Viimeistelyä!

Postin lähetti varmaan inhoaa meitä. Sen verran oli taas tuskainen ilme kun roudasi 38kg edestä laatikoita. Hähhäh. Säästän selkääni kun tilaan online-kaupasta ruoat ja tarvikkeet elukoille.

Laitettiin vikat kissatavarat paikoilleen (minä laitoin, avokki katseli jotain sarjaa tietokoneelta ja tuli välillä tsekkailemaan lopputulosta sopivin välein minun hihkuntojen perusteella). Muru luonnollisesti auttoi kaikessa ja seurasi minua uskollisesti kun ramppasin edestakaisin pakkauslaatikon ja eri huoneiden välillä.

Jonkin verran tutkiskelin eri kissanhiekkamerkkejä ja päädyin sitten valitsemaan meille ensimmäiseksi kokeiluun EverCleanin. Merkin valikoimasta otettiin Multi Crystal. Pakkauksen avattua haju oli mieto ja kun kaadoin hiekat (2 pakettia näytti sopivalta tuohon XXXXXXXL-laatikkoon) niin ei pöllynnyt. Hyvä homma. Kuitenkin sen verran hienoa hiekkaa, että kissan on kiva peitellä jälkensä. Nyt kun hiekkalaatikossa on koppa päällä ja hajufiltteri katossa ei kylppärissä enää haise mikään.

Siivousta helpottamaan hankittiin Litter Locker, eräänlainen roskis kissanhiekkaa varten. Tuota ufoajan keksintöä asennettuamme (siis yksi kiekko paikoilleen ja nykäisy pussirullasta, vaikeaa...) huomaa jo nyt miten käytännöllinen se on. Litter Lockerin mukana tullut lapio tosin korvattiin astetta jämäkämmällä. Miro, bring it on, ollaan valmiita!

Perjantaina viikonloppulomalle poriin ja sunnuntaina sitten suunta kohti Irvikissan kissalaa!

Patteripeti. Miron ruokakupit sijaitsevat oikealla olevan lipaston päällä.

Siihen on helppo loikata pediltä. Laitetaan vielä lipaston päälle jarrumatto ja

joku pöytäliina niin pysyvät kupit ja kipot paikoillaan. :)

Vasemmalla tuo ihmehärveli, Litter Locker ja oikealla Miron jumbo-hiekkalaatikko,

jonka edessä oleva matto on aika onnettoman näköinen...!

Laitettiin hakukoppa valmiiksi. Angry Birds -possun kainalossa on kiva koisia

pitkän kotimatkan aikana.

Ensimmäiseksi perusruoaksi Mirolle valikoitui Royal Canin

Kitten Maine Coon 36. Kermaviiliä, raakaa lihaa yms. annetaan

kasvattajan ohjeiden mukaan lisänä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Miksi leo auttaa?

Leonberginkoira, "leonberg", "leo", "leonperkele", on erittäin ihmisrakas rotu, joka haluaa olla siellä missä tapahtuu. Todennäköisesti leon löytää siis siivouspäivänä pää moppiämpäriin juuttuneena, vaatekasaan hautautuneena kuivaustelineen alta, nuolemasta akvaarion seinää tai sängyn takaa pahaa pölynimuria piilossa. Leon ja ihmisen siisteyskäsitykset eivät yleensä kohtaa: kun ihmisen mielestä siisti koti merkitsee tavaroiden omilla paikoillaan olemista, leon mielestä kotoinen siisteyskäsite on yhtä kuin lelukorin sisältö leviteltynä pitkin koko huoneistoa ja irtotavarakorin pyyhkäiseminen hännän avulla sohvapöydältä.

Miks tää nuolee kättä?

Leonberginkoira todennäköisesti nuolaisee kättäsi kun olet vastikään syönyt jotain. Hyvällä tuurilla saatat saada muiskun suoraan suulle! Sekarotuinen nakki-corgimix nuolee kättäsi ilmaistakseen rakkauttansa sinuun - tai viedäkseen huomiosi muualle leotoverista. Auta armias jos erehdyt silittämään leoa ensiksi: nakki käynnistää tällöin vimmatun nuolemisoperaation, joka kattaa koko kätesi aina sormenpäistä kyynärpäähän asti. Jos yrität lähteä karkuun, Von Nackersson todennäköisesti rynnii syliisi ovelasti häntää heiluttaen ja samalla sivusilmällä tarkkaillen, että huomionosoitukset leolle ovat historiaa.

Miksi noi kerjää?

No ihan siksi, että ruokit sitä muuten kuin laittamalla sen nenän eteen oman ruokakupin. Myönnetään, meidän vika. Kerran kun teet virheen, eli annat koiran vaikka lipaista ruoantähteet lautaselta, ei kerjääminen tule loppumaan. Nakki Von Nackersson tuijottaa sinua suoraan silmiin ruohonjuuritasolta silmää räpäyttämättä ja Murminaattori tarkkailee alle metrin päästä valmiina haistamaan - ja ehkä maistamaan - ruokaasi ihan vähäsen kun katseesi harhautuu muualle. Tämä on johtanut siihen, että ruokaa tehdessäsi et voi jättää mitään keittiötason reunaa lähelle. Murminaattori ei hypi mutta tasan tarkkaan "maistaa" sitä mihin ylettyy. Nakki taas on huomannut toimivammaksi strategiakseen mattojen imuroinnin ja ruoanlaiton tarkan seuraamisen mikäli jotain tipahtaa lattialle - tai mikäli ihminen heltyy jonkin makupalan silloin tällöin heittämään.

Miksi Muru hepuloi?

Tässä kysymys mihin emme ole vielä onnistuneet saamaan vastausta. Hepulikohtaukset ovat joko leon nuoresta iästä johtuvia (no ei Minillä tämmösiä ollut!), luonteen/rodun mukana tuomia bonuksia (eikös leon pitänyt olla itsevarma ja rauhallinen?) tai seurausta siitä kun leon kaksi aivosolua yllättäen pääkopassa kohtaavat. Epäilemme viimeistä vaihtoehtoa. Hepulikohtauksiin ei voi mitenkään varautua. Yleensä hepulikohtauksista aiheutuu jonkin verran ääntä: ihmisten kirkaisut ja kiljumiset, jotka aiheutuvat leon tavasta tunkea kylmä kuononsa ihmisen kainaloon yms. kesken hepulikohtauksen tai villi reittivalinta (kuten nojatuoliin vauhdissa hyppääminen ja sen kaatuminen) sekä leon oma hihkuminen korvat takakenossa onnessaan ympäri pinkoillen ja sekalaisiin tavaroihin osuen ovat varmasti tuttuja naapureillemmekin.

Nakkihan on viekas kuin kettu!

Veikkaan, että Nakin kettumainen ulkonäkö ei ole vain sattumaa. Meidän Minimme on oikea epeli, joka pystyy huijaamaan Murun pois jonkin makupalan luota, aiheuttamaan valtavat tunnontuskat ihmisilleen suurten nappisilmiensä avulla, kääntämään huomion itseensä aina tarvittaessa ja pakko-ostattaa herkullisen luun lemmikkikaupasta noin vaan ohikulkiessa ottamalla sen mukaansa. Nykyään kierrämme herkkuosaston kauempaa. Nakin viekkaus on toisaalta ollut hyvin hyödyllinenkin ominaisuus! Mini on erinomainen agilityhauva ja tokokin luonnistuu mainiosti.

Mikä hel**tti tuo on??!!

Se on meidän kissamme kiipeilypuu, kiitosta vain kysymästä!

Onko teidän olkkarin ikkunassa huurrelasi?

Nääh. Talvella ikkunaan syntyy aina silloin tällöin "kuolankukkasia", kiitos Murun, joka ei vieläkään oikein tunne kuononsa pituutta. Luulee varmaan olevansa rodultaan mopsi tai vastaava lyttykuono. Räkäroiskeita löytyy myös akvaariosta ja eteisen ovesta. Ei ne vaarallisia ole - tietääksemme leomme ei kanna mitään uutta pernaruttokantaa - ja lähtevät ihan hyvin siivouspäivänä kun ikkunanpesusuihkeella ja puhtaalla pyyhkeellä vähän käsittelee. Tyttöjen mummia ne kyllä vähän häiritsevät!

Eikö teillä ole ihan hirveänä elukoidenkarvoja ympäriinsä?

Vain karvanlähdön aikaan. Tyttöjä kuitenkin harjataan sen verran paljon, että irtokarvoja leijuu lähinnä nurkissa vain ennen siivouspäivää ja imurillahan ne lähtevät. Mattovalinnat ovat sellaisia, jotka on helppo imuroida / puhdistaa tarvittaessa. Karvoja pitää rakastaa - ja eläinystävähän yleensä rakastaa. Paitsi kun pyykkää karvanlähdön aikana. Tai Murun oman punkan peitteen. Se on ihan hir-vee-tä!

Paljonko teillä menee eläimiin rahaa kuukaudessa?

Kun lukuun otetaan eläinten ruoat, herkut, tarvikkeet ruokakupeista pantoihin, hihnoihin ja mantteleihin, eläinlääkärikäynnit, lääkkeet ja puhdistusaineet, vakuutukset, agiradan vuokra / tokoryhmämaksut, bensat eestaas, näyttelymaksut ja muut lemmikeille järjestettävät aktiviteetit niin varmaan enemmän kuin meihin ihmisiin. Tietty lemmikkikin maksaa jonkin verran hankintahetkellä mutta se on murto-osa tulevasta. Mutta kyllä ne enemmän antaa kuin ottaa. <3 Vievät ulos, antavat puheenaiheen, ovat hauskoja seurattavia, puuhaaminen niiden kanssa on aina niin mukavaa, tuovat uusia kavereita ja pitävät suhteita yllä vanhoihin kavereihin sekä antavat uusia kokemuksia mm. näyttelyiden muodossa! Niin ja vaikuttavat kodin sisustukseen melkoisesti!

Olemme joka euron ja sentin arvoiset!

Kissa-asiaa sekä vähän koiristakin

Blogia päivittelen hassuun aikaan. Unirytmi on hieman menetetty (miehellä oli yötyöviikko ja mäkin sitten vähän hairahduin elämään samaa rytmiä) niin sama se on nyt kertoilla intoilustamme koskien Miroa.

Varattiin hakureissulle hotellihuone kahdeksi yöksi. Otettiin jopa vähän parempi huone ja vietetään kiva viikonloppu nauttien toistemme ( = iPadin + satelliittikanavien) seurasta. Jos sää sallii niin käydään kivoilla kävelyillä ja katsellaan kaupunkia. Jos taas huoneesta löytyy kylpyamme niin todennäköisesti lillun siellä puolet ajasta jonkin roskalehden kanssa.

Kissatavaratilaus tuli kolmessa osassa. Jopa yksi saatiin suoraan kotiovelle, toisen saapumislapun lähetti vain tiputti ulkopostilaatikkoon soittamatta ovikelloa vaikka avomies ainakin oli yötyövuoron takia päivät kotona (kiitos palvelusta, oli kivaa kantaa 22kg paketti postista kotia!) ja kolmannen kohdalla olin juuri sopivasti suihkussa kun ovikello soi ja katsoin shampoot kasvoja valuen suosiolla hakevani laatikon sitten postista seuraavalla kauppareissulla. Sen tiesin muutenkin kevyeksi paketiksi.

"Mä tilasin vähän possunkorvia!"

Raapimispuu on komea ja väriltään miehisen sininen. Kasattiin se eilen. Sijoituspaikka osui nappiin; olkkarin ison ikkunan vieressä, patteri alhaalla. Puusta käsin on kiva katsella pihan elämää ja jos lämpöä kaipaa niin voi joko kömpiä hieman patterista lämpöä saavaan raapimispuun pesäkoloon tai loikoilla ihan turkki vasten patteria pehmoisella alustalla. Hyvä myyntipuhe? ;)

Linnake pystyssä ja paikallaan. Muru vartioi.

Oheiskamaan ollaan myös tyytyväisiä: pieneen raapimispuuhun ("liukumäkeen"), nukkumapussiin, leluihin, ruokakuppeihin, kuljetuslaatikkoon ja jopa vessalaatikkoon! Nettikaveri auttoi minua näiden valitsemisessa - nämä ovat siis hartaasti pohdittuja ostoksia pienelle kissaprinssillemme! Vessalaatikon koko tosin tuli hieman yllätyksenä vaikkakin se tilattiin "XXL-laatikkona": kyseinen laatikko on isompi kuin melko iso kuljetuslaatikko. Onpahan tilaa valita paikkansa. Mmmh.

Vasemmalla pinossa kaksi hiekkalaatikkoa (toinen appivanhempien kissalle) ja kuljetuslaatikko vieressä.

Oma makuupussi.

Viime kissasta viisastuneena (lämmöllä sinua kaivaten, rakas Onni) ja vain yhden vessan/kylppärin omistavana päätimme satsata Miron jätekäsittelylaitokseen ja selvitä mahdollisimman pienin hajuhaitoin. Vessalaatikkoon tilasimme filtterit, jotka noukkivat hajut ilmasta (toivottavasti) ja kissanhiekkana toimii ainakin näin alkuun EverClean, joka sisältää hajua sitovia silicakiteitä. Kaiken lisäksi vessalaatikossa on luukku. Toivottavasti Miro hyväksyy tämän suunnitelman.

Mini suostui vertailukooksi. Muru photobombbaa.

Miron viihtyvyyttä ajatellen asennutimme (minä facebookkasin, mies asensi) kasvattajan suosituksen mukaisen koiraportin makkarin ja keittiön väliin. Siinä on juuri sopivat välit pienelle kissalle tai se on tarpeeksi matala, että kissa siitä yli pääsee mutta leo ja nakki eivät. Tietty Miro voi pomppia ottamaan koirista hengähdystaukoa raapimispuuhunsakin; kyseinen puu ylettyy kattoon asti. Miron ruokakupit tulemme laittamaan koirien ruokakuppien viereen mutta eri tasolle, eli lipaston päälle, johon Miro voi loikata rauhassa syömään. Partsille tulee kaltevat pleksit yläkaiteiden päälle (toimi Onnilla aikoinaan), joten siihen ei kissamme kykene hyppäämään. Joutuu tyytyä katselemaan ulkomaailmaa pöydältä kauempaa. Ihan oman turvallisuutensa tähden. :)

Painavat kulhot pysyvät paikoillaan. Ohessa Nasun suosikkilelu - piti siis ottaa samanlainen.

Ollaan siis huolehdittu melkein kaikesta. Mietin vieläkin akvaario-asiaa. Akvaariomme on siis mallia Juwel 240L ja se seisoo omalla alustallaan. Itse akvaarion huolto pyörii parista pienestä luukusta (ulkosuodattimet yms. laitteet eivät tarvitse paljoa tilaa akvaarion reunoilta), joten näistä ei kissamme kyllä pysty alas putoamaan saati edes uteliaita kaloja tassulla pyydystelemään. Eniten huolettaa se, miten Miro suhtautuu akvaarioon - pitääkö se sitä kivana ja lämpimänä (kansi lämpenee valojen johdosta) nukkumapaikkana? Jos näin käy niin meillä tulee olemaan jonkinnäköinen akvaarion kannen vahvistaminen edessä Miron kasvaessa. Akvaarion poikkituki kyllä kestää vaikka kuinka monen kilon rasituksen mutta heppoiset avattavat kansiluukut.. Toivottavasti kissa ei opi pysymään akvaariosta kaukana vahinkomolskauksen seurauksena!

Oma pieni raapimispuu makkariin.

Myös Miron hakemiseen liittyvät kuviot mietityttävät koska ajoaika tänne Kuopioon Miron "lapsuudenkodista" on kuitenkin viitisen tuntia. Pitänee puhua kasvattajan kanssa vielä noin viikkoa ennen hakuajankohtaa ja ottaa selvää myös ruokapuolesta. On sitten ihan kaikki valmiina.

Avomies asenteli virikkeitä raapimispuuhun.

Pennun odottaminen on ihan yhtä kutkuttavaa kuin muutama vuosi sitten kun meille tuli maailman ihanin leonberginkoira! Samat asiat, kysymykset, mietteet ja pohdinnat pyörivät päässä samalla tavalla kuin silloin keväällä 2011. Nyt vaan on joku (rakas Tuomoseni!), joka on valmis lörpöttämään aiheesta aina kyllästymättä - koko perhe siis odottaa Miroa kotiin yhtä innoissaan!

Elukoiden tarvikekaappi sai yhden "M"-kirjaimen lisää!

---

Koirapuolen jutut meillä pyörii samaan rataan mitä ennenkin. Ollaan palattu näyttelyhuumasta arkeen. Muru rötvöttää sohvalla aamulenkin jälkeen ja Mini makoilee tyytyväisenä jaloissa. Toissapäivänä tein inventaarion tyttöjen tarvikekaapille ja sieltä löytyikin muutama pieni panta, pari hihnaa ja yksi isompikin panta joita meidän tytöt eivät ole koskaan käyttäneet tai eivät enää tarvitse. Miniltä oli myös pieneksi jäänyt muutama talvitakki. Ne menevät heti maanantaina postin kautta hyötykäyttöön kohti Turkua. Piti lähettää jo lauantaina mutta ei me koskaan selvitty postille saakka ajoissa - unirytmin sekoilun vuoksi nukuttiin ihan törkeän kauan!

Meitäkin väsytti...

Kajaanin KV-näyttely

Tulipas meidänkin Murminaattori näyttelytettyä noin kokeilumielessä. Tiedettiinhän me jo se, että ilman Miniä Murun itseluottamus tuntuu olevan nollan alapuolella mutta ajateltiin, että josko se tottuisi tilanteeseen mikäli tarpeeksi aikaisin saavuttaisiin paikan päälle....

No ei tottunut. Murmeli murmeloi pienessä ihmetys-paniikissa koko sen neljä tuntia mitä me näyttelyssä vietimme. Saatiin arvosanaksi "hyvä" ja onneksi meillä oli Murun veljen omistaja handlerina. Itsehän en olisi pärjännyt, en niin mitenkään.

"Täällä on epäilyttävää!"

Aika epätyypillinen leo meillä siis. Muru on ollut pienestä pitäen valikoiva ja mörkökausi oli todella hurja pienellä neidillä. PIM ja pieni luottavainen pentu muuttui araksi karhuksi. Juoksi karkuun parin metrin päästä ohittavia ihmisiä muun muassa. Kaiken aikaa ollaan parannettu tuota mörkökautta (ja nyt jo onnistuu tutulla agihallilla muiden kanssa kontaktin ottaminen) mutta vielä on matkaa edessä. Tuskin tuosta koskaan tulee sellainen jokaisen heti hyväksyvä häntää heilutteleva leo. Murmeli on valikoiva. :)

Suomennettuna Murun arvostelu:

"Ensimmäinen narttu, jolla aivan liian vähän itseluottamusta tänään. Narttumainen pää. Koiralla pitäisi olla huomattavasti enemmän massaa rungossa. Tänään rintakehä on aivan liian kapea ja matala. Luusto voisi olla vahvempi. Hyvät etukulmaukset, riittävästi takana. Liikkuu pelokkaasti eikä näytä liikkeitään täysin. Hyvä turkin laatu." Carin Åkesson, Ruotsi.

"Mutta kun tuo tuomari on pelottava!"

Saatetaan vielä kokeilla Kuopion KV-näyttelyssä ja sitä ennen satunnaisissa matchareissa (ilman Miniä tällä kertaa, saa Muru-neiti sosiaalishokkeja!). Ei vielä Kajaani sytyttänyt näyttelykärpästä vaikka kasvattajan mukaan Murussa on aineksia vaikka mihin kunhan kehittyy vielä vähän ja pääsee peloistaan. Vaikka ei nyt palkintoja tullut, avokki haki Murulle ison kissavinkulelun lohdutuspalkinnoksi. Se oli hyvin mieleinen. ;)

Yleisesti ottaen meillä oli kuitenkin ihan kiva päivä (Murmelilla tuskin niinkään mutta opettavainen!). Nähtiin Murun veljiä ja siskoja omistajineen (kiva oli nähdä miten erilaisia koiria yhdestä yhdistelmästä voikaan tulla, kun vanhemmat olivat mahdollisimman kaukaista sukua keskenään!), kasvattajaa, Murun isukkia Rolfia, muita komeita leoja sekä ihastuin viereisessä kehässä esiintyneisiin irlanninsusikoiriin! Voi miten komeita! Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten...!

Isille terkkuja; Muru ei ole ponin mitoissa, tämä koira on!

Tiivistettynä Kajaanin kansainvälinen koiranäyttely 2013:


Odotukset: Muru hätäpaskoo, inisee, tärisee, näykkäsee tuomaria ja karkaa ja pinkoo hurjana karkuun. Extrana päätyisimme Kymppiuutisten kevennykseen. Arvosanaksi "tyydyttävä" tai "ei voi arvostella".

Toteutuneet: Muru hätäpaskoi (onneksi hallin ulkopuolelle lumipenkkaan), inisi vain alkuihmetyksissä, ei tärissyt mutta häntä oli koipien välissä ainakin ensimmäisen puolikkaan ajasta, koitti väistää tuomaria mutta antoi lopulta katsoa. Saatiin arvosanaksi "hyvä".

Mainitaan vielä, että Murun sisarukset saivat myös hyvät arvostelut ja muutama sijoittui. Lilli-sisko oli NUO ERI1, SA PN4, Molla-sisko NUO ERI 2, Kirppu-sisko NUO EH4 ja Kössi-veli EH ja Rolf-isukki PU4. Tuossa ainakin ne mitkä kasvattajan FB-seinältä varastin. Mutta kaikki esiintyivät kuitenkin tosi hienosti. Tiukka tuomari oli. :)

---

Perjantaina oltiin yötä anoppilassa ja saatiin taas niin täysihoito kun vain voi olla. Tämä koskee myös koiruuksia joille anoppi oli ostanut IIISOT luut ja paljon possunkorvia! Mini jemmasi taas omaa possunkorvaa hyvin kauan ja nautti possunkorvaa katselevalle Murulle murisemisesta. Harmi vaan, että taktiikka meni vähän pieleen siinä vaiheessa kun nakki käänsi katseensa muualle ja Muru varasti possunkorvan.

Perjantai-iltana (ja osittain yönä) tein vielä loppusiistimiset leolle: leikkasin tassujen välistä karvat, viilasin kynnet, harjailin turkin kuntoon, putsasin korvat varovasti ja nypin korvakarvat. Nukkumaan päästiin siinä 01:30 ja herätys oli klo 7:00. Siis minulla, avokki kömpi sängystä 50 minuuttia myöhemmin.

Nakki vietiin ystäväni luokse päivähoitoon aamulla ennen kuin lähdimme Murun kanssa näyttelyyn. Kuulemma oli ollut ihan kiltisti alun inisemistä ja kaasuttelua lukuun ottamatta. Kiitokset hoitopaikasta Marille, saat vielä Minin uusiksi hoitoon!

Mini päivähoidossa. Marin ottama kuva.

Paluumatkalla käytiin morjestamassa avokin serkkua ja hänen miestään sekä heidän koiraansa Rikiä, josta Muru sai heti kivan leikkikaverin. Niin kivan, että ottivat ihan lattiapainia hännät heiluen. Mini toimi tarvittaessa erotuomarina mutta tyytyi lähinnä katselemaan sohvalta ja olemaan rapsutettavana. Viivyttiin vierailulla useampi tunti ja Mini ihastutti temppuilemalla - makkaraa vastaan tietysti. Harmittaa kun en tajunnut ottaa Rikistä kuvaa. Riki on minun käsitykseni mukaan sekarotuinen ja Rikissä on ainakin huskyä. Komia ja ystävällinen poika kuitenkin.

Kun viimein Kuopioon päästiin kello olikin jo 21:30. Tytöille riitti iltapissitys lähimetsikköön ja kotiin päästyään pienet kuorsasivat hyvin koko yön ja pitkälle sunnuntaiaamuun.

Miro

Meille tulee uusi perheenjäsen: Fi*Irvikissan Aether, "Miro"!

