässä oli tarpeeksi yksityiskohtainen kertomus muutamasta viime päivästä. Kohta siis vielä kerran Murua (ja samalla Miniä) ulos viemään ja sitten Murun toinen yö kotona. Toivotaan, ettei enää niin pelota.. Ja onhan Mini vierellä lohduttamassa tällä kertaa.
Ainoa asia, mikä pohjoisen reissussa harmittaa oli se, että poroja ei matkan aikana näkynyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti