tiistai 19. helmikuuta 2013

Raketti-Spagetti-Minkula, Cannelloni-Murmeli ja Miro-Macaroni

Ihan ensimmäiseksi ei olisi tullut mieleen, että elukoiden uudet hellittelynimet tulevat pastatuotteista. Kaikki alkoi Miron lötköstä käytöksestä syliin nostettaessa ja minähän tietysti lässytin ipanalle, että "mitäs se minun pieni Miro-Macaroni!" samalla pennun masua rapsuttaen. Tästä avomies veti päätelmän, että pakkohan muillakin on olla teemaan sopivat nimet ja karjaisi melkein samalla sekunnilla, että Minihän on ihan Raketti Spagetti! Pienen mietintätuokion jälkeen Muru sai tittelinsä cannelloni-pastalta. Ei ihan perinteisiä lempinimiä mutta ei tässä perheessä ennenkään ole nimi elukkaa pahentanut (lämmöllä muistellen teitä rottapojat Stalin, Hitler, Mao, Mussolini, Saddam, Nero, Franco, Lenin, Gandhi, Napoleon, Taisto ja Puli).

Kolmen kopla.

Tätä kirjoittaessani herra Macaroni kehrää vieressäni varsin tyytyväisenä pieni vaaleanpunainen nenä nöpöttäen. Nyt kuitenkin kun olen ylistänyt kyseistä pentua tarpeeksi, voisin listata muutamia kommelluksia, joita tämän maukujan perheenjäseneksi liittyminen on saanut aikaiseksi!

Mirolla on aamuisin omat hepulinsa: pentu säntäilee pitkin olkkarin lattiaa (koirat ovat koiraportin takana makkarissa, eli niistä ei tarvitse välittää!). Kangasputki saa kyytiä ja lattialle jätetty pölynimurin pahvipakkaus kolahtaa aina silloin tällöin vasten tv-tasoa. Katala pahvipakkaus saa myös maistaa pikkukissan hampaita ja paketin yläosa onkin pienten reikien koristelema.

Kukkuu!

Viime päivinä Miro on löytänyt kaappeihin änkeämisen ilon. Koirien tarvikekaappiin on kiva tunkea itsensä (ja jotta sinne mahtuisi paremmin tulee luonnollisesti tiputtaa kaikki tieltä ensiksi pois). Yleisroju-kaappiin keittiössä Miro onnistui itsensä livauttamaan sillä aikaa kun kaapin ovi oli arviolta kaksi minuuttia auki. Katsoin helpommaksi vain jättää oven auki ja antaa pikku tuholaisen itse etsiä pääsytiensä ulos. Kissan onkiminen akvaarion varasuodatinten ja parin ämpärin takaa olisi ollut liian tuskallinen operaatio.

Muutama ilta sitten kissanpentu tutkaili asuntoamme sen verran huolellisesti, että kun oltiin avomiehen kanssa jo sängyssä telkkua katselemassa, pimeästä keittiöstä kajahti hento "RÄKS"-ääni. Mirohan se siellä juomalasin tiputti ja tuijotti ihmeissään pöydän reunalla, että mikäs ihme se oikein oli. Kehtasi vielä protestoida vastaan kun avomies toi kissan minulle siksi aikaa kun keräili lasinsirpaleita pois ja pikaimuroi pienimmät sirpaleet pois tassujen ulottuvista. Miro säesti tapahtumaa kaiken aikaa kiemurtelemalla sylissä ja laulamalla hennoilla "miu-mau-mäy"-äännähdyksillä ja minä huutelin avomiehelle kuinka "hänen kissansa on vandaali". :)

The mighty paw!

Muru ja Miro jakavat yhteisen harrastuksen: akvaarion tutkailu. Molemmat tuijottavat akvaariota silmät ristissä ja yrittävät pyydystää kaloja. Miro luottaa tassulla kalasteluun läimimällä akvaarion lasia, Muru yrittää napata fisut suullaan lasin vierestä. Molempien yritykset ovat yhtä huvittavia.

Mirolla tuntuu olevan loputtomasti energiaa! Jatkuvasti olisi leikkimässä jos vain jaksaisi leikittää. Telkkua katsellessa ollaan juoksutettu pentua kepillä, jonka päässä on sulkia ja muuta kivaa jahdattavaa. Jos jostakin syystä ei enää jaksa Miron kanssa leikkiä (kuten esimerkiksi sellainen vähäpätöinen syy, että yrittää vaikkapa nukkua), Miro löytää kyllä omat keinot viihdyttää itseään. Se voi tarkoittaa poukkoilua peiton päällä edestakaisin jahdaten varpaita tai vaikka mielikuvitus-smurffeja. Tai Mini-paran korvia - ne kun heiluvat niin kivasti tassulla pyydystettäessä!

Aamuherätys.

Miro tulee nyt erinomaisesti toimeen Minin ja Murun kanssa. Mini on nukkumakaveri ja Muru on leikkikaveri. Mini kun ei oikein ymmärrä, että miksi tuon oranssin karvapallon kanssa oikein pitäisi edes yrittää leikkiä. Murulle leikkikaveri kelpaa aina ja Miro ja Muru ottavatkin painileikkejä monta kertaa päivässä - Muru painii päänsä avulla ja Miro koko suurella olemuksellaan. Ovat samankokoisia leikkikavereita näin. Kyllä Mini silti silloin tällöin antautuu leikin vietäväksi - yhteiset riehumatuokiot ja juoksentelut pitkin kämppää kun ovat vastustamattomia.

Leikitäänko, Mini?

Leikkisitkös sä, Muru?

Ei kun nyt on pesuhetki!

Ja pesun jälkeen on päiväunien aika.

Oikeastaan Minillä ja Mirolla menee niin hyvin, että Miro on tehnyt Ministä uuden emonsa. Kyllä meillä kaikilla ilme venähti kun Miro päätti yhden leikkihetken päätteeksi alkaa kokeilla Minin nisiä ja tassulla yritti saada niistä vielä maitoa... Eikä Mini laittanut yhtään vastaan. Mitä tässä taloudessa oikein tapahtuu, minä vaan kysyn.

Nam nam, koiramaitoa!



Miro-Macaronin tuholista 19.02.2013:

- Aloitti riehumisen heti aamusta jahdaten minun varpaitani sekä pahaa-aavistamattoman Minin häntää.
- Kiipesi selkääni pitkin sohvan selkänojan päälle. Kirkunani kaikui läpi naapuruston.
- Pissasi kylppärimaton päälle. Yritti tunkea mukaan pesukoneeseen.
- Yritti varastaa kanasalaattia. Kun suunnitelma ei onnistunut, yritti varastaa voileipä-tarvikkeita. Tämän jälkeen yritti anastaa jälkkäriksi ollutta eilistä miehen synttärikakkua.
- Riehui olohuoneessa telkkarin takana. Irroitti johtoja sen verran, että luultiin telkkarin kosahtaneen.
- Kiusasi Murua ihan urakalla ja lopulta päätti pompata olkkarin ikkunalaudalle ja siitä huitoa naapurustoa vahtivaa Murua.



Eilen meillä oli avomiehen synttärikahvittelut ja muutamia vieraita kävi töllistelemässä vanhenevaa avokkia ja pientä kissa-tulokasta. Lähdettiin sitten parin kaverini kanssa viemään tyttöjä ulos ja annettiin koirien juosta vapaana. Virhe. Muru löyti jostakin ihmeestä SULAN ojanpohjan viemäriaukon vierestä ja päätti kieltohuudosta huolimatta sukeltaa veteen. Uimapulahdus pitkän ajan jälkeen oli niiiiin ihanaa, että pitihän sinne jorpakkoon hypätä vielä kerta kiellon päälle. Vaikka märkä leo saatiinkin nopeasti ylös, oli Murun turkki ehtinyt jo imaista p*skaveden kaikki aromit itseensä. Haju oli melko tyrmäävä. Hieman nolona tottelemattomuudestaan ollut leo talutettiin _hyvin pitkällä_ hihnalla kotiin ja tyrkättiin suoraan kylppäriin.

Ainakin valot olivat vesitiiviit....

Muru tienasi toiminnallaan aikaistetun kylpypäivän. Tytöt oli tarkoitus kylvettää vasta tiistaina mutta saipahan työntäytteisen päivän päälle alkaa saippuoida elukoita. Murun turkki oli taas ihan järkyttävä pestävä (kuten aina talvikunnossa ollessa!) mutta tunnin ahkeroinnin jälkeen leo oikein sädehti ja jopa tuoksui puhtaalta. Minin pesu oli kaikista helpoin. Avokki auttoi ja kun käytettävissä oli neljä kättä niin pikkukoiran sai puhtaaksi varsin nopeasti. Mirokin sai kokea ensimmäisen pesutapahtuman meillä. Ei saatu avokin kanssa pysyviä vammoja (muutama pikku naarmu vain) mutta luulen, että Miro hautoo kostosuunnitelmaa persikantuoksuisen pöyheän turkkinsa sisällä.

Muru päätti kaiken lisäksi pesuhetken päätteeksi, että nyt on tullut kevät ja on aika alkaa vaihtaa turkkia. Johan ne Ranuankin nallet jo heräsi! Tänään olenkin harjaillut Murua ahkerasti - aamullakin noin 3h - ja karvaa on jo nyt iso muovipussillinen ja lisää tippuu kaiken aikaa. Pölynimuri laulaa ja Miro leikkii irtoilevilla karvatupoilla.

Jäikö yhtään epäselväksi, että neiti Muru oli yön aikana
nukkunut "salaa" sohvalla?

Murun karvatupot hyötykäytössä Miron leluina.

Tytöillä on huomenna aika eläinlääkärille. Muru pääsee lonkka-kyynär-kuviin ja samalla Mini menee sterilisoitavaksi. Tämäkin pitänyt tehdä jo ajat sitten mutta saipa viimein varattua kyseisen operaation. Kohta minulla on kotiinviemisinä kaksi unista koiraa, joista toisella on tötterö päässä. Pienet rakkaat. Varmasti hyperventiloin täällä kotona leikkauksen ajan Minin puolesta ja jännitän maha kippuralla mitä Murun kuvissa näkyy.

Mini mököttää kun iltaruokaa ei ole ollut tarjolla. Eipä ole tiedossa aamupalaakaan. Parka.


Lopetetaanpa tämä bloggaus Miron terveisillä:


O¤E',.tg0olotttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttttooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo0000000000000000000o oo, .bbboooobbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbo,gtf.

T: Miro

Bloggarin pieni apulainen.

3 kommenttia:

  1. Teidän arki kuulostaa niin valloittavalle (ja myös hyvinkin touhukkaalle) :D. Mukava lopetus päivälle ku luki tän postauksen :)

    VastaaPoista
  2. Touhua ollut vähän liikaakin nyt kun Miro tuli ja Miniltä lähti henkiset pallit ja tulossa on kissanäyttely jossain välissä ja ja.. :D

    VastaaPoista
  3. No mutta semmosta se koira-kissaomistajuus on :). Just niinku kuuluukin! Dukeltakin lähtee tänä keväänä fyysinen palli, tai okei pallit kunhan se toinen jostain vatsaontelosta löytyy.. Toisaalta - eipä se pallinsa olemassaoloa tai sen hyötyä oo tähänkään asti tajunnut :D

    VastaaPoista