Poseerausta kesällä!
Minulle (ja silloiselle avomiehelleni) Mini tuli 1.7 2008 ollessaan noin 8 kuukauden ikäinen. Mini on syntynyt 24.10.2007. Mini oli jo meille tullessaan melko kiltti tapaus, mitä nyt pentumaista riiviömäisyyttä oli vielä ilmassa. Sisäsiisti Mini ei ollut, mutta pikkuhiljaa sekin asia korjaantui. Tuolloin Mini taisi muistaakseni osata vain käskyn "istu" ja tulla luokse kutsuttaessa - milloin neitiä sattui huvittamaan. Potentiaalin upeaksi seurakoiraksi kuitenkin näki heti ja nyt Mini on mallikelpoinen hieno neiti. Viimeisen vuoden aikana neiti on myös oppinut hurjasti uusia käskyjä kun tiet silloisen avomiehen kanssa erkanivat ja Minille ei enää tullut ristiriitaisia käskyjä. Johdonmukaisuus on kaikki kaikessa. :)
Luonteesta voisi puhua vaikka kuinka kauan mutta aloitetaanpa tämä tiivistelmä äärimmäisyyksiin viedystä ystävällisyydestä! Mini moikkaa kaikkia; ihmisiä vauvasta vaariin, koiria chihusta tanskandoggiin ja jopa kastemato ansaitsee iloiset hännänheilutukset. Koiristakaan ei olla turhantarkkoja: "murinaa tai ei, se on varmasti silti kiva leikkikaveri!". Tämän vuoksi neitiä pitää joskus jarrutella hieman.
Erityisesti koirakaveriensa lisäksi tämä maastonakki rakastaa huomiota. Rapsuttelut, silitykset - ja jopa syliin nostaminen saavat Minin hännän heilumaan niin villisti, että koiran takapuoli sheikkaa puolelta toiselle. Ainoa, mikä voi rikkoa huomion, on -yllätys yllätys- ruoka! Avainsana "makkara" saa Minin juoksemaan tuhatta ja sataa, esteistä viis! Silti Mini ei ole ruokansa suhteen aggressiivinen. Ruoan voi ottaa pois koska tahansa ja kieltosana saa Minin lopettamaan syömisen - vaikka toinen koira olisi lähettyvillä (tosin silloin pettymys näkyy vahvasti pienen koiran silmistä).
Nyt kun tulin maininneeksi käskyt, mainitaanpa sekin, että Mini on muutaman ystäväni mukaan oikea sirkuskoira. Yllä mainitun "ei ota!" käskyn lisäksi Mini osaa ainakin 30 eri käskyä perinteisten "istu, maahan, tassu, ylös, paikka, ota, ei ota, tule, irti" lisäksi Mini osaa mm. "kieri, pyöri, seiso, vasten, hae pallo, hae lelu, nouda, tuo, ryömi, peruuta, mene, toinen, kuollut, odota, autoon, käy pissalla, niiaa, nätisti, hyppy, nukkumaan, nukkuu, hauku..." (eihän näitä kaikkia muistakaan!). Liikaa vapaa-aikaa omistajalla vai ahnetta on helppo kouluttaa? Varmaankin sekä että.
Miniä ruokitaan tällä hetkellä Purinan Mini Adultilla (noin 50%) sekä toinen puolikas tulee itse Minille kokatuista aterioista. Tutuksi on käynyt ns. "yrjölän puuro" sekä muut viritelmät, joita silloin tällöin Minille kokeilen. Tällä hetkellä kaapissa odottaa täysi kattilallinen täysjyväriisi-munuainen-naudan jauheliha-kananmuna-kasvishöystöä, jota koira näyttäisi rakastavan. Toisaalta Mini tuntuu rakastavan kaikkea kuivamuonasta poikkeavaa apetta. ;)
Muita herkkuja Minille satelee hieman turhan usein. Ostan Minille mm. rustopaloja, puristeluita, perusluita, possunkorvia, dentasticksejä (hampaidenhuoltoon)... Mitä nyt sattuu vastaan tulemaan. Tänään neiti sai kuivatun jäniksenkorvan. Ei koiralle tietenkään kaikkea kerralla anneta, mutta vaihteleva herkkupala päivässä on ollut hyvä lisä ravintoon ja pistää Minin temppuilemaan sydämensä kyllyydestä palkinnon ollessa kyseessä - vaikka yleensä palkinnoksi riittää myös rapsutukset, kehut ja taputukset. :)
Solakassa kunnossa koiruus pysyy sopivalla määrällä liikuntaa. Yritetään tehdä vähintään yksi pidempi lenkki päivässä - tai vaihtoehtoisesti käydä koirapuistossa, metsäpolulla tai talvisin järvenjäällä. Muutama lyhempi lenkki kuuluu päivärytmiin. Joskus sitä ihmettelee mistä tämä nakki saa kaiken sen energian (enkä ole ainoa, koirapuistossakin ihmiset katsovat simmut suurina kun Mini viilettää menemään!). Pakit Mini on antanut lenkkeilylle vain muutaman kerran; viimeisimmät helmikuun -35 asteen pakkasilla.
"Perus huoltotoimenpiteitä" Mini antaa kiltisti tehdä, vaikkei osasta niin pidäkään. Kynsien leikkaus ei kuulu suosikkitapahtumiin, mutta palkinnoksi luvattu makupala on Minin mielestä ihan hyvä korvaus paikoillaan makuusta. Nyt olen viime kesän lopusta lähtien myös viilannut Minin kynnet pyöreiksi leikkaamisen jälkeen. Tästä neiti ei juuri välitä. Kerran jopa nukahti ja alkoi kuorsata kesken viilaamisen. Vettä Mini ei juuri rakasta; mitä nyt vähän kahlailee (ja mökillä ollessaan hyvin kuumana päivänä pistäytyy uimaan). Silti antaa pestä itsensä hienosti. Pyyhkeellä kuivaaminen taas on koiran mielestä jotain parasta hupia. :)
Varmaan hyvin kattavan tästä kirjoituksesta saa, kun lisää vielä terveyshistoriaa jonkin verran. Mini on pysynyt perusterveenä lukuunottamatta muutaman kerran uusiutunutta tassutulehdusta, joka tuppaa iskemään kerran pari vuoteen aina suojasäiden kanssa vaikka kuinka kovasti tassuja lenkin jälkeen huuhtelisi ja kuivaisi. Tälläkin hetkellä neidillä on tassutulehdus päällä - tosin voiton puolella mennään. Rokotteet annetaan ajallaan ja vuosittain otetaan myös kennelyskään tehoste. Ehkä tuosta tassutulehduksesta lisää seuraavassa kirjoituksessa sitten. Ja sitä seuranneesta eläinlääkärikäynnistä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti