Ensisijaisesti tähän pikku-perheeseen haetaan uutta jäsentä mutta pyysin myös kasvattajaa katsomaan pentuja sillä silmällä, josko näyttelyitä lähtisi myös kiertämään. Kokemustahan minulla ei ole kuin rottanäyttelyistä ja muutamasta match-show'sta Minin kanssa mutta siinähän sitä oppii; pää pystyssä kohti uusia haasteita! Mainitaan vielä, että leonberginkoiran kanssa voi tehdä vaikka mitä jos ei näyttelyt olisikaan se oma juttu - tokoilu kiinnostaa myös.
Hirmuisesti on jo suunnitelmia valmiina! Ja vielä varmaan tulee lisää mitä lähempänä "H-hetki" on. Esimerkiksi minulla on mahdollisimman vähän menoja kesän alun suhteen, että pennun kanssa voi viettää mahdollisimman paljon aikaa. Kaupungissa (tai no oikeastaan asumme taajamassa) totutellaan pentua tähän kämppään ja kunhan on tarpeeksi hyvät suhteet luotu niin sitten lähdetään mökkeilemään. Saavat telmiä Minin kanssa sydämensä kyllyydestä. :) Uimamahdollisuudetkin mökillä ovat kivat (etenkin jos tulossa on yhtä helteinen kesä kuin viime kesä oli!), vaikka toki tässä taajamassakin on uintipaikka puolen kilometrin päässä. Mökillä kuitenkin ranta on "yksityinen" ja mökki on sen verran syrjässä, ettei rantanaapureita kilometrin säteellä ole ollenkaan.. Ja eivätköhän serkutkin pistäydy käymään muutamaksi yöksi, saadaan oikea koirakokous aikaiseksi!
Hihnassa nätisti kävelemistä on myös hyvä treenata mökkitiellä (noin 400m suuntaansa). Mökillä on myös kivat lenkkeilymahdollisuudet (esimerkiksi mökkitien "haarasta" kääntyy myös yksi tie hirvien ruokintapaikalle). Sanotaan vielä tähän perään, että toki täältä taajamastakin löytyy erinomaiset lenkkipolut: ovesta ulos, 50m yhteispihan poikki ja heti alkaa ensimmäinen pienempi lenkkipolku. 100 metriä ovesta vasemmalle on ensimmäinen metsänreuna, tosin tuo "metsikkö" on vain arviolta 300m x 100m. Oikealle kun lähtee ja 500m lenkkipolkua suoraan tarpoo, tullaan noin parin kilometrin metsälenkille, jonka alussa tuo aiemmin mainitsemani uimapaikka on. Tästä metsäpolkua hieman eteenpäin niin tullaankin jo niemen kärkeen, jossa on toinen uimapaikka.. Ja mainittakoon, että kolmaskin lenkkipolku (mitä muut koiranomistajat tuntuvat enemmän käyttävän, metsäpolulla harvoin tulee ketään vastaan) kulkee ihan talon vierestä. Valinnanvaraa siis riittää. Talvella yhdeksi vaihtoehdoksi tulee myös järvenjää, jossa Mini kävikin muutama päivä sitten terrieri-kaverinsa kanssa juoksentelemassa. :) Nyt sinne ei kyllä enää taida uskaltaa mennä, sen verran lämpimiä päiviä jo ollut..
Minillä on sen verran koirakavereita, että neiti tuskin pahastuu ystäväpiirin jakamisesta pennun kanssa. Kaverit ovat lupautuneet tuomaan koirakavereita pennulle kylään (ja ottamaan meidän rykelmän vieraaksi!) kunhan tulee ajankohtaiseksi ja hoitopaikkoja (jos tarve tulee) on useampi vaihtoehto.
Koirakavereista tuli mieleen myös koirapuisto. Koirapuistoon on täältä ehkäpä noin 3-4km matka. Jos pennun sinne vie, niin taitaa mennä autoiluksi, ettei liian väsy pieneen iske. Koska täältä on noin 10km kaupunkiin, pitää opettaa pennulle autossa oloa jo heti pienestä pitäen. Ehkäpä Mini näyttää mallia? ;)
Tein jo jonkin verran hankintojakin pentua varten. Kestävä nahkatalutushihna (noh, oli tarjouksessa vaikkei ihan ajankohtainen vielä olekaan!), vaihdettiin muutama Minin lelu kestävämpään ja isompaan sekä tilasin uudet ruokakipot (klikkasin tilauskaavakkeeseen "isoimman" koon, niin nyt on sitten keittiössä Minin egoa pönkittämässä kaksi 4,5 litran kippoa!). :D Pentupantaa en vielä katsonut. Antaa kasvattajan mitata kaulanympärys hieman ennen pennun hakemista niin voi sen mukaan ostaa pannan tällä "minimiympäryksellä", se kun varmaan jää pieneksi kovin äkkiä.. Paljoa ei hankintoja tarvitse tehdä koska Minillä on sen verran montaa asiaa useampi kappale (kuten talutushihnoja, joista ollaan tähän asti käytetty Hurtan kankaisia heijastimin varustettuja).
Isommat hankinnat on jo katsottu läpi. Ehkä yksittäinen kallein hankinta itse pennun ostohinnan lisäksi tulee olemaan vakuutus. Varmaan päädyn Tapiolan koiran henki+eläinlääkäri+vastuuvapaus -vakuutukseen. Parempi se on kuitenkin ottaa ihan kaiken varalta, iso rotu kuitenkin kyseessä ja pennuthan ovat tunnetusti kömpelöitä..
Entäs ne kämppään tehdyt muutokset? Aloitetaanpa uudesta järjestyksestä, johon pentu ei _toivottavasti_ onnistu itseään telomaan. Kämpässä on lattiana muovimatot, jotka eivät onneksi ole liukkaat. Muutama parempi matto vaihdetaan huonompiin. Noin viikko sitten äitsylin kanssa suojattiin johtoja ja kiinnitettiin parit menemään listaa pitkin. Keittiötä ja olohuonetta erottaa "koiraportti" (siinä kun ei ovea ole, makkarissa kylläkin), tarkoituksena olisi jättää koirat keittiön puolelle jos jossakin lähden käymään (ja keittiö on muutenkin turvallisempi + vähemmän tuhottavia tavaroita :) ). Keittiöön olisi vielä tarkoitus hommata uunin/lieden nappuloiden kohdalle kaukalo, joka estää niiden päälle menemisen jos koira päättää jostakin syystä hypätä uunia vasten. Ja kyllä, olen myös varautunut siihen, että pentu saattaa tuhoja tehdä. Eli piilotellaan ne arvokkaimmat esineet (= nostetaan korkealle!) eikä ihan heti mietitä uusien huonekalujen hankintaa..
Eiköhän tässä ollut tarpeeksi tekstiä yhden blogijutun edestä? Jottei ihan tylsäksi mene, laitetaan pari kuvaa uusista hankinnoista (ja Mini ihmettelemässä, tottakai)!
"Ootko ihan varma, että ruokani mahtuu näihin kippoihin?"
Peti on iii-ha-na! Ja lelut kanssa.
Vasemmalla älypeli, kankainen kuutio, jonka Mini ratkaisi noin viiteen sekuntiin.
Frisbee testataan jonkin lenkin aikana kunhan tulee vähän kuivempi sää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti