Kajaanin KV-näyttely

Tulipas meidänkin Murminaattori näyttelytettyä noin kokeilumielessä. Tiedettiinhän me jo se, että ilman Miniä Murun itseluottamus tuntuu olevan nollan alapuolella mutta ajateltiin, että josko se tottuisi tilanteeseen mikäli tarpeeksi aikaisin saavuttaisiin paikan päälle....

No ei tottunut. Murmeli murmeloi pienessä ihmetys-paniikissa koko sen neljä tuntia mitä me näyttelyssä vietimme. Saatiin arvosanaksi "hyvä" ja onneksi meillä oli Murun veljen omistaja handlerina. Itsehän en olisi pärjännyt, en niin mitenkään.

"Täällä on epäilyttävää!"

Aika epätyypillinen leo meillä siis. Muru on ollut pienestä pitäen valikoiva ja mörkökausi oli todella hurja pienellä neidillä. PIM ja pieni luottavainen pentu muuttui araksi karhuksi. Juoksi karkuun parin metrin päästä ohittavia ihmisiä muun muassa. Kaiken aikaa ollaan parannettu tuota mörkökautta (ja nyt jo onnistuu tutulla agihallilla muiden kanssa kontaktin ottaminen) mutta vielä on matkaa edessä. Tuskin tuosta koskaan tulee sellainen jokaisen heti hyväksyvä häntää heilutteleva leo. Murmeli on valikoiva. :)

Suomennettuna Murun arvostelu:

"Ensimmäinen narttu, jolla aivan liian vähän itseluottamusta tänään. Narttumainen pää. Koiralla pitäisi olla huomattavasti enemmän massaa rungossa. Tänään rintakehä on aivan liian kapea ja matala. Luusto voisi olla vahvempi. Hyvät etukulmaukset, riittävästi takana. Liikkuu pelokkaasti eikä näytä liikkeitään täysin. Hyvä turkin laatu." Carin Åkesson, Ruotsi.

"Mutta kun tuo tuomari on pelottava!"

Saatetaan vielä kokeilla Kuopion KV-näyttelyssä ja sitä ennen satunnaisissa matchareissa (ilman Miniä tällä kertaa, saa Muru-neiti sosiaalishokkeja!). Ei vielä Kajaani sytyttänyt näyttelykärpästä vaikka kasvattajan mukaan Murussa on aineksia vaikka mihin kunhan kehittyy vielä vähän ja pääsee peloistaan. Vaikka ei nyt palkintoja tullut, avokki haki Murulle ison kissavinkulelun lohdutuspalkinnoksi. Se oli hyvin mieleinen. ;)

Yleisesti ottaen meillä oli kuitenkin ihan kiva päivä (Murmelilla tuskin niinkään mutta opettavainen!). Nähtiin Murun veljiä ja siskoja omistajineen (kiva oli nähdä miten erilaisia koiria yhdestä yhdistelmästä voikaan tulla, kun vanhemmat olivat mahdollisimman kaukaista sukua keskenään!), kasvattajaa, Murun isukkia Rolfia, muita komeita leoja sekä ihastuin viereisessä kehässä esiintyneisiin irlanninsusikoiriin! Voi miten komeita! Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten...!

Isille terkkuja; Muru ei ole ponin mitoissa, tämä koira on!

Tiivistettynä Kajaanin kansainvälinen koiranäyttely 2013:


Odotukset: Muru hätäpaskoo, inisee, tärisee, näykkäsee tuomaria ja karkaa ja pinkoo hurjana karkuun. Extrana päätyisimme Kymppiuutisten kevennykseen. Arvosanaksi "tyydyttävä" tai "ei voi arvostella".

Toteutuneet: Muru hätäpaskoi (onneksi hallin ulkopuolelle lumipenkkaan), inisi vain alkuihmetyksissä, ei tärissyt mutta häntä oli koipien välissä ainakin ensimmäisen puolikkaan ajasta, koitti väistää tuomaria mutta antoi lopulta katsoa. Saatiin arvosanaksi "hyvä".

Mainitaan vielä, että Murun sisarukset saivat myös hyvät arvostelut ja muutama sijoittui. Lilli-sisko oli NUO ERI1, SA PN4, Molla-sisko NUO ERI 2, Kirppu-sisko NUO EH4 ja Kössi-veli EH ja Rolf-isukki PU4. Tuossa ainakin ne mitkä kasvattajan FB-seinältä varastin. Mutta kaikki esiintyivät kuitenkin tosi hienosti. Tiukka tuomari oli. :)

---

Perjantaina oltiin yötä anoppilassa ja saatiin taas niin täysihoito kun vain voi olla. Tämä koskee myös koiruuksia joille anoppi oli ostanut IIISOT luut ja paljon possunkorvia! Mini jemmasi taas omaa possunkorvaa hyvin kauan ja nautti possunkorvaa katselevalle Murulle murisemisesta. Harmi vaan, että taktiikka meni vähän pieleen siinä vaiheessa kun nakki käänsi katseensa muualle ja Muru varasti possunkorvan.

Perjantai-iltana (ja osittain yönä) tein vielä loppusiistimiset leolle: leikkasin tassujen välistä karvat, viilasin kynnet, harjailin turkin kuntoon, putsasin korvat varovasti ja nypin korvakarvat. Nukkumaan päästiin siinä 01:30 ja herätys oli klo 7:00. Siis minulla, avokki kömpi sängystä 50 minuuttia myöhemmin.

Nakki vietiin ystäväni luokse päivähoitoon aamulla ennen kuin lähdimme Murun kanssa näyttelyyn. Kuulemma oli ollut ihan kiltisti alun inisemistä ja kaasuttelua lukuun ottamatta. Kiitokset hoitopaikasta Marille, saat vielä Minin uusiksi hoitoon!

Mini päivähoidossa. Marin ottama kuva.

Paluumatkalla käytiin morjestamassa avokin serkkua ja hänen miestään sekä heidän koiraansa Rikiä, josta Muru sai heti kivan leikkikaverin. Niin kivan, että ottivat ihan lattiapainia hännät heiluen. Mini toimi tarvittaessa erotuomarina mutta tyytyi lähinnä katselemaan sohvalta ja olemaan rapsutettavana. Viivyttiin vierailulla useampi tunti ja Mini ihastutti temppuilemalla - makkaraa vastaan tietysti. Harmittaa kun en tajunnut ottaa Rikistä kuvaa. Riki on minun käsitykseni mukaan sekarotuinen ja Rikissä on ainakin huskyä. Komia ja ystävällinen poika kuitenkin.

Kun viimein Kuopioon päästiin kello olikin jo 21:30. Tytöille riitti iltapissitys lähimetsikköön ja kotiin päästyään pienet kuorsasivat hyvin koko yön ja pitkälle sunnuntaiaamuun.