Oivoi. Ei ole tullut päivitettyä. On ollut sen verran kiireinen viikko!
Muru kävi eläinlääkärillä rokotettavana viime viikon perjantaina. Minin jätin suosiolla kotiin, ettei tarvitsisi kahta "ihanaa, toinen koira!" -otusta vahtia. Muru kävi oikein hienosti vielä pissalla ennen kuin käveltiin eläinlääkärin odotusaulaan koiravaa'an kautta: 14,0kg. Siinä sitten vastailin kysymyksiin ja Murua tylsistytti odottaminen. Ensimmäiset nyyhkytykset vaihtuivat pian haukotuksiin ja lopulta Muru makoili jaloissa kuin mikäkin kokenut eläinlääkärissä reissaaja. Vastaanotolla oli vain yksi koira samaan aikaan vuoroa odottelemassa (saapui kun oltiin odoteltu jo kymmenisen minuttia..) ja vaikka Murua selvästi kiinnosti, ei neiti koiran luokse varsinaisesti pyrkinyt. Ihan hyvä vaan.
Kun kutsu kävi, Muru seurasi nätisti vierellä eläinlääkärin työhuoneeseen. Tuttu lääkärisetä meille, hoiti aikoinaan (nyt jo edesmennyttä) meidän perheen kissaa ja onpahan Minikin käynyt saman eläinlääkärin vastaanotolla muutaman kerran. Eläinlääkäri tarkasti Murun rakenteen, silmät, hampaat, kuunteli sydämen jne. mitä nyt tähän 12-viikkoiskäyntiin kuului. Sitten Muru sai rokotteen niskavillaan (ei huomannut yhtään mitään hölmöläinen..) ja palkkioksi nätisti olemisesta muutaman koirankeksin. Eläinlääkäri kehui rauhalliseksi (hyvä Muru, huijasit lääkäriä kunnolla!) ja kiltiksi koiraksi.
Samalla reissulla annoin Murun itse jo hypätä autoon ja sieltä pois kun neiti päättäväisesti halusi (aiemmin olen nostanut tytskän). Hienosti noilla kilometrikoivilla hyppää takapenkin jalkotilaan ja siitä takapenkille, josta Muru nätisti ryömii kuljetushäkkiin. Autosta pois tuleminen sujuu samalla tavalla, eli ensiksi jalkotilaan ja siitä sitten ovesta ulos. Onneksi ei yritäkään mitään jättiloikkia. :)
Eläinlääkärireissu sujui melko putkeen, eli ei siitä sen ihmeellisempää tarinaa. Nyt voisi kirjoittaa hieman neidin pentuilusta, eli siitä kun Muru muuntuu Murminaattoriksi, kaiken tieltään tuhoavaksi pikku-dinosaurukseksi.. Okei, hieman liioiteltua. Ei Murminaattori ole tähän mennessä vielä mitään kovin arvokasta tuhonnut (sormet edelleen ristissä). Pari hiuspantaa on ollut hauska katkoa, muutamasta paidasta on syöty solkiosa, pari muuta vaatekappaletta on raahattu pissalätäkköön, ulkomatosta (kaislamatto) on purtu palasia irti ja tuotu saaliina sisälle, seinää on hieman maisteltu, muutama kenkä on tullut pöllityksi naulakon alta ja löytynyt mitä ihmeellisimmistä paikoista... Tämän lisäksi Muru auttaa myös käytännön asioissa: esimerkiksi vaihdoin muutama päivä sitten akvaarion valokannen uuteen ja Murminaattori auttoi "pitelemään" vanhasta valokannesta uuteen siirrettävien heijastimien pidikkeitä (= jahtaan pentua, joka juoksee muovipidike suussa ympäri asuntoa). Pitääpähän ipana minut liikkeessä!
Koirat ovat myös saaneet paljon vieraita kuluneen viikon aikana. Torstaina kävi yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni ja tytöt olivat oikein innoissaan. Käytettiin tyttöjä myös uimassa läheisen metsäpolun varrella olevalla rannalla. Mini ui ja paljon! Heitteli vain keppiä järveen ja Minihän pulahti hakemaan. Minun pieni vesipossu. :) Muru auttoi murminaattorimaisella tavallaan, eli oli kyllä kovasti "vastaanottamassa" Minin rantaan raahaamaa keppiä vaikka muiden (ja etenkin Minin) mielestä homma saattoi näytttää kepin varastamiselta. Melko syvälle pentu uskaltautui kahlaamaan mutta ei ihan uimaan vielä mennyt. Kovasti kyllä riehui ja nautti vedestä, ravisteli vettä meidän päälle ja yleisesti hölmöili Minin kanssa, joka taas tykitti vinttikoirana pitkin niemenkärkeä. Ihan harmitti kun ei ollut kännykkää (= kameraa) mukana!
Viikonloppuna tytyt auttoivat työpaikan muutossa, eli istuskelivat varjossa ja märehtivät ruohoa kun muut kantoivat talkooporukalla tietokoneita yms. muuttoautoon. Oltiin tosin mukana vain vikat pari tuntia. Tämän jälkeen vein tyttelit vanhempien luona käymään. Siellä hölmöläiset leikkivät parvekkeella pallolla (ja Muru myös vesikupilla..). Yhtään liian kuuma ei onneksi tuona päivänä ollut. Itsekin joutui hakemaan takin lainaksi, että tarkeni olla parvekkeella. Koirille tuntui olevan juuri sopiva.
Siskonikin tapasi (viimein!) Murun viikonloppuna. Ja Muru rakastui siskokultaani! Pentu totteli kun sisko käskytti ja Muru olisi kaiken aikaa vain siskon kanssa leikkinyt. Ihmeellinen suhtautuminen, etenkin kun tähän asti muiden vieraiden ihmisten kanssa on mennyt vähän aikaa, että alkuihmetys katoaa. Uskallanpa väittää, että siskoni tykkäsi Murusta ihan yhtä paljon kuin Muru siskosta. :) Mini oli temppukoirana ja kaikin puolin taas mallikelpoinen otus. Tietysti. Miellyttämisenhaluinen otus kuin on, etenkin kun Muru on lähistöllä ja suosiokateus iskee.
Lämpöä on riittänyt nyt ihan kiusaksi asti. Onneksi kämpässä lämpötilat pysyy vielä ihan siedettävissä lukemissa. Ulkona on kuuma ja aurinko paistaa (ihana asia, mutta vähän käy sääliksi Murmelia ja Minimiä). Koitan ainakin kerran päivässä viedä tytöt kahlailemaan läheiselle rannalle "pidemmän" ulkoilun yhteydessä. Selvästi piristää kumpaakin ja kuivuvat melko hyvin paluumatkalla. Tänään hain tytyille kaupasta laktoosittoman vaniljajäätelöpikarin. Sen saivat puoliksi ja hyvin maistui. Muru rakastaa vieläkin leikkimistä jääpalojen kanssa, joten sitäkin saa päivittäin harrastaa. Helppo otus; kourallinen jääpaloja liukuvalle alustalle ja Murulle riittää kivaa tekemistä vartiksi.
... Mutta se viikon tapahtumista. Nyt lähdetään neitien kanssa uimapaikalle. Josko itsekin kahlaisi. :) Loppuun muutama järkkärikuva.. Muru juuri harjattuna ja sitä kuvailin, joten sen takia Ministä ei ole kuin tuo yksi kaverikuva. Korvataan ensi blogikirjoituksessa!
Murupossu.
Minimi ja Murminator
"Oon iloinen pentu!"
