tiistai 10. toukokuuta 2011

Muru kotiutuu

Muru kotiutui yllättävän nopeasti. :) Kotiutumisen kriteerinä pidän sitä, että nyt on pari päivää ollut "kaiken maistelemista" ja rajojen hakemista.. Eli mitä sitä aikailemaan, peruskoulutusta leikin varjolla olen jo käynnistellyt.

Sisäsiistiksi oppiminen on kaiken aikaa käynnissä. Muru käy ulkona (Minin kanssa tottakai!) noin joka toinen-kolmas tunti, eli ehkäpä noin viisi, kuusi kertaa päivässä alkaen heräämisestä aamulla ja päättyen juuri ennen nukkumaan menoa illalla. Leikin jälkeen, ruoan jälkeen, unosten jälkeen.. Muru tuntuu latkivan välillä "huvikseen" vettä, eli ehkä pitää alkaa senkin kanssa hieman katsomaan. Yön Muru ja Mini viettävät makuuhuoneessa, eli eivät keittiöön vesikupille edes pääse. Tänään Muru ei enää isompaa hätää sisälle tehnyt.

Ensimmäinen käsky jota opetellaan on luoksetulo. Tämä onnistuu jo parin päivän jälkeen kohtalaisen hyvin! Muru tulee kun tarpeeksi yhdistää "Muru, tule!" käskyä mukaviin asioihin, kuten ruokaan tai leikkiin. Tärkeintä on, että luoksetulosta seuraa aina jotain kivaa Murulle. Hieman vielä tuntuu miettivän, joten pyrin tekemään näin alkuun luoksetulosta mahdollisimman helppoa.. Eli kutsutaan Murua kun se jo valmiiksi seisoo paikoillaan / istuu miettien minne menisi, ei siis silloin jos se leikkii tai makoilee (eli ei tarvitse leikkiä lopettaa = ei luoda vahingossakaan luoksetulosta negatiivista). :)

Toinen käsky mitä opetellaan näin ohessa on se perinteinen "istu". Sekin tosin näin alkuun aina ruokakuppia annettaessa. Yhdistetään sitä sitten myöhemmin muuhunkin.

Muita perusjuttuja on mm. yksin jääminen. Ensimmäistä kertaa harjoitin Murua niin, että se jäi portin taakse olohuoneeseen kun minä taas olin keittiössä (eli näki minut kaiken aikaa, muttei päässyt luokse). Ja voi sitä huutoa ja vinkunaa! Taisi olla oikea 15-20 minuutin protestilaulu. Lakkaamatonta mölyämistä koko "rahan" edestä. :) Noh, kun yritti esittää mahdollisimman välinpitämätöntä, Murukin viimein hiljeni. Kun se oli ollut muutaman minuutin hiljaa, avasin portin ja en vieläkään kiinnittänyt siihen huomiota, vaikka se villiintyi ja seuraili minua innoissaan. Siinä vaiheessa kun Muru oli ollut pari minuuttia rauhallinen (ts. omissa oloissaan), otin vasta kontaktin. Tätä harjoitusta pari kertaa (Mini katsoi murua kuin amatööriä!) ja sitten siirryttiin astetta edistyneempään "yksin jäämiseen", eli menin oven taakse niin että Muru ei minua nähnyt. Taas sama mökä ja ulina alkoi mutta nopeasti se myös loppui, ehkä nopeammin mitä ensimmäisissä harjoituksissa. Viimeiseksi siirryttiin siihen, että poistuin asunnosta vähäksi aikaa. Oven taakse odottamaan, että ulina loppuu ja sitten takaisin kotiin kiinnittämättä Muruun (tai harjoituksesta kiinnostuneeseen Miniin) mitään huomiota. Tämä harjoitus kun meni hyvin muutaman kerran, uskalsin tänään jättää Murun Minin kanssa kauppareissun ajaksi kahdestaan olohuoneeseen (noin about tunniksi). Kun kävelin autolle, tuuletusikkunasta kuului Murun uikutus mutta palatessani oli hiljaista. Kyllä se tästä. :)

Yksi tärkeä "käsky" on tietysti "Ei!", tosin minä käytän siinä terävää "A-A!" -äännettä. Se on helpompi, koska se lähtee korkeammalta ja on mielestäni terävämpi kuin tuo suomen kielen "ei"-sana. Muru tuntuu hyvin yhdistävän tämän sanan kiellettyyn asiaan. Esimerkiksi jos leikitän Murua (tai rapsutan masusta) ja Muru lähtee käyttämään leikissä hampaita näykätäkseen, terävä "A-A!" saa sen heti lopettamaan - tosin leikkikin loppuu siinä vaiheessa täysin, että sanalla myös olisi tehoa. Käsky toimii myös hyvin jos Muru koittaa maistella jotain huonekalua. Taas terävä "A-A!" -> Muru lopettaa heti -> minä nappaan lähimmän lelun lattialta ja tyrkkään Murun suuhun -> Muru vaihtaa huonekalun maistelun leluun. Leluja lattiat täynnä.. :D

Viimeinen asia, jota Murulle olen näin alusta alkaen opettanut, on ulko-ovesta sisään tuleminen. Eli ensimmäiseksi minä menen, sitten Mini ja sitten vasta Muru - kun on saanut luvan siihen. Jokaisen ulkona käymisen jälkeen olen Murun oven eteen pysäyttänyt ja siinä sitä pitänyt, vaikka miten pyrkii sisälle. Tänään viimein Muru yllätti: ovelle saavuttaessa Muru istahti ovimatolle eikä yrittänyt tunkea sisälle ollenkaan. Tuijotti vain minua "no, vauhtia siinä!" -ilmeellä. Siinä sitten Minin komensin sisälle (ja Muru ei hievahtanutkaan!) ja kun sanoin Murulle "noniin, tule Muru", silloin neiti nousi heti pystyyn ja tepsutteli ovesta sisään. Siis mitä ihmettä, voiko se olla noin fiksu, katsoiko se Ministä mallia vai oliko tämä sattumaa? :D

Mutta näin, johdonmukaisuudella siis mennään eteenpäin. Minikin "kouluttaa" Murua ja on murahtanut muutaman kerran (ihan aiheesta, Murulla ei ole oikeutta mennä Miniltä luuta ottamaan). Yhdessä Muru ja Mini leikkivät jo todella usein. Mini on sen verran leikkisä tapaus, että kun Muru aloittaa leikin, yleensä Mini lähtee mukaan. Tänään oli kiva katsella kun nahistelivat pupulelusta. Mini kiskoi vinkuvasta osasta ja Muru roikkui köysiosassa kiinni. Molemmat kiskoivat ja ravistelivat ja hauskaa näytti olevan.

Harjailin Murua leikin ohessa sieltä täältä, eli koitan tehdä siitäkin tapahtumasta positiivisen. Murun takajalkojen karvat olivat hieman takussa (ei pahasti, mutta enemmän kuin muu turkki :)) mutta eihän tuo ollut moksiskaan. Vasemmalla kädellä leikitin Murua narulelusta ja oikealla harjasin selvittelyharjalla (tuommoinen ei-niin-tiheäpiikkinen harja, jossa on pyörivät piikit jotka eivät jää turkkiin kiinni). Hienosti meni.

Tämän viikon työlistalla on myös kynsien leikkuuta (mitenhän tästä saa positiivisen kokemuksen näin leikkisällä koiralla - pitänee laatia sotasuunnitelma joka sisältää herkkuja!) ja turkin pesua. Jälkimmäinen menee varmasti hyvin, sen verran innoissaan tuo on vedestä. Piti napata metallisesta autohäkistä iso muovikaukalo (pohja) vesikupin alle, kun Muru huomasi, että vesikuppia on ihan huippu läiskyttää noilla karhuntassuillaan..

Ruokinnasta sen verran, että näin parin päivän jälkeen Muru ei syö niin paljon kuivamuonaa (Royal Canin Giant Puppy) kuin pussin kyljessä olevassa taulukossa lukee. Saa tuon kuivamuonan lisäksi kasvattajan ruokintaohjeen mukaisesti myös kermaviiliä/AB-piimää, raastettua porkkanaa ja tänään sai ensimmäisen kerran nokareen raakaa lihaa (lihaa saa antaa muutaman kerran viikossa) sekä kananmunan keltuaista. Minin ruokaa Muru sen sijaan mielellään söisi. Harmi vaan, että ollaan Minin kanssa samaa mieltä siitä, ettei se Murulle kuulu. :) Noh, ensi perjantaina punnitaan Muru ja katsotaan minne suuntaan kehitys vie..

"No mutta huomenta Mini!"

Päivälevolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti