Muru: Yyyhh yyyhh yh yyyyyh.
Minä: Yyyy, yyyyh, hyyyyyy!
Muru: Yyyyh vvvuh! Yyyyh!
Minä: Hyyyyyyy....
jne jne.
Tämä juttelu yninätasolla Murun kanssa on ihan vain Murun juttu. Mini ei moista pelleilyä (oman suhtautumisen mukaan tulkittu..!) jaksa harrastaa. Nakin mielestä asian pitää kuulua ja kovaa jos kerta asiaa on! Luulisin nakin tanskandogin kokoisen egonkin olevan asiaan yhteydessä.
Tähän mennessä on vielä varsin epäselvää mistä päivän kuumista puheenaiheista aina keskustelemme. Varmasti se kuitenkin on jotain merkittävää sillä siitä saa juttua ja paljon. Muutamia aiheita olen onnistunut tulkitsemaan: ikkunalta luokse juokseminen ja yninä tarkoittaa, että pihatiellä kulkee hyvin epäilyttävä olento (todennäköisesti joko pieni koira tai orava). Avomiehen luokse ryntääminen yninän korostamana tarkoittaa, että Murun hännäntyvestä kutittaa ja rapsutuksia on pakko saada just nyt! Minin luokse jolkuttaminen, pieni ynähdys ja nakkia päähän läppäiseminen (yritämme saada tavan kitkettyä pois mutta se on leoilla varmaankin geeneissä!) todennäköisesti on jonkinlainen leikkikutsu - joka ei kyllä useinkaan toimi Minin reaktiosta päätellen. Harvoin leomme kuitenkin haukkuu (ainakin Miniin verrattuna joka ei hauku juuri kuin käskettäessä tai ilmoittaakseen ovikellon soivan jos vaikka emme huomaa tuota pirteää rimpautusta).
Joulusuunnitelmat ovat tänä vuonna auttamattomasti myöhässä - mutta se perinteinen joulukortti on ihme ja kumma kyllä ajoissa. Ainakin suunnitteluvaiheella. Katsokaamme tilannetta maanantaina uudestaan. Alustavien suunnitelmien mukaan perinteinen koirien joulukuva otetaan viikonloppuna päivänvalossa. Taidan postata kyseisen kuvan sitten jouluna tai sen jälkeen tänne blogiinkin. Laitan blogikirjoituksen loppuun viime vuosien joulukuvat. *Edit: Lisätty 2012 joulukuva!*
Meillä on jo ehtinyt tuoksua joulukinkku (syystä, että vietämme joulua omien vanhempiemme tykönä ja pidämme meidän perheen joulumme aiemmin näin pitkin viikkoa). Uunia vahtasi kaksi silmäparia hyvin kiinnostuneina. Pakkohan niille oli viipale antaa (tai kymmenen?) valmiista pikkukinkusta. Se kun oli niin hirrrrrrrmu hyvää näin "Murun kielellä" sanottuna. Ensi viikon puolella olisi tarkoitus tehdä joululaatikot - ja niiden joukossa maksalaatikko, joka varmasti kerää taas kahden hännänheiluttajan faniyleisön uunin eteen. Erittäin avuliaita nuo kaksi ainakin ovat: Muru on auttamassa kaikessa lahjojen paketoinnista ruoanlaittoon ja Mini toimisi mielellään koemaistajana ja laadunvarmistajana vaikka jokaiselle ruokalajille.
Lumihankilenkille lähdössä!
Joululahjoista vielä sen verran, että meillä ei koirat jää niitä ilman koskaan. Yleensä mokomat jopa vie lahjapotin mennessään. Varmaan ovat sen verran kilttejä lapsia, että joulupukki lähettää neideille röykkiökaupalla possunkorvia ja vinkuleluja. Kateeksi kävisi jollei joka joulu pääsisi sitä riemua ja iloa todistamaan kun tyttöset avaavat "ihan itte" omat lahjansa hännät heiluen!
Joulu 2008
Joulu 2009
Joulu 2010
Joulu 2011
Joulu 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti