perjantai 23. syyskuuta 2011

Syyskuun tapahtumia

Paljon on kerennyt tapahtua sitten viime kirjoituksen! Koitetaanpa päivitellä tähän blogiin kaikki tärkeimmät. Ei ole tullut juuri blogia kirjoitettua, sillä olen toiseen blogiin "joutunut" keskittymään ihan työn puolesta.

Kuun alussa käytiin Hangossa siskon luona. Oli todella huippu reissu! Tytöt olivat kiltisti mukana ja tutkivat innokkaasti uusia lenkkimaastoja. Annettiin tytyille myös lupa juoksennella vapaana rannan tuntumassa. Voi sitä riemua kun molemmat pääsivät rellestämään oikein kunnolla! Kissoja riitti ja paljon. Niitä piti vähän pelätä - tai Minin tapauksessa jahdata.

Hieman yli viikko sitten heitin tytöt takakonttiin ja käänsin auton kohti pohjoista. Ensimmäisenä päivänä ajettiin Tyrnävälle serkkujen luokse. Muru suhtautui serkkujen koira Demiin hienosti! Tytöt leikkivät ja Muru ihmetteli Demin tapaa hieman haukkua leikkimisen välissä. Yhden kerran jopa olen kuullut Murun haukkuvan, eikä neiti tälläkään kertaa innostunut. Ihan hyvä vaan.
Mini taas hölmöili juoksuhormoneissaan ja yleensä hyvin Demiin suhtautuva Mini suorastaan hyökkäsi Demin kimppuun ja Demihän vastasi. Päädyttiin siis tädin kanssa repimään koirat irralleen toisistaan. Onneksi illan mittaan Mini rauhottui ja sopu löytyi Demin ja Minin välille. Etenkin tädin kodin takapihalla tuntui olevan huippua juoksennella (ja meidän iloksi koko parin päivän visiitin ajan satoi).

Seuraavana aamuna lähdettiin Murun kanssa kasvattajan luokse Kemijärvelle käymään. Harjasin Murun oikein edustavaksi ja viilasin neidin kynnet - ja tietenkin Muru veti aamulla ennen lähtöä Ripa-Rapat, eli kaatui kyljelleen märällä takapihalla. Sinne meni huippuedustavuus! Mini jäi Demin kanssa kotiin odottamaan. En juoksuista koiraa mukaan halunnut ottaa etenkin sen edellispäivän rähinäepisodin takia.

Kasvattajan luona oli kivaa. Murun mörkökausi nosti hieman päätään ja murisipa neiti Molla-siskolleen heti pihaan saavuttua. Kesti yllättävän kauan ennen kuin Muru rentoutui tarpeeksi, että leikkiminen Mollan kanssa alkoi. Pälätettävää riitti tälläkin kertaa ja tarjoilut olivat hyvät. Kasvattaja tykkäsi Murun kehittymisestä ja jalat olivat suorassa. Hyvä, sillä en itse tätä osannut katsoa. :) Hauska episodi oli kun yritettiin saada Muru ja Molla samaan kuvaan. Kuitenkin onnistui muutaman yrityksen jälkeen! Kasvattaja myös mittasi Murun säkäkorkeuden (en minä tohelo sitäkään osaa tehdä..) ja tulokseksi saatiin 66cm. Käydään varmasti pian uudestaan, koska kavereilla on Rovaniemellä tuparit jossakin välissä ensi kuuta. Käytiin Murun kanssa tulomatkalla myös näiden kavereiden luona. Muru oli kovin väsy päivästä ja vaan uinuili koko käynnin ajan. Kiva kämppä muuten!

Illalla nähtiin vielä serkkua, serkun kihlattua ja näiden kahta hurmurikoiraa Lunaa ja Dukea (joka onpi myös aivan ihanan kiltti leonberginkoira ja ehkä suurin syy miksi tämä rotu minullekin päätyi!). Muruparalla oli siis kovin pitkä päivä mutta tytteli jaksoi vielä keskittyä vieraisiin koiriin. :) Hauska oli nähdä möhköfantti-Duken kokoero Muruun verrattuna. :D Luna olikin enemmän kiinnostunut Ministä. Juoksut on ihmeellinen asia koirien suhtautumisessa toisiinsa.

Näin me poseerataan. Molla vasemmalla ja Muru oikealla.

Murun painoa en ole blogin kasvuosioon päivittänyt. Miksikö? No koska en jaksa enää nostaa Murua! Vähän ennen kasvattajalle lähtöä punnitsin Murun eläinlääkärin aulassa olevassa vaa'assa ja vaaka näytti noin 33kg:aa. Nyt Muru painaa varmaan pari kiloa enemmän, koska tyttö tuntuu vankistuneen. Mutta 6kk ikäinen Murmeli siis on 33-35kg painoinen iloinen pieni tytteli.

Minin paino? Tänään 11,5kg! Yes! Sain Minin "Muru-kilot" "herkut pois, lenkkiä enemmän" -keinoilla! Mini myös auttoi nirsoiludieetillään ihan itse. Hyvä, että nakki on entisissä mitoissaan. Maastonakin juoksuja kesti aikalailla tasan 3 viikkoa, eli ne ovat taas ohi noin kahdeksaksi kuukaudeksi.. Samalla neidin rakkaus muita koiria kohtaan palasi, eli enää ei murista. Onneksi Minillä juoksuväli on melko pitkä.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia on Match-show, johon vein Murun. Saatiin punainen nauha mutta ei sijoituttu. Ei hullummin silti ensikertalaisilta. Koska olen laiska ihminen, liitän tähän vain sähköpostin, jonka lähetin kasvattajalle mätsäreiden tapahtumista (mitäs sitä nyt turhaan uudelleen koko juttua kirjoittaa!):


Heippa!

Mätsärit meni hienosti vaikka kelasin mielessä ihan kaiken mahdollisen mikä voisi pieleen mennä! Lähdettiin aamulla hieman ennen klo 10 ajamaan Siilinjärvelle. Kehät oli ilmoitettu alkavan klo 12 ja otin varman päälle, eli antaisi Murun rauhassa tottua tilanteeseen. Muru ilmoitettiin pikkupentuihin ja sai siinä vaiheessa numeron 9. Luulin näiden mätsäreiden olevan pienehkö tapahtuma mutta lopulta 5-7kk ikäisten pentujen ryhmään tuli peräti 32 osanottajaa!

Tapahtumapaikan ympäristö oli siis täynnä koiria ja ihmisiä. Ensiksi Muru aristeli ja yritti kiertää ihmisiä ja koiria kauempaa. Mentiin kuitenkin "tulta päin" ja tarpeeksi alueella kun kuljeskeltiin, Muru alkoi rentoutua. Vielä kun ihmiset tulivat Murulle herkkupaloja tarjoamaan (tai kun tökkäsin namin puolitutun ihmisen käteen ja pyysin Murulle sen antamaan..), ei Murmeli löytänyt enää yhtään syytä väistellä ihmisiä.


Itse arvostelutilanne meni vallan hyvin. Tuomari oli todella ystävällinen ja Muru otti melko rauhallisesti - alkuun tosin hieman jännitti mutta rauhottui tuomarin käsittelyssä todella nopeasti: antoi katsoa hampaat hienosti ja tuomari sai kopeloida Murua ilman minkäänlaisia ongelmia. Tuomari myös antoi paljon vinkkejä tulevaan. Ihmetys oli suuri kun saatiin punainen nauha!


Saatiin punaisten kehään mukaan vielä Murun leokaveri. Kumpikaan leo ei kuitenkaan sijoittunut. Silti hauskaa riitti ja oli todella piristävää kun Muru lopulta kehää odottaessa rentoutui niin paljon, että makoili mahallaan maassa pää tassujen päällä eikä paljoa jaksanut ohi kulkevista ihmisistä saati kymmenistä koirista välittää. Kokemus oli siis erittäin positiivinen sekä minulle, että Murulle!


Käytiin tyttöjen ja "tyttöjen mummin" kanssa pitkähköllä lenkillä ja törmättiin hevoseen! Tai siis porukkaan, jotka kuvasivat elokuvaa, jossa oli hevoskärry-kohtaus. Oli Murun ilme melkoinen. Mini otti lunkimmin, koska hevonen pysyi etäällä. Tytöt saivat elokuvaväeltä rapsutuksia ja ihasteluja kun odotettiin kohtauksen kuvaamisen päättymistä. Milloin nuo eivät ihailua saisi?!

Ihailusta puheenollen, täytyypä tässä mainita, että tänään Muru aiheutti huomioennätyksen lenkillä. Peräti neljä eri ihmistä tuli kysymään noin 30 minuutin pissatuslenkin aikana Murusta. Olen levittänyt rotutietoutta ja mainostanut kenneliä melkoisesti Kuopion seudulla. Muru vaan jotenkin vetää ihmisiä puoleensa. Onneksi neidin mörkökausi alkaa hellittää ja neiti menee luvan saatuaan (ja tilanteen arvioitumaan) itse tutustumaan ihmisiin eikä pyri karkuun. :) Mini mustiksena menee tietysti heti ensimmäisenä paikalle kun näkee minun juttelevan jonkun kanssa.

Vielä yksi "kohokohta" tämän muutaman viikon blogitauon aikana tapahtuneista: Muru teki ensimmäisen tihutyönsä! Eli korjattavana on Volvon käsijarrun nahkapäällyste, joka sai hieman hammasta. Koiraverkko hankinnassa.

Kuvasaastetta kuukauden ajalta, olkaa hyvät!

"No mutta hyvää huomenta!"

"Yh tuota hengitystä!"

Muru 6kk ja oma kakku.

"Whii, kylpeminen on ihan huippua!"

Rusettipinnit - koska joskus on vaan pakko söpöillä ;)

Piraatti-Mini Hangossa.

Ja Muru löysi siskon kämpästä peilipinnan.

Muoti-Mini.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Maastonakin naistenvaivoja ja leopossun kauppareissu!

Aika mielenkiintoinen otsikko. Oikeastaan kerrataan tässä viime viikkojen tapahtumia koirarintamalla!

Minillä alkoivat juoksut. Onneksi maastonakilla on juoksut vain kerran noin kahdeksaan kuukauteen ja niistä saa "kärsiä" vain kolmisen viikkoa. Ministä tosin tulee äärettömän hellyydenkipeä ja herkästi loukkaantuva primadonna, joka merkkaa hyvin järjestelmällisesti jokaisen lenkkipolun kulman (olen yrittänyt välttää niitä vilkkaimmin käytettyjä lenkkipolkuja joten antakaa anteeksi poikakoiria omistavat naapurini!). Hieman - no oikeastaan hurjan - inhottavaa on Minin tapa ryömiä aamun pikkutunteina sänkyyn nukkumaan. Ei se ole niin koskaan haitannut mutta juoksujen aikaan saa lakanoita kyllä olla vaihtamassa - etenkin kun pieni corgipossuni mystisesti hukkaa juoksuhousut yöaikaan. Vielä kaksi viikkoa, vielä kaksi viikkoa...

Muru kävi ensimmäistä kertaa eläinkaupassa. Kyllä riitti ihmeteltävää! Muru hieman epäilevänä katseli ensiksi myyjiä; "mitä se minulle lepertelee?" -ilmein kun valittiin uutta huippukivaa lelua. Kuitenkin Muru totteli nätisti "istu"-käskyä ja melkein innostui leikkimään kun sopiva lelu löytyi (nyt onpi kaksi raadon näköistä lötkölelua koulutustarkoituksia varten kaapissa!). Siitä lähdettiin hakemaan Murulle hienon käytöksen ansiosta palkkiota herkkuosastolta. Siinä vaiheessa kun Muru huomasi hyllyjen takana olevan aarreaitan (possunkorvia, keuhkopaloja, luita, puruluurullia..!) pienen leonbergin silmät alkoivat sädehtiä ja viimeisetkin jännityksen rippeet lensivät hurjasti vispaavan hännän saattelemina pois. Valittavaa oli melkein liian paljon mutta Muru lopulta päätyi tuttuun ja turvalliseen possunkorvaan ja yritti melkein itse jo ottaa omansa laatikosta. Siihen vedin rajan: käskin Murun istumaan, otin possunkorvan laatikosta ja ojensin aarteen Murmelille (ja muutama otettiin myös pussiin kotia varten). Siitä jatkettiin kassalle (Muru tietysti ylpeänä pää pystyssä omaa herkkuaan kantaen). Murun onnellinen elehdintä ilahdutti kovasti myyjiäkin. :)

Huomenna olisi tarkoitus treffata taas pitkästä aikaa kaverin koiria Tellua ja Dinaa. Eilen oli Lumikki kyläilemässä. Ihanaa kun tytöt tapaavat koirakavereitaan, etenkin nyt kun koirapuistoon ei juuri ole asiaa. :)

12.5. ja 1.9.
Rakkauspakkaukset.