Blogia päivittelen hassuun aikaan. Unirytmi on hieman menetetty (miehellä oli yötyöviikko ja mäkin sitten vähän hairahduin elämään samaa rytmiä) niin sama se on nyt kertoilla intoilustamme koskien Miroa.
Kissatavaratilaus tuli kolmessa osassa. Jopa yksi saatiin suoraan kotiovelle, toisen saapumislapun lähetti vain tiputti ulkopostilaatikkoon soittamatta ovikelloa vaikka avomies ainakin oli yötyövuoron takia päivät kotona (kiitos palvelusta, oli kivaa kantaa 22kg paketti postista kotia!) ja kolmannen kohdalla olin juuri sopivasti suihkussa kun ovikello soi ja katsoin shampoot kasvoja valuen suosiolla hakevani laatikon sitten postista seuraavalla kauppareissulla. Sen tiesin muutenkin kevyeksi paketiksi.
"Mä tilasin vähän possunkorvia!"
Raapimispuu on komea ja väriltään miehisen sininen. Kasattiin se eilen. Sijoituspaikka osui nappiin; olkkarin ison ikkunan vieressä, patteri alhaalla. Puusta käsin on kiva katsella pihan elämää ja jos lämpöä kaipaa niin voi joko kömpiä hieman patterista lämpöä saavaan raapimispuun pesäkoloon tai loikoilla ihan turkki vasten patteria pehmoisella alustalla. Hyvä myyntipuhe? ;)
Linnake pystyssä ja paikallaan. Muru vartioi.
Oheiskamaan ollaan myös tyytyväisiä: pieneen raapimispuuhun ("liukumäkeen"), nukkumapussiin, leluihin, ruokakuppeihin, kuljetuslaatikkoon ja jopa vessalaatikkoon! Nettikaveri auttoi minua näiden valitsemisessa - nämä ovat siis hartaasti pohdittuja ostoksia pienelle kissaprinssillemme! Vessalaatikon koko tosin tuli hieman yllätyksenä vaikkakin se tilattiin "XXL-laatikkona": kyseinen laatikko on isompi kuin melko iso kuljetuslaatikko. Onpahan tilaa valita paikkansa. Mmmh.
Vasemmalla pinossa kaksi hiekkalaatikkoa (toinen appivanhempien kissalle) ja kuljetuslaatikko vieressä.
Oma makuupussi.
Viime kissasta viisastuneena (lämmöllä sinua kaivaten, rakas Onni) ja vain yhden vessan/kylppärin omistavana päätimme satsata Miron jätekäsittelylaitokseen ja selvitä mahdollisimman pienin hajuhaitoin. Vessalaatikkoon tilasimme filtterit, jotka noukkivat hajut ilmasta (toivottavasti) ja kissanhiekkana toimii ainakin näin alkuun EverClean, joka sisältää hajua sitovia silicakiteitä. Kaiken lisäksi vessalaatikossa on luukku. Toivottavasti Miro hyväksyy tämän suunnitelman.
Mini suostui vertailukooksi. Muru photobombbaa.
Miron viihtyvyyttä ajatellen asennutimme (minä facebookkasin, mies asensi) kasvattajan suosituksen mukaisen koiraportin makkarin ja keittiön väliin. Siinä on juuri sopivat välit pienelle kissalle tai se on tarpeeksi matala, että kissa siitä yli pääsee mutta leo ja nakki eivät. Tietty Miro voi pomppia ottamaan koirista hengähdystaukoa raapimispuuhunsakin; kyseinen puu ylettyy kattoon asti. Miron ruokakupit tulemme laittamaan koirien ruokakuppien viereen mutta eri tasolle, eli lipaston päälle, johon Miro voi loikata rauhassa syömään. Partsille tulee kaltevat pleksit yläkaiteiden päälle (toimi Onnilla aikoinaan), joten siihen ei kissamme kykene hyppäämään. Joutuu tyytyä katselemaan ulkomaailmaa pöydältä kauempaa. Ihan oman turvallisuutensa tähden. :)
Painavat kulhot pysyvät paikoillaan. Ohessa Nasun suosikkilelu - piti siis ottaa samanlainen.
Ollaan siis huolehdittu melkein kaikesta. Mietin vieläkin akvaario-asiaa. Akvaariomme on siis mallia Juwel 240L ja se seisoo omalla alustallaan. Itse akvaarion huolto pyörii parista pienestä luukusta (ulkosuodattimet yms. laitteet eivät tarvitse paljoa tilaa akvaarion reunoilta), joten näistä ei kissamme kyllä pysty alas putoamaan saati edes uteliaita kaloja tassulla pyydystelemään. Eniten huolettaa se, miten Miro suhtautuu akvaarioon - pitääkö se sitä kivana ja lämpimänä (kansi lämpenee valojen johdosta) nukkumapaikkana? Jos näin käy niin meillä tulee olemaan jonkinnäköinen akvaarion kannen vahvistaminen edessä Miron kasvaessa. Akvaarion poikkituki kyllä kestää vaikka kuinka monen kilon rasituksen mutta heppoiset avattavat kansiluukut.. Toivottavasti kissa ei opi pysymään akvaariosta kaukana vahinkomolskauksen seurauksena!
Oma pieni raapimispuu makkariin.
Myös Miron hakemiseen liittyvät kuviot mietityttävät koska ajoaika tänne Kuopioon Miron "lapsuudenkodista" on kuitenkin viitisen tuntia. Pitänee puhua kasvattajan kanssa vielä noin viikkoa ennen hakuajankohtaa ja ottaa selvää myös ruokapuolesta. On sitten ihan kaikki valmiina.
Avomies asenteli virikkeitä raapimispuuhun.
Pennun odottaminen on ihan yhtä kutkuttavaa kuin muutama vuosi sitten kun meille tuli maailman ihanin leonberginkoira! Samat asiat, kysymykset, mietteet ja pohdinnat pyörivät päässä samalla tavalla kuin silloin keväällä 2011. Nyt vaan on joku (rakas Tuomoseni!), joka on valmis lörpöttämään aiheesta aina kyllästymättä - koko perhe siis odottaa Miroa kotiin yhtä innoissaan!
Elukoiden tarvikekaappi sai yhden "M"-kirjaimen lisää!
Koirapuolen jutut meillä pyörii samaan rataan mitä ennenkin. Ollaan palattu näyttelyhuumasta arkeen. Muru rötvöttää sohvalla aamulenkin jälkeen ja Mini makoilee tyytyväisenä jaloissa. Toissapäivänä tein inventaarion tyttöjen tarvikekaapille ja sieltä löytyikin muutama pieni panta, pari hihnaa ja yksi isompikin panta joita meidän tytöt eivät ole koskaan käyttäneet tai eivät enää tarvitse. Miniltä oli myös pieneksi jäänyt muutama talvitakki. Ne menevät heti maanantaina postin kautta hyötykäyttöön kohti Turkua. Piti lähettää jo lauantaina mutta ei me koskaan selvitty postille saakka ajoissa - unirytmin sekoilun vuoksi nukuttiin ihan törkeän kauan!
Meitäkin väsytti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti