Rakkailla lapsilla on monta nimeä

Elossa ollaan vielä ja mökkilomaa on noin viikko jäljellä. Sen jälkeen harjataan viimeiset neulaset, kuivuneet lehdet ja ruohotupsut tyttöjen turkeista ja otetaan suunta takaisin Kuopiota kohti.

Ajattelin kirjoittaa tähän bloggaukseen "isomman pienen" uusista lempinimistä. Suurimman osan neiti ansaitsi jo ennen mökille lähtöä; Murmeli (aina, kun neidillä on hepuli päällä), Mursu (erään nimeämättömän henkilön antama nimi..) & Murminaattori (tuhoamisvimma päällä ollessaan).

Kuitenkin kaikista suloisin lempinimi juurtui Murulle juuri mökkiloman alussa: Ripa-Rapa! Missäkö tämän nimen juuret? Kuvitellaan tilanne, jossa mökki on juuri siivottu; imuroitu, lattiat lakaistu & luututtu, pölyt pyyhitty, tavarat järjestelty.. Ja sitten ovea avattaessa tupaan pöllähtää etäisesti sutta muistuttava luppakorvainen karvapallo, joka kaikesta päätellen on juuri käynyt kahlaamassa ja pyörinyt paluumatkalla sammaleissa, hiekassa, kuolleen villieläimen ruhon päällä, poikennut kuistin edessä olevassa mutalammikossa ja nyhtänyt "tuliaiskukkakimpuksi" tukon ruohonkorsia. Aivan, se on meidän Ripa-Rapa, tuttavallisemmin "Ripa"!

Minikin ansaitsi mökillä uuden kutsumanimen. Sanon neitiä "Pulleroksi". Ja tämä nimi pätee niin kauan kunnes neiti on karistanut vielä n. 2kg vyötäröltään. Pullero on siis tiukalla ruokavaliolla mentyään syömään Ripa-Rapan ruokia. Tiedä vaikka maastonakki olisi halunnut kasvaa kuin pikkusiskonsakin - ja kasvoihan se! ...Leveyttä nimittäin. Tarkemmin ottaen liki 3kg, joka on tuon kokoiselle nakille melkoisesti.

Tänään lähdetään tapaamaan hyvää kaveriani ja hänen kolmea muksuaan (ei, nämä eivät ole niitä ns. karvamuksuja vaan Homo Sapiens -lajiin kuuluvia). Viime kerrallakin meni oikein hienosti. Molemmat tykkäsivät lapsukaisista (tai siitä, että lapsoset lahjoivat koiria ties millä nameilla) ja olivat päivän päätteeksi kovin väsyneitä. Varmaan menemme samalla reissulla tapaamaan Minin poikakaveri Jimppaa, kerta samalla suunnalla ollaan. Tytöt ovat sen verran hienoja autossa matkustajia, että ihan mielellään neidit ottaa mukaan.

... Ja kun puheeksi tulivat namit, mainittakoon vielä, että tytöt pitivät omatoimisen karkkipäivän viime lauantaina. Emäntänsä syntymäpäivälahjaksi saadut karkit katosivat kahden rohmun kitaan heti kun vain silmä vältti. Kaiken huipuksi pussi oli rötöshetken alkaessa avaamaton. Mitä oma-aloitteisuutta!

Pullero ja Ripa-Rapa vahtipaikalla