tiistai 29. tammikuuta 2013

Kysymyksiä ja vastauksia

Miksi leo auttaa?
Leonberginkoira, "leonberg", "leo", "leonperkele", on erittäin ihmisrakas rotu, joka haluaa olla siellä missä tapahtuu. Todennäköisesti leon löytää siis siivouspäivänä pää moppiämpäriin juuttuneena, vaatekasaan hautautuneena kuivaustelineen alta, nuolemasta akvaarion seinää tai sängyn takaa pahaa pölynimuria piilossa. Leon ja ihmisen siisteyskäsitykset eivät yleensä kohtaa: kun ihmisen mielestä siisti koti merkitsee tavaroiden omilla paikoillaan olemista, leon mielestä kotoinen siisteyskäsite on yhtä kuin lelukorin sisältö leviteltynä pitkin koko huoneistoa ja irtotavarakorin pyyhkäiseminen hännän avulla sohvapöydältä.

Miks tää nuolee kättä?
Leonberginkoira todennäköisesti nuolaisee kättäsi kun olet vastikään syönyt jotain. Hyvällä tuurilla saatat saada muiskun suoraan suulle! Sekarotuinen nakki-corgimix nuolee kättäsi ilmaistakseen rakkauttansa sinuun - tai viedäkseen huomiosi muualle leotoverista. Auta armias jos erehdyt silittämään leoa ensiksi: nakki käynnistää tällöin vimmatun nuolemisoperaation, joka kattaa koko kätesi aina sormenpäistä kyynärpäähän asti. Jos yrität lähteä karkuun, Von Nackersson todennäköisesti rynnii syliisi ovelasti häntää heiluttaen ja samalla sivusilmällä tarkkaillen, että huomionosoitukset leolle ovat historiaa.

Miksi noi kerjää?
No ihan siksi, että ruokit sitä muuten kuin laittamalla sen nenän eteen oman ruokakupin. Myönnetään, meidän vika. Kerran kun teet virheen, eli annat koiran vaikka lipaista ruoantähteet lautaselta, ei kerjääminen tule loppumaan. Nakki Von Nackersson tuijottaa sinua suoraan silmiin ruohonjuuritasolta silmää räpäyttämättä ja Murminaattori tarkkailee alle metrin päästä valmiina haistamaan - ja ehkä maistamaan - ruokaasi ihan vähäsen kun katseesi harhautuu muualle. Tämä on johtanut siihen, että ruokaa tehdessäsi et voi jättää mitään keittiötason reunaa lähelle. Murminaattori ei hypi mutta tasan tarkkaan "maistaa" sitä mihin ylettyy. Nakki taas on huomannut toimivammaksi strategiakseen mattojen imuroinnin ja ruoanlaiton tarkan seuraamisen mikäli jotain tipahtaa lattialle - tai mikäli ihminen heltyy jonkin makupalan silloin tällöin heittämään.

Miksi Muru hepuloi?
Tässä kysymys mihin emme ole vielä onnistuneet saamaan vastausta. Hepulikohtaukset ovat joko leon nuoresta iästä johtuvia (no ei Minillä tämmösiä ollut!), luonteen/rodun mukana tuomia bonuksia (eikös leon pitänyt olla itsevarma ja rauhallinen?) tai seurausta siitä kun leon kaksi aivosolua yllättäen pääkopassa kohtaavat. Epäilemme viimeistä vaihtoehtoa. Hepulikohtauksiin ei voi mitenkään varautua. Yleensä hepulikohtauksista aiheutuu jonkin verran ääntä: ihmisten kirkaisut ja kiljumiset, jotka aiheutuvat leon tavasta tunkea kylmä kuononsa ihmisen kainaloon yms. kesken hepulikohtauksen tai villi reittivalinta (kuten nojatuoliin vauhdissa hyppääminen ja sen kaatuminen) sekä leon oma hihkuminen korvat takakenossa onnessaan ympäri pinkoillen ja sekalaisiin tavaroihin osuen ovat varmasti tuttuja naapureillemmekin.

Nakkihan on viekas kuin kettu!
Veikkaan, että Nakin kettumainen ulkonäkö ei ole vain sattumaa. Meidän Minimme on oikea epeli, joka pystyy huijaamaan Murun pois jonkin makupalan luota, aiheuttamaan valtavat tunnontuskat ihmisilleen suurten nappisilmiensä avulla, kääntämään huomion itseensä aina tarvittaessa ja pakko-ostattaa herkullisen luun lemmikkikaupasta noin vaan ohikulkiessa ottamalla sen mukaansa. Nykyään kierrämme herkkuosaston kauempaa. Nakin viekkaus on toisaalta ollut hyvin hyödyllinenkin ominaisuus! Mini on erinomainen agilityhauva ja tokokin luonnistuu mainiosti.

Mikä hel**tti tuo on??!!
Se on meidän kissamme kiipeilypuu, kiitosta vain kysymästä!

Onko teidän olkkarin ikkunassa huurrelasi?
Nääh. Talvella ikkunaan syntyy aina silloin tällöin "kuolankukkasia", kiitos Murun, joka ei vieläkään oikein tunne kuononsa pituutta. Luulee varmaan olevansa rodultaan mopsi tai vastaava lyttykuono. Räkäroiskeita löytyy myös akvaariosta ja eteisen ovesta. Ei ne vaarallisia ole - tietääksemme leomme ei kanna mitään uutta pernaruttokantaa - ja lähtevät ihan hyvin siivouspäivänä kun ikkunanpesusuihkeella ja puhtaalla pyyhkeellä vähän käsittelee. Tyttöjen mummia ne kyllä vähän häiritsevät!

Eikö teillä ole ihan hirveänä elukoidenkarvoja ympäriinsä?
Vain karvanlähdön aikaan. Tyttöjä kuitenkin harjataan sen verran paljon, että irtokarvoja leijuu lähinnä nurkissa vain ennen siivouspäivää ja imurillahan ne lähtevät. Mattovalinnat ovat sellaisia, jotka on helppo imuroida / puhdistaa tarvittaessa. Karvoja pitää rakastaa - ja eläinystävähän yleensä rakastaa. Paitsi kun pyykkää karvanlähdön aikana. Tai Murun oman punkan peitteen. Se on ihan hir-vee-tä!

Paljonko teillä menee eläimiin rahaa kuukaudessa?
Kun lukuun otetaan eläinten ruoat, herkut, tarvikkeet ruokakupeista pantoihin, hihnoihin ja mantteleihin, eläinlääkärikäynnit, lääkkeet ja puhdistusaineet, vakuutukset, agiradan vuokra / tokoryhmämaksut, bensat eestaas, näyttelymaksut ja muut lemmikeille järjestettävät aktiviteetit niin varmaan enemmän kuin meihin ihmisiin. Tietty lemmikkikin maksaa jonkin verran hankintahetkellä mutta se on murto-osa tulevasta. Mutta kyllä ne enemmän antaa kuin ottaa. <3 Vievät ulos, antavat puheenaiheen, ovat hauskoja seurattavia, puuhaaminen niiden kanssa on aina niin mukavaa, tuovat uusia kavereita ja pitävät suhteita yllä vanhoihin kavereihin sekä antavat uusia kokemuksia mm. näyttelyiden muodossa! Niin ja vaikuttavat kodin sisustukseen melkoisesti!

Olemme joka euron ja sentin arvoiset!

1 kommentti: