lauantai 31. joulukuuta 2011

Joulukuun juttuja ja hieman vuoden vaihtumistakin

Oi voi, vihaisesta palautteesta päätellen olen taas ollut laiskana blogin suhteen. Kyllä mä oikeasti kirjoitan tätä aina jonkin verran eteenpäin, että jonkinnäköinen aikajana säilyisi! Julkaiseminen ja oikoluku on vain eri asia...

Täh? Miten niin me ei päivitellä tarpeeksi usein?

Tässä kuitenkin joulukuun kuulumispläjäys:

Joulukuun alussa kävimme leouinnilla Hyvinkään koirauimalassa. Mukana oli 7 muuta leoa Murun lisäksi. 
Matka meni hienosti (mitä nyt Muru katsoi menomatkalla, että ihmiset ovat kivempia matkaseuralaisia kuin auton takaosassa matkanneet kolme muuta leoa ja luuhasi takapenkkiläisten välissä rapsuteltavana). Pysähdykset sujuivat myös hyvin ja aina kun tultiin takaisin taukopaikalta, Muru odotteli meitä kuljettajan penkillä istuen. Erittäin hyödylliseksi osoittautui "käy pissalla" -komento ja Murua ei tarvinnut pissatauoilla odotella. Itse koirauimala oli mukava kokemus. Koirat huuhdeltiin ennen uittamista ja pienen empimisen jälkeen Muru "kiskaistiin" uittajan toimesta altaaseen. Siitä vasta riemu alkoi ja Muru ui kuin pieni vesimurmeli! Ei tarvinnut minun paljoa "Muru, mene uimaan!" -houkuttelupyyntöä lausua kun neiti pomppi rampeilta hakemaan lelua keskeltä allasta. Murmeli olikin ainoa tyttö meidän porukasta (6n + 2u) joka meni altaaseen ilman uittajaa tai hihnaa. Pojat uivat ihan mielissään.

Uinnin jälkeen Murmeli aiheutti oman shown'sa kieltäytyessään isosta pölynimurin näköisestä kuivauskoneesta ja siinä minä sitten kuivattelin (itseensä hyvin tyytyväistä) Murminaattoria hiustenkuivaajalla. Meni muuten kauan mutta tuli kuivaa jälkeä! Paluumatka sujui hienosti ja nyt kelpasi leokaveritkin matkaseuraksi väsyneelle pennulle. Murmeli pötkötteli keskimmäisenä muiden leojen joukossa auton perällä ja nukkui suurimman osan matkasta. Jopa 1,5 tunnin pysähdys meni hyvin kun kaksijalkaiset kävivät ruokailemassa. Uinti todella väsytti pikkuisen ikiliikkujan! Koko matkan kruunasi toisen leopennun herännyt r-r-r-rakkaus Murua kohtaan ja Muru olikin ihmeissään naama ja korvat kuolassa kun leopentu päätti pestä Murun varuilta useampaan kertaan. Huippu matka, toivottavasti tehdään tämmöinen uudestaan!

Saatiinpa manttelit sade- ja kurakeleille.

Maan muuttuminen valkoiseksi on ollut pienelle leolle ihmetys ja Mini on tuntunut olevan lähinnä närkästynyt Murun hepuleista. Mini ei ymmärrä mikä siinä valkeassa kylmässä aineessa niin ihmeellistä on, että siitä pitäisi riemuita joka kerta kun lenkille pääsee! Muru ottaa kaiken irti; pentu juoksee ylämäkeen, ottaa vauhtia ja hyppää liukkaaseen kohtaan alamäessä, liukuu hetken ja tekee kaiken uudestaan. On naapureilla ollut ihmettelemistä kun taluttaja on vaan töröttänyt paikoillaan pieni (turhautunut) koira vieressään ja iso pennunoloinen tapaus on juossut ylös alas mäkeä.

"Leikittäiskö tällä? Jooko?"

Joulun lähestyminen tietää jouluruokien laittoa (Muru koittaa kaiken aikaa olla avuksi, Mini nuohoaa mahdolliset pudonneet ruokapalat), lahjojen paketointia (kiitos tytöt, paketeissa oli enemmän koirankarvoja kuin teippiä..) ja perinteisen joulukuvan ottamista (Mini poseeraa kuuliaisena kinkun voimalla, Muru ei ymmärtänyt miksi kinkkusiivujen välissä tarvitsisi vaivautua - järjestelmäkamerani haisee ylikypsältä keittokinkulta..).

Vuoden 2012 joulukuva, olkaa hyvät! Radikaalit kuvanmuokkaukset.

"Huoh tää kuvaus on tylsääää!"

Jouluaattona kaikki kuitenkin rauhoittui ja meidän laumamme matkasi tyttöjen "mummolaan" eli vanhempieni luokse. Siellä hyvin riemuissaan olleet tytöt saivat paljon naudan jauhelihaa (nam nam!) ja nuolla kipot ja kupit puhtaiksi ruokailijoiden jäljiltä. Lahjojen avaaminenkin oli huippua, koska tyttöset saivat monta pakettia! Erityisesti kaksi pitkää pakettia kiinnitti molempien huomion ja ne annettiinkin lahjapapereineen kaikkineen tutkailtaviksi. Ilo oli suuri kun molemmille paljastui paketeista hurrrjan kokoiset luut (Mini jaksoi poistaa koko paperin, Murua jouduttiin vähän avittamaan)!

"Emo, sano sille, että se EI VOI tehdä noin!"

Joulun aikaan neidit saivat lenkkeillä keskustassa, eli hieman vaihtelua tavallisiin lenkkeilymaastoihin. Kuulemma suhtaudun tyttöjen toilailuun kuin katastrofivanhempi, joka vähättelee ja ihmettelee juttuja mitä tyttöjen käytöksestä kerrotaan. "Ei ne minun tytöt tuollaisia lenkeillä voi olla..!" "Mitenkä niin Muru murisi jollekin vastaantulijalle?" "Eihän Mini nyt vedä hihnassa.. Ja Murukin kävelee aina vieressä!" "Täh? Miten niin et pärjää kahden kanssa yksin lenkillä?" jne. Ehkä se on uskottava, että minun pienet karvaiset enkelini eivät niin enkeleitä muiden hallinnassa olekaan. Pistetään osasyy Murun teini-iälle, osasyy sille, että en ole juuri muiden antanut noita ulkoiluttaa.

Oma reppu paras reppu.

Tyttöjen masut pysyivät onneksi joulunajan hyvässä kunnossa (tällä kertaa olin varautunut apteekista eläimille ostettavilla tableteilla, jotka rauhoittavat mahantoimintaa) ja rapsutuksia sateli joka suunnalta. Pikkuiset kyllä niitä jaksoivat vaatiakin. Päätimme lähteä sukulaisvisiitille Ouluun ja lähtöä edeltävänä iltana trimmasin karvat Murun varpaiden väleistä ja noin 20cm matkalta tassuista - eipähän enää lumipaakut tartu!

Söpö Mini päiväunilla vanhempien luona.

Oulun vierailu meni varsin mukavasti. Demi-koira jo odottelikin kahta kaveriaan ja alkurähinöiden jälkeen (Mini vs. Demi, jokakertainen juttu..) tytöt tulivat ihan hyvin toimeen ja nauttivat riekkumisesta ja juoksemisesta aidatulla takapihalla. Itsehän pääsin taas näkemään serkun ja hänen kihlattunsa omistaman leonberginkoira Duken (joka muuten oli suurin syy siihen, että leo meidänkin laumaan tuli!), joka oli yhtä hurmaava höntti itsensä kuin aina sekä silkkiturkki-sekarotuisen Lunan sekä serkun+kihlatun uuden talon, jossa oli aivan ihanat kivilattiat. Varmasti Dukelle huippukiva kun lattia pysyy viileänä. Parempi materiaali kuin tämä muovimatto-mikälie joka meidän kämpästä löytyy. :) Mukava reissu kaikin puolin.

Siltä reissulta palattiin tyttöjen kanssa viimein kotiin oltuamme viikon menossa. Pakko myöntää, että kyllä hieman väsytti, ihan koko laumaa!

Hyvin väsynyt parivaljakko.

31.12 sujui paremmin vaikka vähän tuli mietittyä, että miten Muru suhtautuisi ilotulitteisiin. Ensimmäisten rakettien räjähtäessä noin klo 17:30 Muru varmaan luuli, että Venäjä hyökkää ja pelkoa lietsoi vielä se, että oltiin vasta tulossa takaisin iltalenkiltä (hemmetin räkänokat, niitä ilotulitteita saa ampua vasta klo 18 jälkeen ja meidän alueella oli vielä ilotulituskielto?!). Sai todella pidellä pentua joka pyrähteli edestakaisin hihnassa. Onneksi Muru rauhoittui kotiin päästyään ja vaikka olikin valppaana lopun illan, todennäköisesti Minin välinpitämätön suhtautuminen satunnaisiin ulkoa kuuluviin pamahteluihin sai Murunkin melko rauhalliseksi. Vuosi vaihtui kavereiden kanssa Bezzerwizzeriä pelatessa ja leffaa katsellessa sekä koiria rapsutellessa. Jos nuo kaksi jotain osaavat niin rapsutusten kerjäämisen!

Hyvää uutta vuotta 2012!

Pst, bloggaus kirjoitettu 2.1 mutta päivään tämän 31.12, että menee joulukuulle arkistoihin. ;)