Lauantaina saatiin koiravieraita. Kaverini toi meillä käymään Tellun ja Dinan. Muru ei kauheasti osoittanut kiinnostusta jos Miniin vertaa. Vaikka Tellu ja Dina ovat kumpikin ainakin kaksi kertaa Miniä isompia, se ei tuntunut maastonakkia haittaavan. Mini hyppi vasten (pahis Mini!) ja sai Tellu-paran hyvin hämilleen ja tarkastamaan pakoreitit ihan varmuuden varalta. Dina suhtautui alkuvierastelun jälkeen Miniin paremmin ja alkoi Minin kanssa leikkiäkin. Muru seurasi hölmistyneenä vierestä, kierteli siellä täällä, leikki hieman yksikseen ja lopulta pakotti Minin leikkimään, eli ryöväsi Dina-paralta kaverin. Samalla vierailulla "kynittiin" myös Tellu ja Dina furminaattoreilla.
Sunnuntaina käväisi toinen kaveri ja Muru sai taas ihasteluja osakseen. Kovasti Muru olisi myös ollut ryöväämässä meidän leffa-snackseja jos vaan olisi silmä välttänyt. Muru jäi nuolemaan näppej.. tassujaan ja harva lattialle pudonnut herkku päätyi salamaakin nopeamman Minin kitaan. Sovittiin myös muutaman viikon päähän reissu Pölhöön. Pitääpä kehitellä jotain grillattavaa, jota voi tytöille antaa. Koirat eivät kauheasti varmaan arvosta kasvissyöjä-emäntänsä kaupasta pakasteesta pyydystämiä soijanakkeja.. Illalla mentiin myös käymään koirapuistossa. Vähän sadetta, kello 23 illalla ja viileähkö sää takasivat, että saatiin olla rauhassa - ainakin melkein. Pari paimenkoiraa käveli puiston ohi mutta Mini ryntäsi niin vahtikoirana (siis noin 2-3min sen jälkeen kun kaikki muut havaitsivat lähestyvät hauveliinit...) haukkumaan ja rähjäämään (tosin häntää heiluttaen), että eihän omistaja niitä sitten puistoon tuonut. Hieman näin jälkikäteen hävettää, olisi pitänyt vaan kävellä portille ja sanoa, että "ihan kiltti se on, mitä nyt osoittaa innostustaan näin epäselvin signaalein".. Mini muutenkin ihan kummasti käyttäytynyt lähiaikoina. Kohta ei enää mene Muru-stressi läpi vaan kerrataan muutamat perusjutut Minin kanssa.
Tänään käytiin lenkillä kavereitteni kanssa ja mukana oli myös Minin "poikakaveri" villakoira Jimi. Yksi koira / lenkittäjä toimi hyvin. Muru oli minulla ja ihan nätistihän tuo käveli. Osaa pysyä joko takana tai sivulla suurimman osan ajasta. Joskus vielä innostuessa unohtuu mutta silloin olen aina pysähtynyt ja Muru joutuu istumaan alas ennen kuin jatketaan lenkkiä. Se on toiminut tähän asti melko hyvänä kannustimena. Murua kun selvästi pännii pysähtely ja vielä istumaan joutuminen. Puolivälissä lenkkiä oli ihan sopiva ranta, jossa Muru ja Mini kävivät kunnolla kastautumassa. Siis kahlasivat niin, että vesi ulottui melkein selkään. Mini kiusasi Murua taas pikajuoksemalla, Muru seurasi, Mini hyppäsi kaurisloikan rannalta kivelle, Muru yritti samaa mutta laskeutui suoraan järveen ja oli kovin nolona tämän jälkeen. Hehe, normaalia siis. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja paluumatkalla tuuli kivasti, että koiratkin kuivuivat hieman. Itse poltin auringossa poskipäät ja nenää. :D
Puijonlaakson agilitykenttää tuskin saadaan koskaan kuntoon, joten ajattelin varata radan sisähallista joku päivä. Katsotaan millasia esteitä siellä olisi Minille tarjota..
Murulla on ensimmäinen rokotus edessä perjantaina! :)
Hirmusesti tekstiä eikä koko viikonlopulta yhtään kunnon kuvaa! Laitetaan siis muutama päivä vanhempi, ettei ihan ilman kuvaa tämä kirjoitus jäisi.
Blogi Savon Murre ylpeänä esittää..
PIRANHA-PUPPY
(Näitä "onnistuneita"..)
Ei huolta, kyl noi soijamakkaratki koiriin uppoo, ainakin meillä :D. Ne on muuten ihan älyttömän hyviä, jopa näin lihansyöjän mielestä :).
VastaaPoistaAijaha. :D No pöh, en lähde näitä pölvästejä huijaamaan. Pyörittelen tytöille taas muutamat jauhelihapullat :D
VastaaPoista