Miro ja töpöhäntä-veli leikkimässä kenkien seassa

Tytöt saavat vahdittavakseen pikkuprinssin. Tämä punatäplikäs poju on rodultaan siperiankissa ja luovutusikäinen 2.2. Uuteen kotiin Kuopioon pikkuinen todennäköisesti lähtee sunnuntaina 3.2. Miekkosen kanssa katsellaan jo hotelleja ja ajateltiin tällä kertaa viipyä Porin seudulla pari yötä viime viikonlopun yhden yön sijaan. Kyllä, me siis kävimme katsomassa Miroa viime lauantaina!

Ensivaikutelma oli, että pikkuinen on kovin leikkisä tapaus sekä itsevarma; Miro tutustui uusiin palvelijoihinsa sillä aikataululla, mikä kuninkaalliselle sopi ja vasta sitten antoi itsensä nostaa sylkkyyn. Tästä pikkuherra hyppäsi piakkoin leikkimään sisarustensa kanssa. Ei ihme - varmasti ollaan ihan mälsiä verrattuna muihin kissanpentuihin. Ainakin kaunis Buffy-emo viihtyi rapsuteltavana pidempään ja oli varsinainen linssilude verrattuna hurjaa vauhtia pitkin huoneita sinkoileviin kakaroihinsa. Kuvia Aetherista yritettiin kovasti ottaa - siis yritettiin - mutta saatiin vain muutama tarkka. :)

Alettiin miehen kanssa miettiä käytännön asioita heti kun Aetherin varaus varmistui - minne vessalaatikko, minkä kokoinen kiipeilypuu, kuinka koirulit suhtautuu? (Sehän rimmasi!)

Oikeastaan viimeisen kysymyksen kohdalla ollaan aika luottavaisia. Tytöthän moikkaavat kaikkia eläimiä suurella ystävällisyydellä ja molemmat olisivat myös pesemässä pienempiä mikäli tilaisuuden saisivat. Meidän valvonta tähän päälle ja tuskin ongelmia tulee. Tuskin. Päätettiin kuitenkin kasvattajien kehotuksesta hommata keittiön ja olohuoneen välille kissaluukulla varustettu portti. Kyllä tyttöjä tulee harmittamaan. ;)

Kiipeilypuu ollaan jo tilattu. Päätettiin kokeilla zooplus.fi :n mallia "Zeus". Kiipeilypuu saa paikkansa olkkarin ison ikkunan edestä. Siitä on hyvä vahtia pihamaata! Samalla hommattiin myös muita tavaroita; kuljetuskoppa (katosta ja edestä aukeava), hiekkalaatikko, parit lelut, ruokakupit (sijoituspaikka lipaston päälle - hähää vaan Muru!) yms. oheiskamaa. Paikallisesta eläinliikkeestä haetaan sitten sopivat harjat ja muut pienemmät tarvikkeet. Niitä en uskaltanut netin kautta tilata. Pitää päästä näpläilemään paikan päällä! Niin ja se kissa-/koiraportti. Sekin haetaan paikallisesta.

Katsotaan mitä Miro tyksii tästä mallista.

Ainoa kysymysmerkki tällä hetkellä on tuo Juwelin 240l:n akvaario. Okei, siinä on päällyskannet, eli tuskin Miro tulee kylpyä ainakaan vahingossa saamaan... Mutta varmaan on pakko ajan kanssa kansia vahvistaa mikäli Miro akvan lämpimän lampun päällä viihtyy. :)

Myönnetään vielä, että ollaan miekkosen kanssa hyvin innoissamme tulevasta perheenlisäyksestä. Päivittäin lässytellään koirillekin, että "tuleekos teille kissakaveri!" sekä keskustellaan kaikesta aiheeseen liittyvästä aina näyttelytoiminnasta virikkeiden rakenteluun. Huiiii, miten me jaksetaan vielä kuukausi odottaa!

Moi, oon Miro...

... Ja oon aika ihana.

"Ai pitäiskö tässä muka poseerata?"

Miehekkeen sylkyssä.

Töpöhäntä-veli Chronos vasemmalla ja Aether, "Miro" oikealla.