Hei me kokataan!

"Vitsit sä oot kyl yks ihana sekopää!", tokaisi kaverini kun kerroin, että uunissa oli kolmisen kiloa jauhelihamureketta paistumassa ihan vain kahta karvakuonoa varten. Minin poikakaverin Jimpan perhe lahjoitti meille 800g jauhelihaa (Murmeli halusi tähän väliin haukahtaa, että lahjoituksia otetaan mielellään vastaan jatkossakin!) ja pakkasesta löytyi lihaa vielä lisää, päätettiin tyttöjen kanssa hieman laittaa herkkuruokaa näin vuodenvaihteen kunniaksi.

Kun aloin lastata pöydälle murekkeen raaka-aineita, kahden pähkinäaivoisen turrikan silmät suurenivat lautasen kokoisiksi; "noin paljon lih-haa!". Kun pöydälle oli nostettu noin 2,1kg jauhettua ruhoa (800g sika-nauta-jauhelihaa, 800g naudan jauhelihaa, 500g riistajauhelihaa), Mini meni villiksi ja esitti kaikki hurmokseltaan mieleen nousseet temput varmuuden varalta ilman yhtään käskyä - olihan se varsin todennäköistä, että moista jauheliha-aarretta vahtiva emäntänsä olisi vain unohtanut pyytää tätä yli-innokasta maastonakkia temppuilemaan ruokaa vastaan. Muru keskittyi Minin temppuilutuokion aikana haistelemaan kaikki lihapakkaukset läpi varmuuden varalta kahteen kertaan eikä inventaariota tehdessään antanut minkään häiritä itseään (etenkään emännän sähinän, joka jossakin taustalla yritti viestittää jättämään jauhelihat rauhaan).

Jos karvakorvilta kysyttäisiin, maailman herkullisimman murekkeen raaka-ainekset olisivat vain hervoton löntti jauhelihaa ja ehkä muutama kananmuna makua antamaan. Harmi vain, että näiden kulinaristien emäntä on asiasta hieman eri mieltä. Mureketaikinaan siis lisättiin pussillinen (noin 300g) jäisiä kruunuvihanneksia tehosekoittimessa sirkkelöityinä sekä kaksi pientä porkkanaa hienona raasteena. Valkosipulinkynsiäkin emäntä kehtasi mukaan jauhaa neljä kappaletta ja mokoma innostui tehosekoittimen tehoista sen verran, että antoi parin (luomu)kananmunan kuorenkin mennä taikinaan mukaan. Samalla tuli vatkattua pari kananmunaa tehosekoittimella. Kumma miten paljon sotkua siitäkin syntyi. Maastonakin ja teinileijonan vastusteluista huolimatta seokseen kaatui vielä puoli pussillista korppujauhoja ennen kuin taikina oli diktaattorikokin mielestä valmista muokattavaksi.

Ainekset: 

800g sika-nauta-jauhelihaa

800g naudan jauhelihaa

500g riistajauhelihaa

6 kananmunaa (2 kuorta)

300g kruunuvihanneksia (jäisiä)

2 porkkanaa (raastettuina)

4 valkosipulinkynttä (murskattuina)

½ pussia korppujauhoja (kasvis-kananmunamössöön turvotettuna)

Tässä vaiheessa tuli hyvin selväksi, että laumamme nelijalkaiset ystävät olivat jo hieman kärsimättömiä ilmassa leijuvien aromien vuoksi; maastonakki tarjosi tassua minkä kerkesi aina katsekontaktin saatuaan ja teinileijona kierteli malttamattomana keittiötä ympäri (näykkien keskellä keittiönmattoa päivystävää isosiskoaan niskasta ohikulkumatkoillansa).

Turhautuneet ruokailijat.

Valitettavasti perheemme laumanjohtaja on överitaiteellinen täydellisyyden tavoittelija. Pienten hauvojen elämänilo alkoi kadota viattomista tummista silmistä sitä mukaa kun laumanjohtaja brutaalisti tunki luunmuotoiseen muottiin mureketaikinaa. Minin uhittelusta päätellen tämä toimitus kesti ärsyttävän kauan. Viimein pelti täyttyi kauniista luu-murekelönteistä. Järkytys oli suuri kun Mini viimein ymmärsi miten sadistinen luonne tuo hänen palvomansa laumanjohtaja todellisuudessa oli; täynnä herkkupaloja ollut pelti laskettiin lattialle sijoittamisen sijaan kuumaan uuniin lasiseinän taakse!

Taiteellisia murekepaloja.

Mini ei yleensä vähästä hätkähdä mutta ilmassa leijuvat hajut voimistuivat hetki hetkeltä ja tuo kypsyvän murekkeen aromi tuntui tunkeutuvan pienen corgi-mixin kuonoon kuin kuuma veitsi voihin. Oi kuinka pitkä on odottavan aika! Urhoollisesti Mini vahti ilme värähtämättä uuninluukkua tuskallisen viidentoista minuutin ajan vain väistyäkseen korvat luimussa kun tuo julma diktaattori käski maastonakin siirtyä uuninluukun avaamisen ajaksi.

Ei niin taiteellisia murekepaloja..

Vihaan sitä kun kirjoittaja pilaa tarinan venyttämällä sitä tarpeettoman pitkäksi vaikka loppuhuipennos olisi voinut olla jo useampi luku sitten. Minun on tässä vaiheessa pakko myöntää, että tyttöjen odotus ei ollut vieläkään ohi mutta yritän tiivistää loput tapahtumat ruokailuun asti:

Liha-luut veivät huikeasta noin 3kg:n taikinasta vaivaisen kolmasosan. Loppu olisi siis vielä muovailtava. Nuuskujen onneksi diktaattorikokki kuitenkin luopui luumuotista valmiiden murekkeiden näyttäessä enemmän tai vähemmän ravintoketjun lopputuotokselta kuin Gordon Ramseyn ravintolan ruokalistan annokselta. Loppu 2kg taputeltiin siis levyksi isohkolle uunipellille leivinpaperin päälle ja tuikattiin uuniin kypsymään. Nopeaa, helppoa ja ah, niin turhautunutta!

Turhautumisen vallassa nuijittu mureke.

Koska luomisvimmassa toteutettu mureke-projekti oli lähes saatettu päätökseen, päätti laumanjohtaja käyttää tarjoilussa hienompia lautasia kuin tylsiä oman kuvan rumasti heijastavia metallisia koiranruokakippoja. Onneksi pitkään maistiaisia kerjänneet makutuomarit eivät niin tarjottavan ulkonäöstä piitanneet (ja lautasten vaihtoakaan tuskin huomasivat). Luvan saatua murekepalat katosivat hujauksessa massuun. Saivatpa vielä toisetkin palat.. Ja kolmannet. Neljänsiä en uskaltanut ahneille örvelöille enää antaa. Maastonakin maha näytti sen verran pullealta, että neljännen biitin saatuaan neidin varsin lyhkäsillä jaloilla olisi ollut vaikeuksia yltää lattiaan.

Ulkonäölle arvosanaksi 2/5.

Maku 5/5!

Minäkin annan maulle täydet pinnat.

Nom nom nom! Lisää!

Osan murekkeesta laitoin annospaloissa pakkaseen, osa on kannellisessa kattilassa jääkaapissa. Tytöt nukkuvat nyt varsin tyytyväisinä mahat pulleina sohvan divaaniosalla. Kokataan taas uudestaan (ei kuitenkaan ihan heti, sotku keittiössä oli melkoinen).

Etsi kuvasta Mini.. :D